Isänmaallisuus

”Se on vastenmielistä.”

~Alexander Stubb

Isänmaallisuus eli patriotismi on bakteeritauti, joka voi hoitamatta johtaa kuolemaan. Se on johtava sotilastappioiden aiheuttaja, jota suurempi tappava vaikutus on vain huonolla hygienialla ja punataudilla.

Oletko SINÄ isänmaallinen?

Kuvan henkilö on isänmaallinen. Isänmaalliset henkilöt ovat vakavia aina valtiolipun lähettyvillä.

Isänmaallisuuden aiheuttaa ilman välityksellä tarttuva bakteeri Patriotismus vulgaris. Isänmaallisuus diagnosoitiin ensimmäisen kerran 1700-luvulla. Tähän mennessä sitä oli pidetty alkoholin välityksellä tarttuvan tyhmänrohkeuden alalajina. Isänmaallisuus leviää audiaalisesti nautitun ulosteen välityksellä, ja sitä levittävät tavallisimmin poliitikot, urheilukisat ja Ranskan keisarit. Bakteerista on olemassa vielä tuhoisampi muoto Patriotismus chauviniensis, joka onneksi on varsin harvinainen, ja jota Euroopassa ei ole tavattu toisen maailmansodan jälkeen.

Erityisen vastustuskykyiset kannat saavat tavallisesti alkunsa suurista ulostekeskittymistä, kuten propagandasta ja populististen poliitikkojen korvien välistä. Leviämistä edistää bakteerille altistuvan ryhmän heikko sosioekonominen asema. Tavallisimmin ilmeneviä oireita ovat suunnaton epäluuloisuus ulkomaalaisia kohtaan, itsetuhoiset taipumukset ja henkisten kykyjen turtuminen.

Tunnettuja epidemioita

Kuten tunnettua, isänmaallisuus vaikuttaa vahingollisesti vain ulkomaalaisiin, jotka ovat joka tapauksessa epäilyttäviä. Historia tunteekin useita tapauksia, joissa petolliset ulkomaalaiset ovat joutuneet isänmaallisuuden kouriin, mikä on johtanut naurettavaan hanhenmarssiin ja typeriin seremonioihin. Sen sijaan suomalaiset isänmaalliset seremoniat eivät ole naurettavia, vaan arvokkaita ja juhlallisia.

• Vuoden 1776 suuri epidemia – Pohjois-Amerikan brittiläisissä siirtokunnissa kulovalkean tavoin levinnyt Patriotismus vulgaris- epidemia, jonka arvellaan aiheutuneen merivedessä siirtokuntien satama-altaissa majailleesta bakteerikannasta. Sen torjumiseksi mm. Bostonin satama-allas yritettiin myrkyttää teenlehdillä, mutta vaikutukset osoittautuivat päinvastaisiksi. Sairauden murtama George Washington julisti Amerikan olevan ”urheiden ja vapaiden maa”, paitsi mitä siellä asuviin mustiin tuli. Washington ei kiistänyt näiden urheutta, vaan ainoastaan vapauden. Epidemia vaati välittömästi useita kymmeniä tuhansia kuolonuhreja ja jatkuu edelleen esimerkiksi Irakissa. Kanada kykeni torjumaan epidemian 1812, mutta edes taudin kantapesäkkeen, Washingtonin hävittäminen polttamalla ei kyennyt nujertamaan bakteeria.

• Ranskan pandemia – Vaikka vallankumouksen aiheuttikin pahamaineinen kapinavirus, sen jälkeisissä oloissa isänmaallisuusbakteeri menestyi mainiosti. Oireet etenivät pitkälle, sillä ennen pitkää tartunnan saaneet alkoivat pukeutua oudosti ja puhutella toisiaan ”kansalaisiksi” ja ”isänmaanystäviksi”. Ankarimmillaan tauti johti pään irtoamiseen. Epidemia vaati kymmeniä tuhansia kuolonuhreja. Se levisi myös sen naapurimaihin, ja aiheutti satojatuhansia kuolemantapauksia kautta Euroopan. Tämä oli ensimmäinen varmuudella diagnosoitu Patriotismus chauviniensis -epidemia.

