Inkoo

Hikipedia

Inkoo
vaakuna sijainti
www.inkoo.fi
Lääni	Etelä-Suomen lääni
Maakunta	Uudenmaan maakunta
Seutukunta	Tammisaaren seutukunta
Kihlakunta	[[{{{kihlakunta}}}]]
Perustamisvuosi	Joskus keskiajalla
Kuntaliitokset
Pinta-ala - maa	357,49[1] km² 347,81[2] km²
Väkiluku - väestötiheys	170 000  15,7 as/km²
Työttömyysaste	{{{työttömyys}}} %
Kunnallisvero	20 %
Kunnanjohtaja	Joku ruotsalainen
Kunnanvaltuusto {{{valtuusto-puolueet}}}	{{{valtuusto-koko}}} paikkaa {{{valtuusto-paikat}}}

Inkoon kyläpahanen lepää läntisellä Uudellamaalla, ei minkään -joen varrella, keskiaikaisen paholaisenkuvilla koristetun kirkon varjossa. Kylä on veneilevien espoolaisturistien kesäinen tankkauspaikka regattamatkalla ja unohtuneiden uhrheilijoiden reservaatti, jonne kaikki vanhat maailmanmestarit haaveilevat muuttavansa vanhuudenpäivinään, yksityistä goflkenttää pyörittämään.

Inkoon maapintaa-alasta suurin osa on varattu voimalarakentamiselle ja golfkentille. Loppuosalla viljellään etupäässä pottuja. Kunnan alueella tuotetaan 4286 kertaa enemmän energiaa kuin kunnassa kulutetaan. Silti sähkö on niin kallista, että kuntalaiset juovat mielummin kaffeensa kylmänä, kuin makselevat törkylaskuja sen lämmittämisestä.

Sisällysluettelo 1 Kunn(i?)alliset palvelut 2 Asutushistoria 3 Kirkollinen historia 4 Elinkeinot ja elinsiirrot 5 Kulttuuria ja sen puutetta 6 Väestö 7 Nähtävyyksiä 8 Lähteet

[muokkaa] Kunn(i?)alliset palvelut

Epäsivistystoimi
Inkoossa toimii kaksi koulua ja niissä opetuskielenä on muumiruotsi.

Liikuntatoimi

Rakennus ja kaavoitus
Kunnan kaavoitustoimi(mattomuus) osasto suunnittelee kuntarajojen siirtämistä tulevan Raaseporin konkurssikuntayhtymän tarpeiden mukaiseksi. Kuntarajoja tarkastamalla voidaa nsuunnitella Inkoolaisten itsensä mielestä hienoja maankäyttöratkaisuja myös naapureiden tonteille.

[muokkaa] Asutushistoria

Ruotsin kuninkaan käpyynnyttyä lopullisesti Taalainmaan talonpoikien jatkuvaan urputukseen, kuningas päätti aloittaa keskiajalla vielä verraten harvinaisen pillurallin Pietarin ja Norjan rannikon välille. Postitien varrella majapaikat olivat tiukassa ja niille saapumista kuningasparka yritti jouduttaa savitasangon jokipahoja laskemalla. Jo siihen aikaan pyromaniaperinteistään tunnetusta Åbosta lähdettäessä, seitsemännellä joella (Sjundeå) oli keskivertoa parempi menomesta. Mutta ikuista ongelmaa teki pari pikkupuroa, joita ei pitänyt laskea mukaan – muuten huomasi olevansa Keravanjoella ja siellä ei ollut silloinkaan kellään mukavaa. "Ingen å", tuumasi kunkku eräälläkin savilirulla. Vossikkakuski kuuli jurputuksen ja nimesi paikan sen mukaan. Myöhemmin kuski kääntyi kristinuskoon ja pykäsi hurjan kirkkomonumentin samaisen kuraojan varteen. Inkoon kirkollista historiaa käsitellään myöhemmässä tekstissä.

Pian kirkon rakentamisen jälkeen ojan varteen alkoi saapua ensimmäisiä asukkeja. Muutama hansakauppaan tympääntynyt yrittäjä keksi pummia rautamalmia kunkulta, perusteena Suomenniemen ehtymättömät hiilivarat. Kylillä kaikki kyllä tiesivät, ettei niemellä hiiltä ollut ja niinpä paikalle piti hommata jostain puuhiiltä. Miilunportto ei ollut rantaruotsalaisten hommaa alkuunkaan, ja nokinaamoja piti houkutella sisämaan metsäkansan keskuudesta. Sinänsä notskilla istumiseen mieltyneet fennougrit ymmärsivät helpon homman päälle ja esiteollinen touhu pääsi vauhtiin. Ilmastonmuutos oli alkanut.

