John Ronald Reuel Tolkien

Hikipedia
Ohjattu sivulta J. R. R. Tolkien
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Älä käytä luovuuttasi, tee vain tasan niin kuin tämänkin artikkelin kirjoittaja on tehnyt.
Tolkien käyttämässä mielikuvitustaan: ”Hmmm... hyvän ja pahan taistelu... Sitä ei kirjallisuus olekaan tainnut vielä nähdä... Hyvä idea, John... hmmmm...
Kirjailija, piipunpolttaja, roolipelien isä, perfektionisti ja hippien palvontakohde John Ronald Reuel Tolkien (18921973) oli hourupää, joka oli havaitsevinaan maailmanhistorian todellista luonnetta peittelevän salaliiton. Tolkien käytti elämänsä julistaakseen yleisölle totuutta lohikäärmeistä, haltioista ja typeristä loruista, joiden olemassaoloa hallitukset salailivat. Tolkienin pääväittämät olivat, että kolmas aika koittaa ja että Maapallo ei ole pyöreä mutta ei litteäkään. Lisäksi hänen pakkomielteisiinsä kuuluivat keskiaikaisen elämäntavan kritiikitön ylistäminen ja kiihkeä teollistumisen vastustus[1] ynnä muu humanisteille tyypillinen meuhkaus. Tolkien piti itseään anarkistina, mutta myös feodalismi oli hänestä parempi idea kuin modernit valtiomuodot.

Tolkien saarnasi epistolaansa niin kauan, että yleisö alkoi uskoa hänen kirjallisiin lahjoihinsa. Mielikuvaa vahvisti, että Tolkienin kuoltua hänen poikansa jatkoi saman rummun takomista.[2] Tolkienista on kirjoitettu Wikipediassa aika monta riviä, mikä tarkoittanee, että hän on merkittävä henkilö. Toisaalta kun katsoo saman alan merkittävien henkilöiden kuten Goethen ja Brechtin artikkeleiden tasoa, huomaa helposti, että Wikipediassakin on menty lankaan.

Suippokorvapiireissä Tolkienia pidetään yleisesti ottaen fantasian keksijänä. Kukaan, varsinkaan kukaan antiikin kirjailijoista, ei ollut tajunnut moista ideaa aiemmin. Tolkienia edelsivät myös Conan Barbaarin -tarinat, mutta ei näitäkään lasketa fantasiaksi, sillä vaikka se kuhisikin sankareita, demoneita ja +5 Hiippailu heittoon saavia rogueita, puuttuivat siitä kaksi fantasian tärkeintä elementtiä; haltiat ja örkit. Fantasian keskeinen ajatus on, että kun mielikuvitusta käyttää muutenkin kuin nukkuessa, saa aikaan erilaisia näkyjä. Nämä näyt voi sitten kirjoittaa tai piirtää paperille ja myydä niille, joiden mielikuvitus ei ole yhtä sairas (tai jotka eivät vain halua syödä yhtä paljon sieniä). Fantasiaan kuuluu keskeisenä osana noppien heittely ennen tärkeää päätöksentekoa.

Elämä

J. R. R. Tolkien tasolla 3 Sommessa vuonna 1916. Hahmoluokka ”Famous author” ei pysty käyttämään panssaria. Aseenkin saa käyttöön vasta tasolla 5, johon tarvitaan vielä 600 kokemuspistettä.

J. R. R. Tolkien syntyi 3. tammikuuta 1892 lohikäärmeen munasta Cuiviénenin järven rannalla. Pian tämän jälkeen opettaja käski Johnia lopettamaan satuilun ja kirjoittamaan oppilaskorttiin oikean syntymäpaikan. Koulu meni muutenkin höpöjä puhuessa, joten Tolkien päätti tehdä siitä itselleen ammatin. Jos noppa näyttäisi kuutosta, Tolkienin hahmosta tulisi menestyvä lomaosakkeiden myyjä. Tolkien pyöräytti nelosen ja päätyi kielitieteilijäksi Oxfordiin.

Heti valmistuttuaan Tolkien ajautui ensimmäiseen maailmansotaan, josta hän pääsi nopeasti pois sairastuttuaan AD&D-kuumeeseen juoksuhaudassa. Kotiuduttuaan hän kohtasi elämänsä suurimman aarteen: tulevan vaimonsa Gurthang-miekan, joka antoi +70 torjuntaan, 20 % kriittiseen jääiskuun ja 3× vahinkoa.

Tolkien seilasi Harmaista satamista länteen 3. syyskuuta 1973 heitettyään pelinsä loppupuolella tuplat. Laiva karahti kiveen Oxfordin hautausmaalla, jonne hän päätyi armas puoliso ja miekka mukanaan. Oxfordin opiskelijat juhlistavat vuosittain neljännen ajan koittoa kaivamalla Tolkienin ruumiin ylös ja pyytämällä lisätietoja Silmarillionissa epäselviksi jääneisiin kohtiin. Kohtien suuren määrän vuoksi tapahtuma on ehdotettu järjestettäväksi vähintään kolmesti vuodessa.