• Isovenäläinen mutaatio (P. vulgaris panslavisticus) – Tämä mutaatio syntyi jo 1800-luvulla taudin levittyä Ranskasta Venäjälle, ja sopeutui myöhemmin elämään symbioosissa kommunismiviruksen kanssa. Sen sijaan demokratian kanssa tämä muoto ei pysty selviytymään ja pyrkiikin siksi aina torjumaan uhkan. Oireet ilmenevät sotilasasuisten uhrien pakkoliikkeinä ja valtiollisiin elimiin levinneenä vainoharhaisuutena. Lisäksi potilaan näkökyky vaurioituu, mikä saa hänet näkemään naapurimaiden pikkuasiat suurempina kuin mitä ne todellisuudessa ovatkaan. Hoitamattomana tämä muoto johtaa pahanlaatuiseen panslaviittiin.

Taudin äärimmäisen pitkälle kehittynyt muoto on tunnistettavissa mm. viehtymyksestä rumiin vaatteisiin, voimakkaasta kainalohikoilusta ja käsivarsinivelten jäykistymisestä. Jäykistykset saattavat kestää pitkiäkin aikoja aiheuttaen verenkierto-ongelmia erityisesti aivoissa.

• Ranskan–Saksan-pandemia 1870–71 – Ranskassa kärsittiin yhä vuosien 1803–15 välisen, ns. napoleonisen epidemian jälkivaivoista (joihin kuului mm. nuorten miesten huomattavan alhainen määrä), kun isänmaallisuus levisi Saksassa säteillen Preussista Reininmaalle. Pandemian lähteeksi on sittemmin paljastunut Otto von Bismarck, joka tosin itse tuntui olevan immuuni bakteerille johtuen kenties hänen sairastamastaan harvinaisesta keisariuskollisuussyndroomasta (ns. Hohenzollernin syndrooma) yhdistyneenä poikkeuksellisen voimakkaaseen reaalipolitiikkarauhaseen. Tauti levisi nopeasti myös Ranskaan ja aiheutti suunnattoman määrän kuolemantapauksia molemmissa maissa. Vaikka nämä kaksi maata vallannut pandemia ei levinnytkään maailmanlaajuisesti, ei sitä kuitenkaan torjuttu lopullisesti, vaan kanta jäi kytemään molempiin maihin ja levisi salakavalasti nationalismiviruksen loisena ympäri maailmaa, myös Suomeen. On epäiltävissä, että epidemian aiheutti sama bakteeri molemmissa maissa.
• Ensimmäinen maailmanlaajuinen pandemia 1914-1918 - Balkanilla puhkesi P. vulgaris panslavisticus -epidemia, joka oli pitkän aikaa pesinyt Itävalta-Unkarin eteläosissa latenttina. Sen ensioire oli Bosniassa tavattu mustakätisyys, ja se johti taudin nopeaan leviämiseen kaikkialle Itävalta-Unkariin sekä Serbiaan. Samaan aikaan latenttina Saksassa ja Ranskassa oireillut P. chauviniensis puhkesi ja levisi Britanniaan, Italiaan ja Venäjälle. Neljä vuotta raivonneen epidemian seurauksena oli miljoonittain kuolonuhreja, vakava miesanemia sekä suuret taloudelliset menetykset. Tauti levisi lopulta Yhdysvaltoihin ja Japaniinkin asti. Venäjällä taudin jälkitautina puhkesi kommunismivirusepidemia. Tauti johti lopulta Suomen ja Baltian maiden irtautumiseen, Itävalta-Unkarin hajoamiseen ja bakteerin pesiytymisen ko. maihin. Yhdysvalloissa tajuttiin taudin vakavuus ja sitä yritettiin hoitaa ensin karanteenilla ja tämän jälkeen perustamalla kansainvälinen organisaatio epidemian leviämisen rajoittamiseksi.
• Toinen maailmanlaajuinen pandemia 1939–45 – Weimarin tasavallan terveysviranomaiset eivät kyenneet torjumaan Saksassa jatkuvasti kytenyttä bakteerikantaa, joka on myöhemmin paljastunut itävaltalaisperäisen Patriotismus chauviniensis-kannan aiheuttamaksi. Oireet kaikkine ns. Heil-pakkoliikkeineen kehittyivät erityisen ankariksi ja vaikeiksi leviten kaikkialle maailmaan. Oireisiin kuuluvat myös voimakas kainalohikoilu ja jatkuva tarve tuulettaa kainaloita, sekä polvinivelten jäykistyminen, josta seuraa omintakeinen kävelytyyli, joka muistuttaa hanhen