Ho Tši Minh

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Äärivasemmistolaisten sissien on havaittu hiiviskelevän erityisesti tässä artikkelissa!
5451.jpg.gif
Artikkelin lähellä olemista ei suositella kenellekään eikä todellakaan Mikael Jungnerille.
5451.jpg.gif

Tämähän ei tietenkään koske Punaisen armeijakunnan jäseniä, Jaakko Laaksoa tai Käyttäjä:Bassmania.
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Ho Tši Minh.


Ho Tši Minh
Sbaaraabaataar.jpg
Ho Tši Minhistä tehty maalaus sosialistista realismia mukaillen
Koko nimi: Nguyen Tat Thanh
Syntymäaika: 19. toukokuuta 1890
Syntymäpaikka: Nghệ Anin maakunnassa, Hoàng Trùn kylän viidennessä savupirtissä
Uskontokunta: Kommunismi
Kuolintapa: Sydänkohtaus, 2. syyskuuta 1969
Hiusten väri: Valkeanharmaat
Saavutukset: Kukisti (922 065 toverin avustuksella) imperialistiset Yhdysvallat ja loi Vietnamista sosialistisen tasavallan.
Miksi mainitaan
Hikipediassa:
Koska kaikista muistakin kommunistijohtajista on tehty artikkeli
Pilkkanimet: Joulupukki
Ho, Ho, Ho Tši Minh!”
~Vietnamilainen kansallishymni
”Where?!”
~Iloinen pioneeri

Ho Tši Minh (suom. Valontuoja) oli vakaumuksellinen marxisti-leninistinen vallankumouksellinen piällysmies ja presidentti (1954-1969). Poiketen muista kommunistijohtajista hän halusi kahden esikuvansa oppien mukaan tuhota Ranskan harjoittaman imperialismin ja feodalismin Vietnamista sen rajojen sisällä[1].

Hon elämänkaari[muokkaa]

Nuoruusvuodet[muokkaa]

Ho Tši Minh torumassa japanilaississiä

Ho Tši Minh oli nuorudessaan vastustanut kovasti Vietnamin kuulumista siirtomaaisäntä Ranskan vallan alle. Hän oli usein lintsannut ranskalaisren järjestämän ilmaisopetuksen tunneilta, vastalauseena tälle hirveälle kolonisaatiolle. Kuultuaan, että Japani irrottaisi Vietnamin ja samalla koko Indokiinan Ranskan alaisuudesra, Ho ei ollut tyydyttynyt. Hän halusi vietnamilaisten järjestävän itse oman itsenäisyytensä, ettei tarvitsisi vuosittain muistella ulkopuolista vapauttajaa seppelein ja serpenttiinein. Siispä Ho ja muut vietnamilaiset pistivät hanttiin japanilaisia vastaan ja olivat taas Ranskan vallan alla. Samoihin aikoihin Aasiassa alkoi kuohua, kun Neuvostoliitto jakoi sodan runtemille mailla "kirjallista tukea", josta Ho sai osansa. Saatuaan käsiinsä kommunismin suuntaan kallistuvan opuksen, Ho sai tukea ajatukselleen, että syynä vietnamilaisten saamattomuuteen ja lamaantuneisuuteen eivät olleet vietnamilaiset itse, vaan "impperialismi". Eipä aikaakaan, kun Ho oli saanut käännytettyä Indokiinan maiden kansat (mukaan lukien Vietnam) yhteiseksi rintamaksi suurimpia rikollisia, ranskalaisia, vastaan.

Vuodet kansakunnan ohjaajana[muokkaa]

Vaikka muihin Indokiinan maihin saatiin rauha, Vietnamissa oli eripuraa aatteiden välillä. Vietnamilaiset Ho:ta ja hänen joukkoja vastaan kyseenalaistaen, että eroaako kommunistien näkemys vapaudesta millään lailla ranskalaisesta kolonisaatiosta. Ho vastasi, että eroaa, sillä hänestä vapaus on kapitalistinen käsitys, jolla pyritään antamaan vaikutelma elävänsä vapaanam vaikka näin ei olisi. Hänestä sosialistinen vapaus oli paljon rationaalisempi, koska jos kansalaisella ei ole vapauksia, sopii hän paremmin kommunistiseen yhteiskuntaan. Puheessa Ho painotti, että Vietnamilla olisi vain kaksi vaihtoehtoa: "sosialismi tai kuolema". Moni kuulijoista valitsi mieluummin jälkimmäisen vaihtoehdon, mutta ensimmäisenkin vaihtoehdon valitsijat saivat osansa jälkimmäisestä. Erimielisyyksissä päädyttiin jakamaan Vietnam keskeltä kahtia: pohjoinen tulisi kommunisteille ja etelä paremmalle kansalle. Samoihin aikoihin valtameren takana Mr. Niceguy kuuli Vietnamin olevan länsimaisen vapautuksen tarpeessa.

