Hyräily

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

”HM-H-H-HMM, HM-H-H-HMM, HMM-H-H-HMM, HMM-H-H-HMM, HMM-H-H-HMM, HMM-H-H-HMM, HMM-H-HMM-H-HMM-H-H-HMM!!”

~hyräilijä tulkitsee kaikkien tuntemaa ärsyttävää joululaulua Joulupukki

”Hmmmm-hm! Hmmmm-hm! Hmm-hmm-hmm-hmm-hmmmmmmmm... Hmmmm-hm!”

~Jean Sibelius Finlandian alkutahteja säveltämässä. Ainon hermot ovat kovilla.

Hyräily on helvetin vittumaista[1] toimintaa, jota harjoittavat pääasiassa 30–95-vuotiaat naisihmiset. Hyräilevä ihminen toistelee itsekseen hmmhmm-kielellä jonkin mahdollisimman ärsyttävän iskelmäbiisin melodiaa. Suosittua hyräilymusiikkia ovat mm. Anne Mattilan tuotanto, joululaulut sekä mahdollisimman ärsyttävällä melodialla varustetut lastenlaulut. Hyräilyn ärsyttävyysastetta lisää se, että hyräilevällä henkilöllä on yleensä ei-niin-hyvä sävelkorva.

Hyräilystä muodostuu joillekin ihmisille pakkomielle. Jos käsket pakkomielteistä hyräilijää lopettamaan hyräilyn, saat häneltä vastaukseksi vain vihaisen katseen, jonka jälkeen hän vaihtaa ärsyttävämpään sävelmään. Ainoa keino estää hyräilyä kantautumasta korviisi on ostaa mahdollisimman tehokkaat stereot ja ruveta luukuttamaan Dimmu Borgiria 150 desibelin voimakkuudella.

Lähteet[muokkaa]

  1. Tawaststjerna: Prokofjevin vittumaisuus, 159. WSÖY 1967.

Katso myös[muokkaa]

Treble staff with notes 01.svg PLIM PLIM PLOM. Tämä musiikkiin liittyvä kasariheviartikkeli on tynkä.
Ryhdy progressiiviseksi ja laajenna sitä
.