Rillumarei-matkat kuninkaantiellä saavuttivat parhaan vaiheensa 1700-luvun lopulla. Juoppohullut kuninkaalliset jäivät päiväkausiksi "näköä kirkastamaan" rannikon kestikievareihin. Umpihumalassa uhoamiseen kuului tuopposten maksu kämmenen kokoisilla kultalanteilla. "Pidää llloput" oli aamuyöstä yleinen tokaisu ja kievarinpitäjille kertyi kohtuuttomat kultavarat. Kun ruukkitoiminta oli hiipumassa, päättivät kievarinpitäjät kisata, kuka sulattaisi suurimman kultamöykyn. Jokuhan senkin kisan sitten voitti, ja voittaja sai palkkioksi muiden möykyt. Kun kaikki kulta oli lopulta sulatettu, oli ongelmana hirmuisen kultavarannon käsittely. Myöhemmin Pohjois-Karjalaan naamioitu tarina "kivenpyörittäjän kylä" on muunnelma inkoolaisesta kultamöhkäleen pyörityksestä. "Pillerinpyöritykseen" lopulta ryytynyt kievarinisäntä hermostui ja hautasi noin kolmensadan kilon kultamöykyn metrin syvyyteen paikkaan, jossa nykyisin on Inkoon kunnantalon kukkaistutukset. Tieto kultamöykyn sijainnista on kuitenkin ollut pitkään varjeltu salaisuus, ettei vain kukaan ulkopaikkakuntalainen (lue: espoolainen) keksi sitä tulla kaivelemaan.

[muokkaa] Kirkollinen historia

Inkoon kirkollinen historia alkaa jo ajalta noin 8000 eKr. Suuren jäätikön laidalla asustaneet edeltäjämme kokoontuivat polttamaan mammutinlannassa kasvaneita madonlakkeja (Psilocybe)ja pitämään yhteyttä luomakunnan suuriin. Kristillinen kirkko, joka seuraili useita vuosituhansia jäljempänä, ei ole koskaan oppinut näitä yhteyden pidon muotoja. Katolisella ajalla pelkotilakuttuurilla haettiin henkistä yhtenäisyyttä ja osa fennougreista saatiin pakotettua yhteiseen käsitykseen.

[muokkaa] Elinkeinot ja elinsiirrot

Osa inkoolaisista saa toimentulonsa tuulimyllyjen suunnittelusta, muutamat valmistavat raaka-ainetta jumppa-alustoihin ja loput viljelevät pottuja. Kunnan infrastruktuuri ja kunnalliset toiminnot eivät näyttäisi työllistävän ketään. Alati kasvava eläkeläisten joukko koostuu etupäässä muualta muuttaneista, vanhoista urheilijoista, jotka ovat ikänsä haaveilleet omasta golfkentästä etelärannikolla. Kunnavaltuusto keskeisin tehtävä on ratkoa, montako reikää sallitaan milläkin mitalisaldolla.

[muokkaa] Kulttuuria ja sen puutetta

Uusmaalaisten pikkupitäjien elinvoimaisuutta on pitänyt aina pönkittää tekohauskoilla tapahtumilla, joita aletaan toisena vuonna kutsua perinteeksi. Kulttuurin nimissä voidaan vääntää tikusta asiaa, ja kun mitään ei ole enää jäljellä, laitetaan pystyyn pottukinkerit. Asian tekee tärkeäksi se, että muutamalla isommalla tilalla viljellään pottua ja pottu ei mene kaupungissa kaupaksi, kun se ei ole Lopeelta. Inkoolaiset itse ovat saaneet potusta tarpeekseen aikaa sitten, mutta kylällä kesäviikonloppuisin luuraavat espoolaisturistit ottavat alkukantaisesta kulttuuritapahtumasta elämään sisältöä ja taas käy ukkoperunatkin kaupaksi.

[muokkaa] Väestö

Inkoolaisista 148 % on ruotsinkielisiä. Loput eivät puhu. Väestön ikäpyramidin muoto muistuttaa viivästyneen sukukypsyyden ja pitkään jatkuneen sisäsiitoksen vaikutuksista. Siitä kielii myös monen inkoolainen katukäytös.

[muokkaa] Nähtävyyksiä

• Ralliautonkuljettajan katuvalot
• Tuulimyllyjen Barösund
• Kopparnäsin iloinen tuulipuisto

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Tämä on absoluttinen totuus! Wikipediakin sen tietää!
2. ↑ Kts. ylempi