Hillary Clinton

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Tee näin.
Hillary "First Lady" Rodhamburger Clinton-Tulppu
HillaryClintonAaaa.png
Yhdysvaltain ulkoministeri
vallassa 21. tammikuuta 20092013
edeltäjä Condoleezza Rice
seuraaja John Kerry
syntyi 26. lokakuuta 1947
Chicago
kuoli
puolue Yhdysvaltain demokraattinen puolue
”Pls print”
~Ulkoministeri Hillary Rodham Clinton.
Dolan pls :D”
~Clinton v. 2016

Hillary Rottweiler Clinton (s. 1947) on Yhdysvaltain entinen ulkoministeri, entinen New Yorkin osavaltion senaattori, Yhdysvaltain entinen ensimmäinen aisankannattajanainen, entinen Arkansas'n kuningatar ja entinen tuleva Yhdysvaltain 44. presidentti sekä entinen tuleva Yhdysvaltain 45. presidentti. Hän hävisi hurmaavasta velociraptor-hymystään huolimatta vuoden 2008 demokraattisen puolueen esivaaleissa puolueen presidenttiehdokkuuden senaattori Barack Obamalle, joka suostui tekemään hänestä uuden hallintonsa ulkoministerin. Ulkoministerinä Clinton on keskittynyt yrityksiin vietellä varapresidentti Joe Biden. Hillary Clintonin viettelemäksi joutuminen tietää varmaa ja pikaista kuolemaa, jolloin Clinton voisi nousta varapresidentiksi ja yrittää samaa itse presidentin kanssa. Clinton uskoi itse vakaasti ennen ennen vuoden 2012 presidentinvaaleja olevansa Amerikan messiatar, joka ainoana voisi voittaa Alaskan jääkuningatar Sarah Palinin, ja tämän päämäärän saavuttamiseksi ei tule kaihtaa keinoja. Vuoden 2016 presidentinvaaleissa hänen vastassaan oli vuorostaan toinen poliittinen Boomer-paskafeeniks Donald Trump. Clinton on harvoja ihmisiä, joka voi saada Donald Trumpin näyttämään varteenotettavalta vaihtoehdolta supervallan johtajaksi. Clinton on etukäteen ilmoittanut, että mikäli hän häviää vaaleissa, se on Vladimir Putinin vika. Putinin syytä ovat myös Clintonin "läheisen yhteistyön" puolueensa johdon kanssa presidentinvaaliehdokkaan valinnan tiimoilta paljastuminen sekä äärioikeiston olemassaolo.[1]

Clinton pitää uransa merkittävimpänä saavutuksena Bosnian sodan lopettamista, minkä hän väittää tehneensä rinnakkaisessa maailmankaikkeudessa. Hänen tosiasialliset merkittävimmät saavutuksensa ovat Bill Clintonin libidon taannuttaminen, äänestäminen niin Patriot Actin, Afganistanin kuin Irakin sotien puolesta senaatissa, Libyan pommittaminen ja kalliiden lounaiden järjestäminen kavereilleen ulkoministeriön laskuun. Muista saavutuksista mainitsemisen arvoista on, että Clinton on Yhdysvaltain paksuahterisin ulkoministeri sitten Henry Kissingerin. Nobelin rauhanpalkintoa hänelle ei sentään toistaiseksi ole annettu.

Clinton järjestettiin vähin äänin ulos kabinetista ja pois julkisuudesta kun huomattiin, että hän nauttii "hiukan liikaa" asioiden ja valtioiden pommittamisesta. Tämän katsottiin olevan huonoa PR:ää jopa Yhdysvalloille.

Juristiksi kouluttautunut Clinton on virallisesti vailla sielua, sillä hän työskenteli vuosina 1986–1992 Wal-Martin johtokunnassa.

Clinton on julkaissut omissa nimissään useita itse kirjoittamattomiaan kirjoja. Niitä ovat mm. sosiaalipornoraamattu It Fakes A Village (1996) ja jostain syystä suomennettu "oma"elämäkerta TahtoNainen !!!!! xD (Otava, 2006).

Monipuolisesta urastaan huolimatta Hillary Clinton ei voi kilpailla asiaosaamisesta Monica Lewinskyn kanssa. Clintonin henkilökohtaisesta suosiosta ja luottamuksesta kertoo, että vuonna 2016 presidentinvaalissa hänen vastaehdokkaansa oli kaamein, hulluin, persoonallisuushäiriöisin, rasistisin, misogyynisin, tyhmin, niljaisin, seksirikollisin ja outokuontaloisin möhkäle, jonka mikään isompi puolue oli maan historiassa mennyt nimittämään ehdokkaakseen,[2] ja että hän silti johti mielipidetiedusteluissa keskimäärin vain noin 2%:lla. Nekin luvut olivat tietysti päin jättiläispunapuita, ja Clinton hävisi vaalit maan historian objektiivisesti huonoimmalle suurpuolueen ehdokkaalle.

