Jack Woltz

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jack Karl Woltz (s. 20. toukokuuta 1889, New York – k. 13. marraskuuta 1974, Arkansas) oli amerikanjuutalainen roisto, hevoshullu, impotentti, pedofiili, elokuvaohjaaja ja -tuottaja, sekä kuulun Jack Woltz's film studios-perustaja. Woltz ohjasi uransa aikana 32 elokuvaa, joista 4 sai kunniamaininnan. Yhtään Oscaria ei Woltz saanut uransa aikana, mutta saipahan kuintenkin tähden Hollywoodin Hall of Hameen vuonna 1938. Tähti pyyhittiin pois kesällä 1958, kun paljastui, että Woltz oli pedofiili.

Woltz sai paljon kohua, sillä hänellä meni sukset ristiin Corleonen mafian kanssa, jolloin hän koki hauskan yllätyksen eräänä aamuna; suosikkihevosensa pään sängyssään. Woltz ei Corleoneiden pilaa liiemmin arvostanut.

Nuoruus[muokkaa]

Jack Karl Woltz syntyi New Yorkissa juutalaiseen perheeseen. Hänen lapsuutensa oli ankea. Hänen isänsä oli ankara alkoholisti ja hakkasi lastaan armotta. Eräänä päivänä Woltz sai tarpeekseen ja karkasi kotoaan. Sitten hän liittyi juutalaiseen katujengiin, joka varasteli ilmaisia mainoslehtiä kaupoista. Woltz sai potkut eräänä päivänä jengistä, ja hän joutui asumaan kadulla, jossa humalaiset raiskasivat häntä öisin.

Eräänä päivänä vuoden 1905 tienoilla Woltz päätti hankkia elämän, ja meni töihin kaljatehtaalle koemaistajaksi. Tällöin hän kehitteli omaa pimeää viinaansa ja myi sen eräälle elokuvatuottajalle. Tuottaja oli juomasta niin innoissaan, että otti Woltzin töihin elokuva-alalle.

Elokuvaohjaajan ura[muokkaa]

Woltz ohjasi uransa ensinmäisen elokuvansa Haroldin iso mela vuonna 1911, joka oli mykkäfilmi. Pääosassa nähtiin Harold Lloyd. Elokuva oli ihan kohtuukamaa, ja Woltz jatkoi ohjauksiaan. Woltz sai Oscar-ehdokkuuden paskimmasta ohjauksesta elokuvasta Rainer, hiekkalaatikon kingi (1913), mutta ei saanut Oscaria, sillä elokuvassa löytyi kokonainen yksi onnistunut kohtaus.

Ensinmäisen maailmansodan aikana Woltz teki propagandaelokuvia. Vaikuttavin oli hänen Kaiser on homo ja paskiainen (1917), joka saavutti suurta suosiota armeijassa.

Woltzin merkittävin elokuva urallaan oli Naiset on homoja (1941), joka saavutti Woltzin uransa huipun. 1940-luvulla Woltz oli suosittu mies. Tällöin hän joutui vihoihin näyttelijä Frank Sinatran kanssa.

Hevosenpää[muokkaa]

Vuonna 1945 Corleonen mafiaperheen Don Vito Corleone lähetti lakimies Tom Hagenin suostuttelemaan Woltzia antamaan Frank Sinatralle rooli tulevaan elokuvaansa Armyboys buing a hat. Woltz oli edelleen vihoissaan, eikä suostunut. Seuraavana aamuna Woltzin lempihevosen pää löytyi hänen jaloistaan ja päästi ulos sellaisen huudon, joka häiritsi pahasti Urho Kekkosen puhetta Helsingissä. Woltz päätti antaa suosiolla roolin Sinatralle.

Uran loppu[muokkaa]

Vuonna 1958 Jack Woltz paljastui pedofiiliksi lähenneltyään 7-vuotiasta pikkutyttöä. Woltz joutui ns. "Ruotsalaiseen vankilaan", jossa häntä raiskattiin joka päivä. Tuomion pituus oli Woltzille 2 vuotta, mutta hänet armahdettiin jo kärsittyään tuomiota 1 vuoden 364 päivän 23 tunnin 59 minuutin ja 59 sekunin kuluttua.

Jack Woltz kuoli aivosyöpään 85-vuotiaana Arkansasissa. Hautajaisiin ei saapunut ketään.

Ohjaukset[muokkaa]

  • Haroldin Iso Mela (1911)
  • Hell yeah, bitche's (1912)
  • Rainer, hiekkalaatikon kingi (1913)
  • Rainerin poika, joka oli myös hiekkalaatikon kingi (1914)
  • Woltz propaganda I (1914)
  • Woltz propaganda II (1916)
  • Kaiser on homo ja paskiainen (1917)
  • Kill yourself (1917)
  • Story of Nolife's (1918)
  • Weimar suck's (1918)
  • Buster Keaton kaatuu tikkailla (1920)
  • Salakuljetan vittu viinaa! (1921)
  • Isoäitini olikin isäni (1923)
  • Myrsky raivoaa (1924)
  • Keksi parempi elokuvan nimi (1925)
  • Keksi parempi elokuvan nimi II (1927)
  • Pörssi romahti niskaan saatana! (1930)
  • Rosalla on kulkuset (1932)
  • Saakelin pennut (1933)
  • Saatanan saatana! (1936)
  • Annallakin on kulkuset (1936)
  • Vittu, minä en kiroile koskaan, saatana! (1939)
  • Naiset on homoja (1941)
  • Tietokoneen kirous (1943)
  • Legenda of cockrebel (1945)
  • Sängyssäni oli hevosenpää! (1946) (Dokumentti)
  • Armyboys buing a hat (1946)
  • Cock around the clock (1948)
  • Wheres my dildo? (1950)
  • Ne saatanan naiset (1950)
  • Eedenistä helvettiin (1954)
  • Perttigö? (1955)
  • Habbo hotellin kirous (1957)
  • The last one (1959)