Jänisräikkämetalli

Hikipedia

Tämä artikkeli ei ehkä ole syvältä, mutta ainakaan siinä ei ole kuvia. Tee päivän hyvä työ ja kuvita artikkeli mielellään aiheeseen liittyvillä kuvilla. Tarkempia tietoja saattaa paljastua kuvitustoiveista.

Jänisräikkämetalli on heavy metalin alalaji, jota soitetaan perinnesoittimilla - joko akustisesti tai sähköisesti vahvistettuna. Nimi tulee siitä, että soitanto kuulostaa aivan jänisräikän rutinalta. Termin jänisräikkämetalli esitteli ensimmäisenä Alex Machine webisivustolla www.noise.fi arvostellessaan saksalaisen metalliyhtyeen Morgenstern levyn Fuego.

Jänisräikkämetallissa voidaan käyttää monia soittimia, mutta olennaisia ovat kovaääniset, epävireiset ja epämiellyttävän kuuloiset vekottimet, kuten säkkipilli, kampiliira ja skalmeija. Erityisen suositeltavaa on käyttää melodiasektiossa kaikkia kolmea - säkkipilliä, skalmeijaa ja kampiliira, mutta myös pelkkä skalmeija tai kaksi on hyvä valinta. Toki kitaroita, viuluja ja varsijousiakin voidaan käyttää, mutta skalmeija - keskiaikainen oboen esi-isä - kuulostaa aivan erityisen pirulliselta. Skalmeijassa on puiseva, nariseva ja nasaalinen ääni, joka tappaa elävät ja herättää kuolleet. Keskiaikasoittimille tuttuun tapaan skalmeija on epävireinen vempula, eli yhtä hyviä harmonioita saa aikaan kierokaulaisella Les Paulilla. On epäselvää, pitäisikö skalmeija katsoa soittimeksi vaiko kidutuskojeeksi - saksankielisestä laulusta vielä pääsee yli, mutta niistä kirotuista skalmeijoista ei.

Kampiliira - jolla on keskiaikaharrastajien keskuudessa paljon puhuva lempinimi pirunviulu - on toinen mainio "soitin". Kampiliiraa soitetaan nimensä mukaisesti pyörivää kiekkoa kammesta veivaamalla, ja siitä lähtee yhtäjaksoinen, huojuva ääni, joka kuulostaa ylipitkältä viulu-,urku- ja kitarasoololta, joka on pahaksi onneksi katkeamaton - koskettimiston nappuloita painelu vain vaihtaa nuotteja, muttei katkaise itse sointia. Meteliä täydentävät urkupistettä soittavat resonanssikielet. Lopputuloksena on yleensä sanoinkuvaamaton kakofonia, josta itse Tasalan Vilkku ja Hakkrin Iirokin olisivat olleet ylpeitä.

Jotkut jänisräikkämetalliyhtyeet ovat rakentaneet sähköluuttuja, joissa ongelmana - tai oikeastaan toivottuna piirteenä - on ollut valtava äänen kierto. Luutun kaikukoppa kun on päärynänpuolikkaan muotoinen, ja resonoi oikein mukavasti niin, että ääni taatusti kiertää ja rankasti, epävireisin seurauksin. Mainittakoon, että luuttu ei ole tunnettu hyvässä vireessä pysymisestään.

Kaikesta karmeudestaan huolimatta jänisräikkämetallilla on silti oma kieroonkasvanut kuulijakuntansa, ja se kuuluu liveroolipelaajien ja historianharrastajien vakiokalustoon. Monilla jänisräikkämetalliyhtyeillä on latinankielinen tai muutoin vain outo nimi, kuten In extremo, Qntal tai Tanzwut. Morgensternin ohella suomalaiset Tarujen Saari sekä Turisas kuuluvat joidenkin kappaleidensa osalta jänisräikkämetalliin.