Elämä ts. urakehitys

Hillay Diane Marie-Antoinette Rodham syntyi Chicagossa 26. lokakuuta 1947 ihmisen ja jonkin biologisesti ihmistä riittävän lähellä olevan elämänmuodon perheeseen ja ryhtyi pyrkimään presidentiksi välittömästi napanuoran katkaisun jälkeen. Hän oli prepannut ahkerasti jo kohdussa ja saikin osaston ylilääkäriltä parhaat mahdolliset vauvapisteet CV:nsä pesämunaksi.

Kroonisesta ylisuorittamisesta ja planetaarisen kokoisesta egosta kärsivä Hillary on uhrannut alusta alkaen elämänsä, persoonallisuutensa, terveytensä ja sielunsa yhden ainoan tavoitteen eteen: Yhdysvaltain presidentiksi hankkiutumiseen. Koulussa hän oli klassinen hikipinko, jonka motivaationa oli olla paras kaikessa mahdollisessa, ja lopulta hänestä kasvoi se Lisa Simpson/Annie Edison -Machiavelli–velociraptor-hybridi, jonka pingotetun kolmimetrisen hymyn kaikki amerikkalaiset ovat oppineet tuntemaan.

Demokraattien Wonder Womanina mieluusti esiintyvä Hillary oli uransa alussa republikaani, joka kampanjoi 1960-luvun presidentinvaaleissa Richard Nixonin ja Barry ”Ur-Trump” Goldwaterin[3] puolesta. Clintonia ei kuitenkaan voi syyttää Nixonin ja Goldwaterin rasismilla flirttailleiden kampanjoiden nielemisestä sellaisinaan, sillä hän on aina toiminut politiikassa johdonmukaisesti saman ideologian mukaan – horjumattoman opportunismin. Kun Hillary lähti opiskelemaan maan parhaisiin yliopistoihin ensin valtio-oppia ja sitten lakia, päätyi hän aiempaa vasemmistolaisempaan ilmapiiriin, jossa oli vaikea nousta valtarankingissä kivikausirepublikaanin ideoilla. Niinpä Hillary modifioi näkemyksiään ja omaksui vasemmistodemokraattien suositut positiot varoen kuitenkin harhautumasta kolmansiin puolueisiin.[4] Niinpä Clinton kampanjoi vuoden 1968 vaaleissa demokraattien sodanvastaisen esivaaliehdokas Eugene McCarthyn puolesta kannatettuaan vain neljä vuotta aiemmin ”Ydinpommitetaan-viidakkoa”-Goldwateria.

Demokraattinen puolue jäi kuitenkin Hillary Clintonin poliittiseksi kodiksi tikasjalustaksi, kun hän teki supertietokoneaivoillaan laskelmat (1) siitä, miten Yhdysvaltain demografinen koostumus kävisi lopulta vuosikymmenien kuluessa republikaaneja vastaan ja (2) siitä, kuinka pian amerikkalaiset (ja minkä puolueen kannattajat) olisivat valmiita harkitsemaan naispresidenttiä. Hän arvioi, että tähän menisi useita vuosikymmeniä – tarkalleen ottaen noin viisi.

Hillaryn 50-vuotissuunnitelma oli alkujaan vain 40-vuotissuunnitelma, mutta matkaan tuli muutamia harmillisia mutkia.[5] Suunnitelman ensimmäinen vaihe oli etsiä joku muodollisesti pätevä, mutta riittävän höhlä demokraattipoliitikko, jolla olisi valmiuksia kansalliseen profiilinnostoon. Toinen vaihe olisi mennä naimisiin tämän kanssa ja ottaa ohjat. Sopivan johdateltavaksi tapaukseksi paljastui Bill Clinton, puolijunttimainen arkansas'lainen juristi ja paikallispoliitikko. Hillary astui avioon Bill Clintonin kanssa vuonna 1975 häähunnussa, joka oli lainassa Little Rockin teatterin Macbeth-produktiosta. Bill Clinton toimi Arkansas'n kuvernöörinä vuosina 1979–81 ja 1983–92, jona aikana osavaltion taloustilanne ja elintaso koheni merkittävästi. Tämä on luettu pitkälti Clintonien ansioksi, mutta ottaen huomioon, mikä oli Arkansas'n kehitysmaatyyppinen lähtötilanne, olisi vaadittu kliininen idiootti huonontamaan oloja. Kuvernööri nimitti parhaiden hyvän hallinnon ohjenuorien mukaan oman vaimonsa osavaltion koulutusuudistustyöryhmän johtoon, ja Clintonin kuvernöörikausien päättyessä 1992 lähes jokainen yli kuusivuotias arkansas'lainen tunsi jo ainakin viisi latinalaisten aakkosten kirjainta, kun vuonna 1979 osuus oli ollut 23%.

