J. Karjalainen
Hikipedia
”Marskin ryyppy on syvältä, Jiin on loistavaa!”~Jukka J. Tapio Kossu Karjalainen
”En yhtään ihmettele, että tuo Muumipappa kuulostaa aivan minulta”~sama
Jukka "Jii" Karjalainen (1. huhtikuuta 1917, Rääkkylä, toistaiseksi elää vielä) on Piupalipaupalipiupalipaupali- ja erityisesti viinalaulaja, joka aina ennen laulamista joi pullon viinaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruus
J. Karjalainen syntyi Rääkkylän kylällä ravintolassa vuonna 1917 ja juuri, kun tilattiin ruokia tarjoilijalta, joka sai luvan toimia kätilönä ja kun vauva oli syntynyt, se rääkäisi niin hirveällä äänellä, että kaikki pakenivat paikalta ja vauva-Karjalainen ainoana paikalle jääneenä tyhjensi kaikki viinapullot. Seuraavana päivänä lapsi ristittiin Jukka "J." (joka ei merkitse mitään) Tapioksi ja nämä nimet ovatkin Rääkkylässä harvemmin esiintyneitä, aasialaista alkuperää. Hänen isänsä Röyhtäys Koskenkorva Karjalainen (1891-1996) oli Koskenkorva-viinatehtaan johtaja, mutta vanhemmat jättivät pikku-J.:n ravintoloitsijalle kasvatiksi tämän täytettyä 2 vuotta ja tuon jälkeen J. Karjalainen lopetti päihteiden käytön toistaiseksi, ryhtyi kunnon tavoille ja sai koulusta kunnon arvosanoja, jotka auttoivat hänet hyvälle uralle. J. Karjalainen sai kuitenkin isoisältään Humala Hummala Karjalaiselta (1861-1932) aina viinaa, mutta J. kiisti nauttineensa alkoholia.
| ” | En todellakaan joisi alkoholia, edes laulaessani, tulen vielä jonain päivänä säveltämään sinfonian, saatte nähdä! | ” |
-J. Karjalainen kehuskelee itseään Rääkkylän juopoille 13-vuotiaana.
Kaikki muuttui, kun isoisä kuoli ja sen seurauksena J. pakeni kotoaan metsään syksyllä 1932 kahden muun rääkkyläisen, Jorma Ölliäisen (1908-1954) ja Juha Mölyläisen (1913-1966) kanssa. He päättivät, etteivät tule koskaan takaisin, pari muuta nuorempaa kyläläistä pakeni heidän perässään ja Karjalainen rupesi joukon johtajaksi ja he pystyttivät talon Rääkkylän rajojen ulkopuolelle ja rupesivat elämään normaalia elämää: juomaan viinaa, pihistelemään ruokaa ja rahaa ja polttamaan tupakkaa. J karkasi kuitenkin vuonna 1936 ja löysi hyvän toverinsa metsän keskeltä, Lännen Jukan, jolta kuuli asiaa, jonka J. painoi tunnolisesti mieleensä ja elää sen mukaan edelleen. Vuonna 1938 J. päätti palata kotiin, mutta eksyi Röllimetsään, jonne asettui.
| ” |
| ” |
- Lännen-Jukka kertoo J.:lle elämästään Amerikassa.
[muokkaa] Muusikon uran alku
Sittenpä J. kohtasikin alkoholistin Röllin, jonka hyvä ystävä hänestä tuli. J. Karjalainen soittikin banjoa Röllin yhtyeessä vuosina 1940-1946 ja rämpyttää sitä myös Lännen-Jukassa. Hän on sittemmin myös ilmoittanut harrastavansa banjon hajoitusta ja rakastaa erityisesti paiskoa niitä alas kirkon tornista. Syyksi tähän Karjalainen on todennut: "Banjo on paska soitin. Tahdon, että ne kuolevat sukupuuttoon mahdollisimman pian." samassa yhteydessä hän kertoi myös tykkäävänsä katkaista mandoliinin kieliä, koska se muistuttaa hänen mielestään liikaa banjoa ja on muutenkin täysin perseestä."
