Hugo Chávez
Hikipedia
”Tuki jo suusi!”
Hugo Rafael Vladimir Chávez Frías (s. 28. heinäkuuta 1954) on toiminut Venezuelan presidenttinä vuodesta 1999. Hän haluaisi epätoivoisesti olla Fidel Castro. Tietäen tämän mahdottomaksi Chávez onkin kypsemmällä iällä keskittynyt muun Latinalaisen Amerikan muuttamiseen mahdollisimman paljon Castron johtaman Kuuban kaltaiseksi. Uudistukset ovat vielä kesken, mutta kuubanisointi on jo täydessä käynnissä Venezuelassa. Ensimmäisinä toimenpiteinä on käynnistetty kaikkien oppositiovoimien vaimentaminen, maailman vanhimman autokannan luominen ja väsyttävän pitkien poliittisten puheiden pitäminen.
Chavez on siis poliittisilta linjauksiltaan vasemmistolainen ja nauttii suurta kansainvälistä suosiota vasemmiston, sosialistien ja perkeleen hippien keskuudessa. Oikeistoliberaalit taas pitävät häntä tuhovoimaisena seksisymbolina.
Chavez on politiikassaan keskittynyt syytämään sontaa Venezuelan tärkeimmän kauppakumppanin Yhdysvaltojen niskaan. Kuuluisassa puheessaan YK:ssa Chávez paljasti diplomaatintaitonsa sanoen George W. Bushia paholaiseksi.[1]
Chávez ei halua uskoa, että sosialismin epäonnistuminen Neuvostoliitossa, Mongoliassa, Puolassa, Romaniassa, Unkarissa, Tšekkoslovakiassa, Itä-Saksassa, Albaniassa, Jugoslaviassa, Kambodzhassa, Etiopiassa ja muutamissa muissa paikoissa merkitsisi mitään, mistä voisi vetää johtopäätöksiä järjestelmän toimivuudesta tai toimimattomuudesta. Kyseessä oli silkka yhteensattuma.
Chávezin myötä CIA on viimeinkin saanut jonkun kelvollisen salamurhattavan latinalaisessa Amerikassa Fidel Castron lisäksi.[2] Amerikkalainen TV-evankelista Pat Robertson onkin jo ehtinyt ehdottaa Jumalalle Chávezin tappamista. Jumala vetosi asiassa viidenteen käskyyn.
Koska Chávez ei tule toimeen kuin muiden laitapuolen kulkijoiden kanssa, ei häntä juuri nähdä muiden kuin kansainvälisen politiikan pahamaineisen kovisjengin (Aljaksandr Lukašenka, Mahmud Ahmadinejad, kuka tahansa, jonka tapaamalla voi ärsyttää jenkkejä) seurassa.
[muokkaa] Ura
Chávez pestautui kaikkien Etelä-Amerikassa poliittisesta urasta haaveilevien hautomoon, sotilasakatemiaan, ja valmistui vuonna 1975. Tämän jälkeen hän siirtyi Tiedätte-kyllä-kenen[3] mukaan nimettyyn Caracasin yliopistoon paneutuakseen valtio-oppiin ja kokalehtiin. Hän keskittyi enimmäkseen jälkimmäiseen eikä valmistunut koskaan. Luettuaan Karl Marxia ja sekoitettuaan ekstaattisessa tilassa Leninin ja Bolívarin toisiinsa Chávez tuli vakuuttuneeksi, että hänen opintojensa lykkääntyminen johtuikin suuresta, pahasta Setä Samulista. Tämän jälkeen hän vaipui syvään melankoliaan ja kirjoitti kaameita runoja.
Kyllästyttyään valtio-oppiin Chávez palasi sinne, missä politiikkaa latinalaisessa Amerikassa oikeasti tehdään – armeijaan. Everstiluutnantiksi ylettyään Chávez katsoi saavuttaneensa kriittisen massan ja yritti parhaiden perinteiden mukaan sotilasvallankaappausta vuonna 1992. Hän epäonnistui ja päätyi vankilaan. Lopulta Chávez päätti kokeilla myös harvinaisempaa laillista reittiä valtaan ja hän voittikin Venezuelan presidentinvaalit vuonna 1998.
Voitettuaan vaalit Chávez julisti alkaneeksi bolívariaanisen vallankumouksen. Tämä herätti yleistä hämmästystä, sillä ko. vallankumous oli jo tapahtunut 1800-luvun alussa. Historia ei ole koskaan ollutkaan Chávezin parhaita aloja.
Jos haluat tietää lisää Chávezin politiikasta, siitä kerrotaan artikkelin alussa. Jos todella, todella haluat tietää lisää, lähetä hänelle sähköpostia tai soittele (soittaessasi ota huomioon Venezuelan aikaero). Hän vastaa mielellään 920-sivuisella manifestilla tai kolmituntisella puheella.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Chávezin on pakko olla väärässä. Jos persoonallinen paha itse olisi Bushin kaltainen kyvytön tumpelo, maailma olisi todellinen onnela.
- ↑ Nykyisessä tilassa olisi tuhlausta käyttää kalliita luoteja Fideliin.
- ↑ Simón Bolívarin