kävelyä. Samanaikaisesti Saksassa ollut kommunismivirusinfektio oli jättänyt Saksan alttiiksi sairaudelle. Italiassa esiintyi P. chauviniensis fascisticus-epidemia, joka johti kansalaisten pukeutumiseen mustiin paitoihin ja hakeutumiseen lämpimiin maihin, kunnes Britannian terveydenhoitolaitos teki siitä Royal Navyn suosiollisella avustuksella lopun. Japanissa kehittyi poikkeuksellisen itsetuhoinen mutaatio, P. chauviniensis tennoheikabanzaiensis, joka yritettiin nujertaa säteilyhoidolla. Taudin tälle variaatiolle ainoa toimiva hoitomuoto on ennaltaehkäisevä rokotus.
• Heprealainen mutaaatio (P. vulgaris zionisticus) - nousi maailman tietoisuuteen 1948. Ainoastaan juutalaisissa ja tietyissä kristityissä endeemisenä elänyt mutaatio oli syntynyt tiettävästi jo Rooman vallan aikana, mutta pysynyt latenttina aina vuoteen 1948, jolloin sen aiheuttama siionismiepidemian puhkeaminen sai aikaan juutalaisten massamaahanmuuton Palestiinaaan. Tauti aiheutti voimakkaita hallusinaatioita ja harhakuvitelmia "Jumalan valitusta kansasta", ja siihen saakka vain kaunokirjallisuudessa esiintynyt fiktiivinen Israelin valtio päätettiin perustaa Palestiinaan. Zionisticus-mutaatio aiheuttaa deluusioita ja siionismia sekä saa ihmisen odottamaan Messiaan tuloa vielä omana elinaikanaan. Bakteeri levisi palestiinalaisiin ja kurdeihin, jotka nyt puolestaan alkoivat vaatia omaa isänmaataan itselleen. Sensijaan ympäröivät arabimaat ovat osoittautuneet olevansa ällistyttävän vastustuskykyisiä sekä P. vulgaris zionisticukselle että kaikille muillekin Patriotismus vulgariksen ja Patriotismus chauviniensiksen kannoille. Syyksi epäillään 600-luvulla tapahtunutta mutaatiota, joka aiheuttaa arabeissa musulmaniaa. Ilmeisesti P. vulgaris ei kykene tulemaan toimeen musulmania-mutaation kantajan elimistössä, vaan aiheuttaa paranoiaa sekä epäluuloisuutta sekä valtiota että omaa kansakuntaa kohtaan, kun taas P. chauviniensis aiheuttaa musulmania-mutaation kantajassa akuuttia suisidiaalisuutta ja halun räjäyttää itsensä kappaleiksi.
• Venäjällä puhkesi helmikuussa 2022 epidemia, jonka aiheuttajaksi epäillään kauan latenttina pysynyttä P. vulgaris panslavisticus -kantaa. Taudin oireisiin kuulvat mm. Z-kirjaimen muotoiset läiskät sekä kodinkoneisiin kohdistuva kleptomania. Ukrainalaiset onnistuivat kuitenkin nopeasti asettamaan Hostomelin lentokentällä havaitut tapaukset eristykseen ja rajoittamaan taudin leviämistä pitemmälle. Torjuntatoimet jatkuvat tätä kirjoittaessa (syyskuu 2022) yhä.

Oireet

Isänmaallisuuden pääsääntöisiin oireisiin kuuluu ajattelun sumeneminen ja valikoiva etiikka, joka ilmenee mm. minun maani ei voi tehdä väärin -argumentaationa. Eräs hyvin tunnettu isänmaallisuuden oire on saada hetkellisiä euforisia ja täysin suhteettomia mielenhäiriöitä urheilutapahtumien yhteydessä. Tunnetaan tapauksia, joissa muuten aivan terveet ja tasapainoiset ihmiset ovat maalanneet kasvonsa valtiolipun väreillä, mekastaneet täysin heikkomielisesti ja hyppineet nähdessään auton ajavan ohi tai miesten luistelevan jäällä. Uskontotiede on dokumentoinut isänmaallisen väestönosan keskuudessa käytännössä maailmanlaajuiseksi levinneen tavan pyrkiä samaistumaan urheilijoihin kulttuuriheeroksina. Huomionarvoiseksi nimenomaisen jäljittelyrituaalin tekee se, että sellaista ei ole, vaan urheilemisen seuraaja ottaa maagisen yhteytensä itsestäänselvyytenä. Ilmiön suunnattoman menestyksen syistä ei ole kyetty saavuttamaan yksimielisyyttä.

