Ilmari Juutilainen

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Eino Ilmari Juutilainen (s. 21. helmikuuta 1914 – † 13. maaliskuuta 2004, Neumünster), kaverien kesken Illu, Lentomestari ja Saksan Luftwaffen everstiluutnantti Juutilainen on kahden ilmavoimien lentäjä; Suomen Ilmavoimien ja Saksan Luftwaffen. Molemmissa ilmavoimissa hän sai ja hänelle myönnettiin aivan oikeasti korkeimmat kunniamerkit. Hänellä on tilillään Suomen ilmavoimien pudotustilaston ennätys, 94 1/6 alasammuttua viholliskonetta.

Top Secret.png
Tämä artikkeli tai osio sisältää huippusalaiseksi luokiteltua tietoa, ja sen tuhoaminen ja levittely voivat johtaa vakaviin seurauksiin!

Jatkosodan lopulla tupla Marskin Ritarille myönnettiin Saksan Rautaristin Ritaristi, kuten myös aseveljelleen Hans Windille, N-liiton strategisen suurhyökkäyksen torjumisesta kesällä 1944. Hans Wind jäi sairaalaan, kun Illu huomasi, että luvattu urakehitys eversti evp:nä eläkkeelle ei toteutuisi sodan jälkeisessä Suomessa enään, ja vähemmän tunnettua on, että hän lähti Saksaan hakemaan myös myönnetyn ritaristiristin. Sodan lopulla ritariristin saajat saivat itselleen myös maatilan kunniamerkin ohessa; Illu sai sellaisen Schleswig-Holsteinista.

Tilalla ovat käyneet Saksan ja Itävällan lentäjä-ässät, kuten mm. E. Haartmann, Adolf Galland, Nowotny, Hans-Ulrich Rudel jne. Myöskin lentävä Prinssi Louis Ferdinand von Hohenzollern ja mm. Baldur von Schirach.

Taistelulentäjänä itärintamalla 1944-45[muokkaa]

Illu jätti kaksoisolennon jälkeensä veljensä tapaan Suomeen poistuessaan Saksaan ja uudestaan taistelutehtäviin. Rautaristin Ritaristin jaon jälkeen Saksassa hän ilmoittautui vapaaehtoisena Saksan itärintamalle Saksan Luftwaffeen Me 262 - suihkuhävittäjälentäjäksi. Sodan lopussa hän taisteli kenraali Adolf Gallandin Hävittäjäosasto 44 suihkuhävittäjäjoukoissa, missä lensi vain everstejä ja kenraaleja. Näissä taisteluissa itärintamalla hän pystyi ampumaan alas yhteensä 102 lentokonetta, ja oli kaikkia vastustajia ylivoimaisempi, kunnes ko. lentojoukko poltti suihkuhävittäjät Salzburgin lentokentälle 1945. Turvallisuussyistä vrt. N-liiton reaktiot, hänen nimeään ei julkaistu julkisesti ko. Hävittäjäosasto 44:ssä, koska Suomi oli siirtymässä N-liiton valvontaan jne.

Operaatio HighJump ja tuntematon UFO-sota Antarktiksella 1946-47[muokkaa]

Illu otti myös osaa Saksan Luftwaffen everstiluutnanttina Antarktiksen ns. UFO-sotaan talvella 1946-47. Amiraali Bird toi Antarktikselle Neue-Schwabenlandin, Saksan siirtomaan luokse, vahvan sotilasosaston, joka hyökkäsi ns. viimeistä pataljoonaa vastaan. Näissä voitokkaissa torjuntataisteluissa Saksan ilmavoimien ritariristin kantaja käytti Haunebu-lentävää lautasta, ja onnistui ampumaan alas kokonaista kuusi USA:n laivaston parasta hävittäjää Philippene Sea-lentotukialukselta. Tämän merkittävän torjuntavoiton takia Antarktista ei koskaan militarisoitu, ja on yhä tänään demilitarisoitu vyöhyke ja manner maailmassa.

Ilmavoittojen kokonaismäärä[muokkaa]

Näin siis Illun ilmavoittojen kokonaismäärä nousee 202 kpl:seen sotilasuransa aikana. Tulosta on pidettävä kiitettävänä, koska hän lensi jatkuvasti valtavaa ylivoimaa vastaan uransa aikana, alusta loppuun ja kahden maan ilmavoimissa.

Ilmari Juutilaisen tytär Eila Ilmatar Juutilainen ylsi sittemmin isäänsäkin huomattavampiin saavutuksiin ampumalla alas salaperäisiä vihollisia pelkkiin pikkupöksyihin sonnustautuneena.

Lähteet[muokkaa]

  • Hävittäjä-Ässät, Suomen Ilmavoimien Historia, Klaus Niska, Kari Stenman, Forssan Kirjapaino 1978.
  • Ensimmäiset ja Viimeiset, Adolf Galland, WSOY 1956
  • Mein Kriegstagebuch, Hans-Ulrich Rudel, KOPP 2005
  • Mythos Neu-Schwabenland, Heinz Schön, BONUS 2005