Humalainen näytelmä

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

En tiedä kuinka tuonne tullut olin niin horroksessa ollut lien ma silloin

kun jätin, koito, tien ma todellisen

~Alighieri kuvaa krapulan jälkeistä tilaa

Danten "Humalainen näytelmä" on maailmankirjallisuuden suurimpia - tai ainakin paksuimpia - teoksia. Se on runoelma ihmisen kamppailusta läpi veneenalusten ja ojanpohjien kohti piilopulloa ja käymälää. Samalla se on vertauskuvallinen teos ihmisestä ja keskiaikaisesta maailmankuvasta jossa on läpitunkevana ihmisen humalasuhde.

Pullonpiilottajan päättuivätkin konnantyönsä ; Goatseisku puterin pursoon pisti ; Kuopan pohjalla heillä vatsan väänsi.

Dante kirjoitti teoksensa alennustilassa. Hän oli aiemmin menestynyt poliitikko, mutta hän ajautui rappiolle, joka meni niin syvälle että hänet ajettiin maanpakoon. "Humalainen näytelmä" on kirjoitettu kokonaan maanpaon aikana. Dante alkoi kirjoittaa teosta 1308 ja se valmistui 1321. Dante kuoli hyvin pian runoelman valmistumisen jälkeen. Tämä ei ole yllättävää, koska lainsuojattoman pultsarin elämä on kovaa. Hän kuvastaakin tätä karuutta "Humalaisen näytelmän" kohdassa jossa hän kuvaa sitä miten sekä ihmiset että juoppohulluusharhat piinaavat ihmistä joka painiskelee humalan kutsun kanssa kohdassa joka kuvaa että "Kuin koirat, jotka haukkuhampain huimin ja raivoten käy humalikon kimppuun, nuo pahat henget sillan alta syöksy".

Kirjassa on kuvattu ahkerasti Helvetin eri tasoja. Siellä syntien vakavuus johti eri tasoille joutumiseen. Syvimmällä olivat pullonsärkijät. Sen sijaan se, että ei suostunut antamaan almua köyhälle oli vain pienempi rikos. Alighieri kuvasi rangaistuksia hyvin verevästi ja lievistä rikoksista sai melko pieniä rangaistuksia verrattuna pahempiin rikoksiin. Kuvaavaa on Alighierin viehtymys siihen että rangaistusket eivät ole varsinaisia vankeusrangaistuksia vaan välittömiä rangaistuksia jotka vain kestävät koko ikuisuuden ajan. Esimerkiksi almua antamattomat joutuivat ikuisiksi ajoiksi kärsimään siitä että heidän anukseensa tungetaan kolikko niin että nämä kärsien pyytävät muita helpottamaan heidän oloaan ja ottamaan kolikoita. Pullonsärkijät taas joutuvat palamaan ikuisesti kun heidän kaatamansa viina valeltuu heidän päälleen ja se sytytetään palamaan ikuisessa kierrossa ilman mahdollisuuttakaan armonsaantiin.

"Humalaista näytelmää" voidaan pitää hyvin monitasoisena teoksena, koska siinä tilanne voidaan nähdä kirjaimellisena kuvauksena, jolloin kirja on ikään kuin omakohtaista elämäntarinaa, jossa viinanjuontiin liittyvät näyt paljastavat syvemmän todellisuuden. Se voidaan nähdä myös tienä puhdistumiseen kumaran humalan kautta, jolloin humalainen kulkee kohti krapulaa joka lopulta kenties johtaa täydelliseen raitistumiseen, kun viina on antanut sen minkä viina antaa, jonka jälkeen siitä voidaan vapautua. Lisäksi se voidaan nähdä kuvuauksena sen ajan pultsareiden moraalisesta rappiosta, jossa on kuitenkin inhimillinen kostonhimoinen ärjyntämoraali jossa luokitellaan erilaisia syntejä niiden rangaistavuuden perusteella. Tämä voidaan nähdä toivottavuusasteen lisäksi kuvauksena metafyysisestä maailmasta jossa toimivat aivan erikoiset humalalliset lait. Lisäksi teos on matkakertomus joka kuvaa erilaisia paikkoja. Niistä voi sitten käydä vaikka ottamassa valokuvia.

Katso myös[muokkaa]