Kirjalliset ansiot

Tolkienin teoksien keskeistä antia ovat riidat koruesineiden omistajuudesta ja näistä aiheutuvat käsivammat. Toinen toistuva motiivi ovat laulut, joita teokset ovat Disneyn elokuvien tapaan pullollaan. Molemmissa ne myös ryöpsähtävät käyntiin yhtäkkiä ja väärässä paikassa. Tolkienin kirjat sisältävät tarkkoja kuvauksia henkilöistä, paikoista ja olennoista, vaikkakin monesti jää epäselväksi, mikä osuus niillä on tarinan tapahtumiin tai mikä tästä ominaisuusluettelosta tekee varsinaisesti kirjallisuutta.

Silmarillion (1914-1977)

Silmarillion eli sinne ja ei kirjan pariin ikinä takaisin on Tolkienin massiivinen pääteos. Se käsittelee monia asioita, mutta pääosassa ovat korut ja jalokivet. Jos sisäkantta ei lasketa, kirja alkaa ensimmäiseltä sivulta ja päättyy viimeiselle, etkä halua sisällöstä juuri muuta tietääkään. Silmarillion ei nimittäin sisällä protagonistia vaan teos rakentuu hillittömän pitkien sukuluetteloiden varaan.[3] Luettelot käsittelevät haltiakuninkaita, kääpiökuninkaita, karvaisia asioita (joilla on monta jalkaa), valareita, pokémoneja, lohikäärmeitä, miekkoja ja kahden viimeksi mainitun erilaisia lemmikkikoiria. Luettelot ovat kiinnostavuudeltaan ruohon kasvun tasoista hupia ja jännitys yhtä syvää kuin pudotus paperiarkin reunalta lattiaan. Kirjassa on noin 40 000 henkilöä muttei yhtään päähenkilöä. Se on yhtä mielenkiinnotonta luettavaa kuin Raamatun Aikakirjat. Tolkien aloitti kirjan kirjoittamisen ekan örkkirähinän aikaan eikä saanut sitä ikinä eläissään valmiiksi, vaan sen viimeisteli hänen poikansa Christopher.

Teoksen fanipoikajoukko koostuu silmälasipäisistä (quenyaksi silmarillit) voimailulajien harrastajista, joilla on paksu hauis. Tähän on pääasiassa kaksi syytä:

  1. Silmarillionin kannattelu käy työstä.
  2. Koska Telumehtar Umbardacilin kaltaisten nimihirviöiden muistaminen on useimmille mahdotonta, on lukijan jatkuvasti plarattava edestakaisin tekstin ja liitteiden välillä, jolloin hauis pakostakin kehittyy saa expaa.

Silmarillion jakaantuu viiteen osaan:

  1. Ainulindalë, jossa J.R.R. Tolkien luo maailman.
  2. Valaquenta, jossa kerrotaan maailman arkkienkeleistä, jotka näyttelevät koko mytologiassa toissijaista osaa. Miksi Tolkien on uhrannut näin paljon aikaa ja vaivaa tätä varten - no, älkää kysykö.
  3. Quenta Silmarillion, jossa kerrotaan miksi Tolkienin maailmassa on haltioita, kääpiöitä ja örkkejä
  4. Akallabeth, jota Tolkien ei suinkaan rip-offannut Platonilta
  5. Mahtisormukset ja Kolmas Aika niille, jotka eivät jaksa lukea koko Taru Sormusten Herrasta -sarjaa alusta loppuun.

Hobitti (1937)

Edith! Nyt äkkiä lisää tupakkaa! Katso mitä syntyy, jos hetkeksi herpaannun. Eihän tätä osta kukaan!

Hobitti eli sinne ja rahat takaisin oli Tolkienin ensimmäinen yritys julistaa hallitusten salaliitto todelliseksi. Hän onnistui tässä niin vakuuttavasti, että kustantaja päätti julkaista teoksen lastenkirjana. Hobitti kertoo kääpiökasvuisesta karvaisesta 40-vuotiaasta varkaasta, joka kärsii torikammosta. Eli ei kustantajakaan vaivautunut kovin tarkkaan lukemaan käsikirjoitusta. Jälleen kerran kyseessä on riita koruesineistä, jotka on tällä kertaa määrä pölliä lohikäärmeeltä nimeltä Smaug. Tämä on tason 1 hahmolle hankalaa, joten Bilbo kerää tasoja harjoittamalla erikoistaitoaan: arvoesineiden löytämistä pilkkopimeässä.

