Järvenpää
Hikipedia
Järvenpää Tuusulasta joskus irtautunut 35 000 ihmisen karu plantaasi ja keravalaisten pahimpia vihollisia. Järvenpääläiset ovat hyvin ilkeitä, kuten klingonit Star trekissä. Järvenpäässä diggaillaan blues-musiikkia, juodaan paljon kaljaa ja tapellaan nakkikioskilla.
Tunnetaan myös vesirajasta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Järvenpään kaupunki
"Kaikkea sitä kaupungiksi kutsutaankin", tulee ensimmäisenä mieleen, kun katsahtaa Järvenpäähän. Kahden kadun varteen ja muutamalle sivukujalle kertynyt talojen ja maitokauppojen tiivistymä on edelleen lähes samassa jamassa kuin silloin, kun paikkaa kutsuttiin vielä kauppalaksi. Kaupunkimaisuutta edustaa arkkitehtonisesti seudun kaunein luomus – kävelykatu (joka on alun perin keravalainen keksintö).
[muokkaa] Järvenpään asutushistoria
Asutuksen historia alkaa ajasta ennen asutusta ja päättyy asumistuen loppumiseen. Muinaisia jälkiä asutuksesta voi löytää muun muassa kauniin ja idyllisen Jampan asuntoalueen laitamilta, jossa paikalliset metsäläiset vieläkin harjoittavat piileskelevää elämäntapaa ja siihen läheisesti kuuluvaa asutuskulttuuria. Kesäisin kylän vastarannalla olevalle niemelle kertyy sankoin joukoin vieraita, jotka paikallista asumusperinnettä kunnioittaen viettävät öitään kevyissä asumuksissaan tai taivasalla. Kevyeen kesäasumiseen kuuluu äänekäs hummaaminen, jota kiihdytetään voimakkaalla kesämahlalla.
[muokkaa] Järvenpään kaunis luonto
Kauniiseen luontoon tutustumisen voi aloittaa kahlaamalla kristallinkirkkaaseen Tuusulanjärveen. Puheet Tuusulanjärven pöpöistä ovat ilkeiden keravalaisnaapureiden kateellista nalkutusta. Jokainen järvenpääläinen tietää, että lasillinen Tuusulanjärven rantavettä auttaa näkemään väritkin kirkkaammin.
Lemmenlaakson luonnonsuojelualue on epätoivoisten maitopartojen viimeinen oljenkorsi, jossa kristillisen opiston tiukkanutturoilta on vongattu kautta aikain satakielen säestyksessä – aina tuloksetta. Ei ole Corollan takapenkillä luontoa tutkittu ja p-paikan pensaissa roikkuvien pikkupöksyjen "aitoudesta" kertoo pöksynpersauksiin unohtunut hintalappu.
Muu luonto löytyy Tuusulasta.
[muokkaa] Monien kulttuurien Järvenpää
[muokkaa] Järvenpää – kulttuurien autoklaavi
Järvenpäässä ei ole vähemmistökulttuureja. Kaikkia on paljon kuin satiaisia ristinummelaisten karvalakeissa. Muualta muuttaneiden paljous on ollut kaupungille suuri helpotus, koska kohtalaisen pitkään jatkunut sisäsiitos oli aikojen saatossa muodostunut vakavaksi populaatiogeneettiseksi ongelmaksi. Vieläkin kierosilmäiset villet erottuvat katukuvasta runsaina, mutta ovatpahan ainakin erinäköisiä keskenään.
[muokkaa] Kiehtova kirkkokulttuuri
Kirkkokulttuuri on kehittynyttä, mistä pitävät huolen kristillisen opiston tytöt. Pyhäaamuisin Jampan pojat saapuvat silmät vielä sameina messua seuraamaan, toiveena kurkistus essun alle. Hurskaat kinnarilaispojat eivät pidä siitä, että jamppalaiset valtaavat etupenkit, ja tönimistä esiintyy.
[muokkaa] Myöhempien aikojen pyhien musiikki
Järvenpään alkavaan kesään kuuluu blues-juhlat, joka on paikallinen versio suviveisuista. Körttipuku kannattaa kuitenkin jättää kotiin silitettäväksi, kun blues-juhlille suuntaa, sillä virkistystapahtuman myötä kylän ulostediversiteetti kasvaa huimasti. Siinä missä normaali sunnuntaiaamuna kirkkoon rollaattorilla kiiruhtaja tökkää aika-ajoin koiran tuotteeseen, saattaa blues-juhlinnan jälkeen varomaton lenkkeilijä liukua kakkaliukurataa raikkaaseen Tuusulanjärveen. Näin sattuessa ei kannata nieleskellä kaikkea suuhun joutunutta.
Ulkomailta saakka kyyditään vuosittain erinäköisiä jollottajia. Välillä näyttää siltä, että nuttura ja hassut vaatteet tekevät kenestä tahansa varteenotettavan blues-sankarin. Tätä kannattaa joka tapauksessa kokeilla, koska keskiverto blues-sankarilla käy aivan eri luokan flaxi kuin tavallisilla jumppahumppaajilla.
Kerran vuodessa keskiuusimaalainen nuoriso tuntee olevansa muodinvirtauksissa mukana lainatessaan isopapan "reipaaneja" tai blues-brother -laseja tapahtuman ajaksi. Keskiverto polvennotkistelijalle ei kuitenkaan turhia muistoja kinkereistä jää, kun itätuliaiset vievät muistin ja värinäön. Blues ei ole bluesia mustavalkoisena – vai onko?
[muokkaa] Paikallinen vaatetus ja muodin virtaukset
Pensaikkojärvenpääläisten asuun kuuluu pitkä takki, eikä oikeastaan muuta. Osassa suosittuja poplarimalleja on somisteena pitkä, leveä vyö, mutta monet pensaikon ujot miehet eivät sitä käytä, koska huonossa valaistuksessa roikkuvan vyön varjo voi aiheuttaa sekavia tuntemuksia verraten pienijormaisessa väestönosassa.
Nahka-asusteita käytetään paljon ja niiden kiillottamiseen käytetään aikaa. Paikallisesti kuuluisuutta saaneet mopokerhot tykkäävät ronskeista vetimistä kovaäänisten mopojen selässä ratsastaessaan.
[muokkaa] Kuuluisia naapurikuntalaisia
Järvenpääläisten muutoinkin kikkarankokoista itsetuntoa on hiertänyt se tosiseikka, että kaikki Keski-Uudenmaan savitasangolla vapaaehtoisesti viihtyneet kuuluisuudet ovat asuneet Tuusulassa tai Nurmijärvellä. Koitapas selittää järvenpääläisille, että tuusulalainen Sibelius ei asunut päivääkään Järvenpäässä, vaikka toisinaan poikkesikin koiraa kusettaessa kauppalan suunnalla. Kun järvenpääläiset ripustelevat mauttomia virityksiään moottoritien varteen, voisivat tuusulalaiset raapustaa vastaavasti kunnanrajalle "Jannen oikee koti" ja siuntiolasiet "Täällä Janne ja Aleksis kävivät dokaamassa". Niillä reissuilla Janne ja Aleksis poikkesivat järvenpään puolella ainoastaan keltaista lunta lisäämässä.
Voi vain ihmetellä, miksi Pekka tykkäsi maalata maisemia Halosenniemeltä itään, etelään, länteen ja jopa alaspäin, mutta ei koskaan pohjoisen suuntaan. Muuten Järvenpään rajalla lukisi lisäplakaatti "Halosen kaupunki" ja moottoritien varrella olisi taas lisää mauttomia hökötyksiä.
