Jörg Haider

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rattijuoppo leima.png

Naziflag.gif
Natsit rakastavat tätä artikkelia.
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Jörg Haider.


Jörg Kartoffelkopf Haider (26. tammikuuta 195011. lokakuuta 2008) oli itävaltalainen poliitikko ja Kärntenin Reichsführer. Hän omisti elämänsä Itävallan pelastamiselle epägermaanisilta vaikutteilta. Osoittautui, että Itävallan pelastamiseksi sen kansainvälinen maine oli tuhottava.

Poliittinen ura[muokkaa]

Haiderin vanhemmat olivat mukava, vähävarainen ja vakaumuksellinen natsipariskunta. Loogisena seurauksena saamastaan kasvatuksesta Haider liittyi liberaalipuolueeseen. Natsien aivopesemistä vanhemmistaan poiketen Haider itse ei ollut koskaan muuta vakaumuksellista kuin vakaumuksellinen kiusantekijä; hän vaihtoi mielipiteitään niin usein, että ajautui usein katkeraan riitaan itsensä kanssa. Haiderilla oli tiettävästi myös riitaa Israelin salaisen palvelun kanssa. Sen sijaan esim. Libyan diktaattorin Muammar Gaddafin kanssa hänellä ei ollut kerrassaan mitään riitaa.

Haider sai lopulta liberaalisen FPÖ-puolueen hallintaansa, jolloin puolueen linja korvautui hänen henkilökohtaisella johtajuudellaan ja persoonallaan. Näin ollen vertaukset Hitleriin ja natsipuolueeseen ontuvat, sillä NSDAP:llä oli ohjelmassaan myös joitakin linjanvetoja. Haiderin poliittinen sekavuus ja haluttomuus ylistää natsien pakkotyövoimapolitiikkaa muussa kuin peitellyssä muodossa olivat tietysti pettymys Itävallan äärioikeistolle, mutta toisaalta Haider oli parasta, mitä he olivat vuoden 1945 jälkeen saaneet, sillä Itävallan laki kieltää (täysin aiheettomasti, ottaen huomioon, miten vähän vahinkoa sellaiset ovat lopultakin saaneet aikaan) kansallissosialistiset puolueet.

1980-luvulla Haider sai Kärntenissä idunpoikasen siitä, miten saksankielisiä sorrettiin törkeästi siten, että osassa tienviitoista ja liikennemerkeistä oli teksti myös sloveenin kielellä. Hän alkoi kannattaa lingvististä apartheidia (joka ei siis voi olla yhtä paha kuin varsinainen apartheid) ja halusi, että kouluissa saksan- ja sloveeninkielisten lasten tulisi olla eri tiloissa. Kun Haider vandalisoi eräitä tienviittoja kaksikielisyysasian takia, hän vertasi itseään Jeesukseen. Vertaus on jokseenkin epäonnistunut, sillä Jeesus ei useimpien evankeliumien mukaan ollut pikkusieluinen törppö, joka teki itsestään naurunalaisen tärvelemällä julkista omaisuutta kerätäkseen irtopisteitä tyhmimmältä väestönosalta.

Nostalgisen äärioikeiston, entisten SS-miesten (joiden juhlatapaamisissa Haider vieraili aina silloin tällöin) ja muun arjalaissegmentin lisäksi Haider onnistui saamaan FPÖ:n kannattajiksi myös suuren osan Itävallan tyhmistä, vähäosaisista ja valtapuolueiden poliittiseen peliin kyllästyneistä sillä seurauksella, että FPÖ nousi hallitukseen vuonna 2000. Euroopan unioni pelästyi, että itävaltalaiset olivat äänestäneet väärin ja asetti tutkimusryhmän Wieniin etsimään Hitlerin viiksivahaa ja Himmlerin silmälaseja. Kumpaakaan ei kuitenkaan löytynyt, mutta tämä ei enää haitannut, sillä Itävallan hallitus hajosi vuonna 2002, ja FPÖ:n äänimäärä romahti vaaleissa.

Haider tajusi, että samaa paskaa voi myydä uudessa kääreessä, ja perusti aivan uuden BZÖ-puolueen. Vaikka akronyymi oli vielä rumempi kuin aiemman puolueen, BZÖ onnistui saavuttamaan merkittävän voiton syksyn 2008 vaaleissa, mutta pian tämän jälkeen Haider tyri hommansa lopullisesti – ja saavutti ehkä näin tavoitteensa pelastaa Itävalta.

Haider sai surmansa ajaessaan homobaarista äitinsä 90-vuotispäiville. Hän meni kännissä rattiin, ajoi törkeää ylinopeutta ja onnistui kääntämään autonsa nurin. Samalla hän onnistui kuolemaan. BZÖ-puolue on Haiderin kuoleman johdosta alkanut vaatia ulkomaisten autojen maahanpääsyn rajoittamista (veronmaksajien kustantama ja Haiderin romuttama virka-auto oli saksalainen Volkswagen), elleivät ne suostu sopeutumaan itävaltalaisiin ajotapoihin.