Jukka Rangell
Hikipedia
 Rangell (vas.) keskustelemassa puolustuskuvioista päävalmentaja Rytin ja tähtipelaaja Mannerheimin (oik.) kanssa | |
| Suomen pääministeri | |
|---|---|
| vallassa | 1941–1943 |
| edeltäjä | Risto Ryti |
| seuraaja | Edwin Linkomies |
| syntyi | 25. lokakuuta 1894 Hauho |
| kuoli | 12. maaliskuuta 1982 Helsinki |
| puolue | Kansallinen Edistyspuolue |
Johan (Jukka) Wilhelm Rangell eli tuttavallisemmin J. W. Rangell tai vain Jukkis (1894–1982) oli Suomen jatkosodan aikainen pääministeri, sotasyyllinen, juristi, Olumppiakomitean puheenjohtaja ja kaksinkertainen kolmiloikan[1] Suomen mestari. Neuvostoliiton tuomaripeli toisen maailmansodan loppuvaiheessa johti kuitenkin lupaavan urheilijan diskvalifiointiin ja kilpailukieltoon.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Urheilu-ura
Kansainliiton liigakauden 1939–1945 puolivälin tienoilla Suomen päävalmentaja Risto Ryti kutsui vanhan yleisurheilukaverinsa Rangellin Suomen all stars -maajoukkueeseen. Suomen maajoukkueen tähtipelaajiin kuuluivat mm. Mannerheim, Edwin Linkomies, Väinö Tanner, Toivo Kivimäki ja Henrik Ramsay. Rangell jäi pelaajana Mannerheimin varjoon tämän pitkän kokemuksen vuoksi. Rangell onnistui kahdenvälisessä Suomi–Saksa -ystävyysottelussa saamaan ns. moraalisen niskalenkin Saksan edustaja Heinrich Himmleristä juutalaiskysymyksen suhteen, mutta joutui kiistanalaisen tuomion perusteella jäähylle loppupeleissä Andrei Ždanovia vastaan.
[muokkaa] Diskvalifionti
Neuvostoliittolaiset toimitsijat syyttivät Rangellia laittomien saksalaisvalmisteisten piristeiden käytöstä. Rangell kertoi kyllä tienneensä Saksan joukkueen doping-salailuista, mutta kielsi itse käyttäneensä koskaan kiellettyjä aineita. Neuvostoliiton tuomaripeli jäi kuitenkin liittoutuneiden muilta tuomareilta huomaamatta, ja Rangell sekä suurin osa Suomen maajoukkuetta diskvalifioitiin epäurheilijamaisesta käytöksestä ja Puna-armeijalle pärjäämisestä. Ryti asetettiin valmennuskieltoon, ja Rangell joutui luovuttamaan pokaalinsa sekä asetettiin elinikäiseen poliittiseen kilpailukieltoon. Rangell ja koko maajoukkue päätti lopulta tyytyä tähän epäoikeudenmukaisena pidettyyn ratkaisuun huomattuaan, että Saksan joukkueelle kävi vielä paljon huonommin.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Vai oliko se kolminkertainen kaksiloikan Suomen mestari?
[muokkaa] Katso myös
| P.E. Svinhufvud - J.K. Paasikivi - L. Ingman - K. Castrén - J. Vennola - R. Erich - J. Vennola - A. K. Cajander - K. Kallio - A. K. Cajander - L. Ingman - A. Tulenheimo - K. Kallio - V. Tanner - J. Sunila - O. Mantere - K. Kallio - P.E. Svinhufvud - J. Sunila - T. Kivimäki - K. Kallio - A. K. Cajander - R. Ryti - J. Rangell - E. Linkomies - A. Hackzell - U. Castrén - J.K. Paasikivi - M. Pekkala - K.-A. Fagerholm - U. Kekkonen - S. Tuomioja - R. Törngren - U. Kekkonen - K.-A. Fagerholm - V. J. Sukselainen - R. von Fieandt - R. Kuuskoski - K.-A. Fagerholm - V. J. Sukselainen - M. Miettunen - A. Karjalainen - R.R. Lehto - J. Virolainen - R. Paasio - M. Koivisto - T. Aura - A. Karjalainen - T. Aura - R. Paasio - K. Sorsa - K. Liinamaa - M. Miettunen - K. Sorsa - M. Koivisto - K. Sorsa - H. Holkeri - E. Aho - P. Lipponen - A. Jäätteenmäki - M. Vanhanen |