J. Karjalainen riitaantui Röllin ja muiden kanssa vuonna 1946 ja Rölli lupasi päästää J.:n menemään, jos tämä levyttäisi hyvän levyn. Röllin mielestä J.:n levystä tuli hyvä ja näin J. pääsi onnellisestä lähtemään. Muutettuaan muualle Karjalaisesta tuli suosittu ääliölaulaja ja hänellä meni hyvin 50-luvulle, kunnes vuonna 1952 Karjalaista sakotettiin tämän kuolettavan ikävän musiikin takia (Hän on ensimmäinen muusikko, jolle on näin käynyt). J. Karjalaisesta tuli monien vihaama kännipäinen hullu, mutta alkoholistit alkoivat suosia häntä entistä enemmän.
| ” | Ala sitten mennä onneton vastustaja! Äläkä tule takaisin. Minä tass haluaisin kerrankin kokeilla pontikan tekoa. Yritän valloittaa tuon pontikkatehtaan omaan käyttööni, vaikka sille voikin käydä huonosti. | ” |
1960-luvulla Karjalainen keksi myös kuuluisan Suomi-viinan sekoittamalla Lapin kultaa, Koskenkorvaa ja snapsia.
[muokkaa] Nykytilanteeseen, suurjuopoksi
Sitten J. Karjalainen vain useat vuosikymmenet levytti hänen iänikuisia alkoholisia laulujaan ja hän tekee yhä lauluja humalassa. J. Karjalainen laulaa yksinkertaisia kappaleitaa yksinkertaisella ja käheällä äänellä, vaikka tämä on raastanut monilta henkilöiltä aivot pilalle, tunnetuimpia Mannerheim (1951) ja Kari S. Tikka (2006). Alkoholistinen kulttuuri kuvastui todella hyvin esim. 70-luvulta 90-luvulle varsinkin The Black Glasses-yhtyeen johtajana toimiessa. Yhtye hajosi 80-luvulla, kun saatiin tietää, että Karjalainen on Leif Segerstamin hyvä ystävä ja sitten meni Segestamin ukonkin kanssa välit poikki ja alkoi pahempaakin pahempi superalkoholismi ja uuden juopoista ja spurguista koostuneen bändin kokoaminen. Tämäkin bändi hajosi vuonna 1999 levytyksestä syntyneen pahan riidan seurauksena ja Karjalainen vetäytyi tekemään omaa musiikkiaan kahden viinasta riippuvaisen juntin kanssa (joita J. on itsekin). J. Karjalainen aiheutti myös pahaa kohua vuonna 2001 olemalla mukana paskaradiokanavan Radio Helsingin perustajatiimissä peräti päähenkilöna mm. alkoholisti Uuge "Pylly" Kojolan kanssa, jonka kanssa hän oli hyvissä väleissä ainakin vuoteen 2003 asti, jolloin J. Karjalainen jäi kiinni rattijuoppona, kuten jo 114 kertaa 2000-luvulla.
| ” | Minäkö juopunut ratissa, eihän minulla ole edes ajokorttia! | ” |
Vuonna 2006 Karjalainen julkaisi uuden levyn Lännen-Jukka ja yllätys yllätys, se tuli viimeiseksi Vuoden loistavin levy-kilpailussa ja mikäs olisikaan ollut sen parempaa mainosta! J. Karjalainen kommentoi Lännen-Jukkaa: "On se nii upea levy, et minä tein se oikee viinaa juomallaa. Minä kuulkaa sano, että Länne-Jukka kuuluu jokaiseen suomalaiseen kirjahyllyy korttipakan ja jallupullon välii. Oon kuulkaas pojjat tehny se iha itte ja suurella vaivalla! Haluuttex kuulla, ku minä meni maalle mun mökkii ja siellä minä se sitte tein. Sil levyl o esimerkiks mun näkemys täst kuulusast kansanlaulust Piupali paupali. Et kannattaa ostaa toi mu levy. Minä tein sen, ku oli aikoinaa sellane kännipäine, vanha ukko, ku Länne-Jukka, jolt mä kuulin noi laulut vuonna 1936. Oltiin molemmat kännis kai."