Vuodet kansakunnan jakajana[muokkaa]

Muistikuvista piirretty Ho Tši Minh juuri ennen sydänkohtausta painettuna Times-lehteen

Vietnamin sodan keskikohdilla Yhdysvallat näyttivät jo voittavan Hon johtaman pohjoisen Vietnamin valloitusyritykset, mutta kotimaan tilanteet äityivät pahoiksi: Hipit ja muut vasemmistolaissiiven edustajat agitoivat amerikkalaissotilaita vastaan[2] ja yrittivät jo tehdä vallankumousta. Vietnamin sodasta vastaava Dwight D. Eisenhower ehdotti salaisessa tapaamisessa kenraaleilleen, että koska Vietnamin sota oli TV-ohjelma, kuuluisi siinä olla juonenkäänteitä ja draamaa. Eisenhower tarkensi, että olisi suurempi voitto länsivalloille antaa kommunistien voittaa, jotta viimeinkin ihmiset näkisivät, kuinka brutaali aate kommunismi oli. Hän ei halunnut kuitenkaan valtion leikkaavan yhtään Vietnamin sotaa varten kerättävää veroa eikä amerikkalaisten lopettavan sotimista Vietnamissa, sillä muuten kulissi olisi romahtanut. Saatikka Eisenhower halusi Vietnamin pysyvän kahtijakautuneena, sillä se muistutti liikaa Korean niemimaan sotaa. Joten eipä aikaakaan, kun amerikkalaissotilaat saivat punaiset khmer-sissit rahoituksen turvin ja laosilaiset maamiinojen pienellä avulla etelävietnamilaisten kintereille.

Ho liittolaisineen eivät tienneet amerikkalaisten pehmoilusta kuin sen, että kamputsealaiset ja laosilaiset olivat liittoutuneet vapaasta tahdostaan Vietnamin rinnalle, taistelemaan kommunistisessa yhteisrintamassa kapitalisteja ja "impperialisteja" vastaan, kuten Ho muotoili tilanteen. Sodan aikana Pohjois-Vietnamin puolella lanseerattiin uusia strategidoita, joista merkittävimpiä olivat Củ Chi -tunnelit, joiden aukot Ho sattumalta löysi ja keksi, että niitä voisi käyttää myös sotilaallisiin tarkoituksiin, eikä vain viinanpolttoon. Näimpä käynnistyivät Têt-hyökkäykset, joilla terrorisoitiin Etelä-Vietnamin amerikkalaisjoukkojen tukikohtia kaivautumalla maan pinnalle ja heittämällä pullollinen öljyä kiinanpommilla terästettynä telttojen juureen. Nämä iskut onnistuivat erittäin hyvin, mutta valitettavasti tunneleissa Ho sai surmansa saatuaan sydänkohtauksen vastaantulleesta hämähäkkistä. Pienistä takapakeista huolimatta Hon ja Eisenhowerin tavoitteet toteutuivat Hon jalanjäljissä kulkevien pohjoisvietnamilaississien ja muiden osallistujien tunkeutuessa Etelä-Vietnamin hallinnolliseen keskukseen, Saigoniin, jotka nimettiin pian joukkojen oppi-isän mukaisesti. Vietnamin sodan päätösjaksossa näytettiin juurikin evakuoivia amerikkalaisia ja ennätyksellistä veneiden vuokrausta Cảng Sài Gòn:sta, mikä on Saigonin satama.

Vuodet Hon jälkeen[muokkaa]

Ho jätti vaivoin hankitun sosialistisen maan vaille johtajaa. Aika kului, Vietnam jäi yhdeksi viimeisemmäksi kommunistiseksi maaksi ja taantui samanlaiseksi halpatuotantomaaksi, aivan kuten pienen proletaarin asialla olleet Kiina ja Laos. Eräs länsimaalainen tutkija oli laskelmoinut Hon onnen tavoittelussa hävinneen 24 000 kohteliaisuuksissaan, joka oli kahdeksankertaisesti vähemmän kuin todellinen lukumäärä. Näistä huolimatta Hosta tuli kulttihenkilö länsimaissa 60-luvulla ja 70-luvulla, esiintyessään ihmisoikeuksien puolesta marssivien mielenosoituksissa.

Viitteet[muokkaa]

  1. Yksi valtio, yksi mieli...
  2. Kiittämättömät, amerikkalaissotilaathan taistelivat Vietnamissa voidakseen suojella isänmaataan!

Aiheesta muualla[muokkaa]