Taru sormusten herrasta (1954–55)

Pääartikkeli: Taru sormusten herrasta

Taru sormusten herrasta eli sinne ja Hollywoodiin on kaikkien muiden paitsi Tolkienin mielestä hänen tärkein teoksensa. Se on Peter Jacksonin suositun elokuvasarjan kirjaversio, joka tosin jäi filmattujen alkuteosten varjoon. Lisäksi Eragorn-elokuvan ja Babylon 5:n tuottajat syyttivät Tolkienia ideavarkauksista. Vaikka Sormusten herran nimi antaakin muuta ymmärtää, teoksessa ei kerrota sormusten herrasta vaan Silmarillionista poimitun kolmen suosituimman rodun järjestämästä koruvarkaudesta.

Haudanryöstöt Pojan julkaisemat teokset

  • The History of Middle-earth 1–12 (1983–1996, ei suomennettu) kertoo nimensä mukaisesti Keski-Maan historiaa 2000 vuoden ajalta ja yrittää epätoivoisesti selittää, miksi sivilisaatio ei ole kehittynyt tuumakaan tässä ajassa.
  • Keskeneräisten tarujen kirja (1980) on taattua Tolkien-laatua, mutta tällä kertaa sisällön ongelmat sentään myönnetään jo otsikossa. Pojan piti toimitustyössä ottaa kuulemma ”tiettyjä vapauksia”, koska alkuperäiset muistiinpanot koostuivat 2 049 291 haikurunosta.
  • Húrrin lapset (2007) on epämääräinen versio Suomen Kalavaleen Kullervon sekoiluista. Lopussa Kullervo Túúri nai siskoaan, joka tulee raskaaksi, jonka jälkeen hän voittaa lapamadon ja sitten tekee itsemurhan puhuvaan miekkaansa siskonsa hypättyä kalliolta tajuttuun haureutensa. Lopussa pahikset voittavat.
  • Pyhän Marian hauta ja Rivendellin temppeliritarit on toistaiseksi julkaisematon, Christopher Tolkienin mukaan ”ihan pian” valmistuva oudosti nimetty teos, jota Tolkien kuulemma suunnitteli jo ainakin 40 vuotta. Teos on Keski-Maahan sijoittuva trilleri, eikä se liity Tolkienin perikunnan mukaan mitenkään rahapulaan tai erään samalta vaikuttavan teoksen saavuttamaan suosioon.

Jälkivaikutus

Vilkkaan mielikuvituksensa ansiosta Tolkienia pidetään ”kirjallisuuden Georgia O'Keefenä” Sormusten herrassa esiintyvän Sauronin sukuelinsymboliikan ansiosta. Tolkienin perikunta kieltää ilmiselvän yhteyden, mutta havaitset sen heti, jos kirjoitat O'Keefen koko nimen[4] Googleen.

Kirjallisuudessa Tolkienin vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Nykylukijat ovat monarkkien rajahuolien sijaan kiinnostuneet eskapismista, jossa henkilöhahmoilla on oikeita, samastuttavia ongelmia, kuten kuinka saisi tuon kolmipäisen koiran liikkumaan lattialuukun päältä. Monien mielestä Tolkienin teokset ovat parhaimmillaan, kun ne asetetaan oikeaan kontekstiin: pitämään ikkunaa auki. Lukemistarkoituksessa Tolkienin teoksia vilkaistaan, jos etsitään näppärää lorua 5-vuotiaan Paulin tai Pauliinan syntymäpäiväkorttiin.

Sanotaan, että on olemassa kaksi kirjailijaa, J.R.R. Tolkien ja Ayn Rand, jotka voivat vaikuttaa perustavalla tavalla älyllisesti suhtautuneen teini-ikäisen nuoren mieleen. Toisen kirjat ovat lapsellista fantasiaa täynnä latteita henkilöhahmoja, kliseemäisiä juonenkäänteitä, epäuskottavia tapahtumia ja mustavalkoisia sankareita ja niiden ottaminen vakavasti voi johtaa sosiaaliseen syrjäytymiseen, tunnevammaiseen aikuisuuteen ja vinksahtaneeseen maailmankatsomukseen. Toisen kirjat sisältävät örkkejä.

Tolkien on maailman parhaimmin tienaava kuollut kirjailija ja maailman viidenneksi parhaimmin tienaava kuollut julkkis.

Viitteet

  1. Kyllä painokoneen tuomat hyödyt silti näyttivät herralle kelpaavan.
  2. Ja rahaakin sillä tienasi.
  3. Siis melkein kuin Raamattu, paitsi että loppuun asti tarpovaa sinnikästä lukijaa ei palkita lupauksella iankaikkisesta elämästä.
  4. Tiedämme, että sukunimessä on oikeasti kaksi F:ää, mutta yhdellä saa mukavampia tuloksia.

Katso myös