Tänä päivänä J. Karjalainen on palannut lopullisesti Rääkkylään ja elää siellä omaa elämäänsä yksinä pahimmista juopoista. Itseään hän kommentoi näin:
| ” |
| ” |
| ” |
| ” |
[muokkaa] Levyjä
- Jukka Karjalainen-Kakka Kurjalainen (1946)
- Homotiainen, Jukka Karjalaisen toinen (1947)
- J. Karjalainen ja pienet ääliöt (1947)
- J. Karjalaisen kakkosääliö-levy (1949)
- Pontikkapoika (1950)
- Metsä vaan raikaa (1951)
- Kännibaalit ostarilla (1953)
- Pummit rakastaa mun roskistani (1954)
- Mä panimolla töitä teen (1955)
- J. Karjalaisen parhaat vollotukset (1956)
- Oon mikäkin kännipää (1959)
- Laulan ja laulan (1959)
- Zombin matka ja laulu hänelle (1960)
- Oi sä huumehörhö (1962)
- Laulu panimolta (1963)
- Samperin simpura tätä laulua (1964)
- Hän porsastelee (1966)
- Hyvät lauluni (1967)
- Paskat lauluni (1968)
- J. Karjalaisen into ja touhotus (1969)
- J. Karjalaisen into ja touhotus II (1971)
- J. Karjalaisen into ja touhotus III (1972)
- Tätä hoilaamisen määrää (1976)
- J. Karjalaisen into ja touhotus V (1982)
- Täällä mennään (1984)
- Musiikkielämyksiä (1985)
- Musiikki elämyksiä II (1985)
- Pähkinä särkyy (1986)
- Laulan aina vaa (1987)
- Korttipakka (1987)
- Hertta vai pata (1988)
- Laulaminen käy ja käy (1989)
- Täytenä käkenä (1991)
- Omin päin (1993)
- Olen aivan päissäni (1993)
- Hulluin laulu (1994)
- Lauluja savupiipuista (1994)
- Korttipakan jako (1995)
- Panohommat (1995)
- Mikäpä siinä (1996)
Kyllähän sitä J. Karjalaiselta aina viinaa tippuu!
- Riemuikas sikailu (1997)
- Kolme saapasta (1997)
- Neljä saapasta (1997)
- Hänen siekailut (1998)
- Baarissa virkistytään (1999)
- Mädäntyneen banjobanaanin historia, osa I (2000)
- Mädäntyneen banjobanaanin historia, osa II (2001)
- Hevi-Karjalainen humisee (2002)
- Elinan haisevat hiukset (2002)
- J. Karjalainen ja mustaa lasissa (2002)
- Kuu yöllä Helsingissä (2003)
- Datsun risana (2004)
- Onko varaa varaanilla (2004)
- Doris, Boris, Horis, Moris ja Noris (2005)
- Kookospähkinäkitara meni paskaks (2005)
- Lumipullo (2006)
- Mitä pirua keltaisessa talossa on? (2006)
- Lännen-Jukka (2007)
- Nyt menit Jukka liian pitkälle! (2008)
- Lännen-Jukka se itsensä hengiltä joi, mutta nousikin kummittelemaan (2008)
[muokkaa] Extrat
- Ville ja rubiineja (1947)
- Väinö (1951)
- Kierot silmät Laura Häkkisen (1956)
- Jossain picnikillä (1957)
- Marjaa niemessä (1963)
- Baby bornin valtatie (1968)
- Hän ei anna (1973)
- Näin laulaa ääliö-Jukka (1974)
- Paska-Jukkaa (1976)
- Kansainvälinen Muumimörön lipumis-levy (1977)
- Jiin pöyristyttävä paluu (1979)
- Lännen-sukka (1979)
- Otappa tilkkanen (1980)
- Haistapa Karjalainen vittu ja paranna se rääkyminen (1981)
- Biisejä piisaa (1982)
- Alkon reissu (1983)
- Vittu nää oot homo (1984)
- Keitä on idiootit? (1986)
- Jotain jossain joskus (1988)
- Elämäni hetket (1994)
- Tanssii tanssija (1996)
- Jiin karja (1997)
- Jukan viinaa (1998)
- Ja viinaahan ei tipu! (2001)
- Mä täällä oon ja tänne jään (2002)
- Silloin kun Yksinäisten Vuorten Muumimörkö raiskasi minut (2002)
- Vampyyri tuli taloon (2004)
- Homojen talvilauluja (2005)
- Turpa umpeen Karjalainen! (2006)
- Ääliöiden loppulaulu (2006)
- Lännen-Jukka se itsensä hengiltä joi. (2007)
[muokkaa] Lisätietoja
Mikäli haluat jonkin Karjalaisen levyn, niin niitä on saatavilla kaikissa maan Alkoissa. Voit tilata myös postitse kirjoittamalla: Hyvä Jukka, anna levy! ja lähettämällä kirjeen osoitteeseen: Jukka Karjalainen, Kidutuskammio 9893289327823, 66666 Helvetti
”J. Karjalainen esiintyy tänään kello 22-23 Kiteen ALKOSSA! Vapaa pääsy, Tervetuloa! Vapaa-pääsy on sillä ehdolla, että ostat esim. pullon vodkaa.”[muokkaa] Aiheesta muualla
| %¤§ | edeltäjä: Aavetaivas | Ääliöjuttujen päähahmo 1984-2001 | seuraaja: Itse valtiaat |
| ¤&¤ | edeltäjä: Idän suurherra | Karjalan hallitsija 1950-1964 | seuraaja: Ahti Karjalainen |
