Hopparit
Hikipedia
Suomessa hoppareita on noin 8 % väestöstä. Hopparit ovat keskimäärin 9-vuotiaita. (Keskiarvo on ilmaistu yläkanttiin; toim. huom.)
Hopparit ovat tavallaan laumaeläimiä. He liikkuvat kovaäänisesti suurissa laumoissa, jengeissä, sillä eivät uskalla kävellä ulkona yksin. Hopparikulttuuri on läheisesti kytköksissä pissismiin. Hopparit eivät pidä hevareista, mutta stondis kytee kumpaisenkin alushousuin holveissa. Hopparit pukeutuvat löysiin housuihin, joihin mahtuisi helposti ainakin neljä ihmistä. Hopparin tunnistaa myös liian isosta, niin sanotusta puolijoukkuelippalakista, joka on vinossa. Lippalakki toimii samalla myös lautasantennina, joka vastaanottaa Yhdysvaltojen paskapalliliigan satelliiteilta käskyjä.
[muokkaa] Käyttäytyminen
Yleensä kavereille vouhotetaan, että ”Miten kalliin paidan ostin?” ja että se on jonkun tunnetun räppärin mallistosta. Käyttäytymiseen kuuluu myös porukassa vittuilu hevareille, ja kun hevarit alkavat sanoa vastaan, porukasta puolet häviää. Kun tappelu on lopulta lähellä, alkaa hoppareilla niin sanottu änkytyspuolustus (”E-e-en mä niin sanonu.... ta-ta-tarkotin vaa” jne. Tämän arvellaan imitoivan ns. skrätsäämistä). Hopparit tappelevat vain, jos heillä on yli kolminkertainen ylivoima ja silloinkin vain jos heillä ei ole siihen aihetta.
[muokkaa] Esiintymisalueita
Yleensä tavattavissa paikoissa, jossa kukkahattutädit ei huomaa, kun laitetaan inkki valumaan. Yleensä alueilla, jossa on paljon tilaa piirtää kaikkea turhaa seinille, ja sitten leveillä kavereilleen, minne on bommannut, tai muuta vastaavaa. Toisinaan heitä tapaa myös ostoskeskuksissa, jossa heistä on muodostunut rypäle, jonka elämän ainoa syy on polttaa tupakkaa, vittuilla ohikulkijoille, ja muuten vain lipua pitkin markettien lattioita. Heitä on siis melkoisen vaikea erottaa muista samalla tavoin toimivista viiteryhmistä kuten puliukoista ja romaneista.