Ikävä kyllä useimmat isänmaallisuudesta kärsivät eivät ole tällaisia, vaan aivan toisenlaisia.

Pitkälle edennyt isänmaallisuus johtaa hoplomaniaan, hypokondriaan ja parantumattomiin luonnehäiriöihin, kuten esimerkiksi Venäjällä, missä ei pystytä suhtautumaan naapurimaihin ei-vihamielisillä tavoilla. Lisäksi potilas joutuu aistiharhojen valtaan ja saattaa puhua ”Jumalan valitusta kansasta” tai ”kukkulalla kimmeltävästä kaupungista”. Kaikille näille hallusinaatioille on yhteistä se, että niissä valtio saa merkitykseensä nähden suhteettoman painoarvon. Näin yksilö kokee olevansa osa suurempaa kokonaisuutta ja tuntee siis omankin merkityksensä kasvavan todellista suuremmaksi.

Isänmaallisuutta ilmenee melko harvoin meluamattomissa muodoissa, kuten verojen maksamisessa, liikennesääntöjen noudattamisessa tai ylipäänsä missään toiminnassa, josta valtiolle voisi oikeasti olla hyötyä. Syistä tähän ei ole täyttä varmuutta, mutta tutkijat olettavat vaikuttimien olevan tajuntaa sumentavissa hallusinaatioissa.

Pitkälle edenneestä isänmaallisuudesta on silti valtiolle kiistatonta etua, mikäli se sallii itselleen näiden sairaiden ihmisten käyttämiseen omiin tarkoituksiinsa. Taudin syvimmässä vaiheessa olevat eivät tunne enää lainkaan itsenäistä ajattelua, vaan tekevät juuri niin kuin heitä käsketään – erityisesti, jos käskijällä on univormu. Hoitamattomana potilaassa voi alkaa ilmetä aistiharhoja, jolloin hänet saadaan vaikkapa kuvittelemaan olevansa parempi kuin muut. Lisäksi aistiharhojen vallassa olevat potilaat on mahdollista saada esimerkiksi tappamaan siviilejä, tuhoamaan omaisuutta ja toivomaan, että he saisivat kuolla hitaan ja tuskallisen kuoleman saatuaan osuman alavatsaansa.

Hoito

Isänmaallisuuteen ei tunneta varmoja hoitokeinoja. Vakava haavoittuminen sotatantereella voi hillitä taudin etenemistä, varsinkin jos valtio osoittautuu kitsaaksi erilaisten tukien ja avustusten suhteen, mutta toisaalta henkilö voi tulkita alaraajojensa menetyksen elämänsä suurimmaksi saavutukseksi ja kiittää isänmaataan sen johdosta.

Isänmaallisuus saa usein uskonnollisia muotoja, jolloin kansallinen suurmies kohotetaan palvonnan kohteeksi. Mitä useamman ihmisen kuolemasta henkilö on vastuussa, sitä parempi esimerkki hän on isänmaallisuuden kannalta.

Toisella puolella se, joka ampui ensimmäisen henkilön raajat tohjoksi, tuntee myös yhtä suurta ylpeyttä saavutuksestaan, joten kierre vain jatkuu. Vasta kuolema parantaa taudin lopullisesti. Tämä on erikoista, sillä taudille antautuminen vaikeimmissa muodoissaan johtaa hyvin usein kuolemaan, mikä on johtanut siihen, että monet tutkijat olettavat P. vulgariksen olevan itsetuhoinen elämänmuoto.

Hoitomuotoja isänmaallisuudelle

• maanpetos
• aivojen hankkiminen
• koulutus (muu kuin apukoulun tarkkailuluokka)
• sukurutsan lopettaminen

Isänmaallisuudelle tavallisimmin immuuneja elämänmuotoja

• hipit
• sivarit
• hämyt
• vihreät
• homot, lesbot ja muu SETAväki
• anarkistit
• tiedostavaisto

Katso myös

• Fennomania
• Koti ja uskonto, kaksi muuta mainiota pilkan kohdetta
• eRepublik
• Sotaveteraanit
• Suomi