Arkansas'n kaltaisen sähköistetyn Haitin johtamisen ja tuottoisien kiinteistökauppojen lomassa Clintonien piti vain odottaa, että Reaganin republikaaneihin pumppaamat piristeet menettäisivät tehonsa, ja hetki tuli 1990-luvun alussa republikaani George H. W. Bushin hakiessa jatkokautta. Bushin presidenttikauden aikana Yhdysvallat voitti kylmän sodan ja palautti Kuwaitin valtion maailmankartalle YK:n valtuutuksella, ja tämän lisäksi hän oksensi Japanin pääministerin päälle, mutta onnistui jotenkin silti olemaan epäsuosittu.[6] Lopulta amerikkalaiset päätyivät valitsemaan Bill Clintonin, ja tässä Hillary Clintonilla oli merkittävä rooli monille äänestäjille: hän ei ollut yhtä läski kuin Barbara Bush.[7]

First Lady Macbeth

Hillary Clinton otti Valkoisessa talossa vastuun myös presidentillisen koiran kouluttamisesta.

Heti päästyään Valkoiseen taloon antoi Hillary perustaa itselleen henkilökohtaisen toimiston länsisiipeen, missä sijaitsee myös presidentin toimisto. Jotkut niuhot näkivät tämän ongelmallisena sen nojalla, että amerikkalaiset olivat äänestäneet Bill Clintonia ja Al Gorea johtamaan maataan, eivät Hillary Clintonia. Vähät siitä, tuumivat Clintonit,[8] ja järjestivät Hillaryn johtamaan monenmoisia poliittisia uudistuksia valmistelevia työryhmiä. Niistä ei juuri seurannut tuloksia, sillä kaikki tykkäävät Hillary Clintonista paitsi silloin kun hän tekee politiikkaa tai pyrkii johonkin virkaan. Hillaryn suosioluvut kuitenkin pelasti se, ettei hän ilmeisesti kyennyt tyydyttämään aviomiehensä kaikkia tarpeita politiikan ulkopuolella. Pieni suuseksi Oval Officessa ei ole mitään uutta – John F. Kennedy harrasti työpöydällä seksiä kolmen maksullisen naisen ja yhden kalkkunan kanssa joka tiistai-iltapäivä – mutta uutta oli, että se päätyi julkisuuteen ja että presidentti valitsi valehdella siitä erikseen kysyttäessä. Tästä seuranneen Lewinsky-skandaalin ja presidentin virkasyyteprosessin jälkeen Hillary Clintonin kannatusluvut lähtivät hurjaan nousuun, ja hän olisi todennäköisesti kyennyt tuomaan Billin pään hopealautasella lehdistötilaisuuteen ja julistautumaan uudeksi presidentiksi. Perustuslaillisten neuvonantajiensa kanssa keskusteltuaan Hillary kuitenkin päätti odottaa ja yrittää hoitaa asian laillista tietä. Hän tiettävästi harkitsi eroa miehestään, mutta laski, että suurempi osa amerikkalaisista äänestäisi kärsinyttä vaimoa kuin kärsinyttä ex-vaimoa. Hän päätti siis pysyä rakkaudettomassa ja toimimattomassa järkiavioliitossa pakottaakseen ennen pitkää Setä Samulin sellaiseen itsensä kanssa.

Senaattorina

Hillary Clintonin ura senaattorina keräsi runsaasti huomiota.

Hillary Clinton malttoi pysyä miehensä presidenttikauden päätyttyä poissa politiikasta peräti... vitsi, vitsi: Hillary pyrki New Yorkin edustajaksi Yhdysvaltain senaattiin jo kun hänen miehensä virkakautta oli jäljellä vielä puolisentoista vuotta. Clintonit tekivät Hillaryn senaattorikampanjan takia todellisia uhrauksia: he mm. ostivat kiinteistön Chappaquasta Manhattanin pohjoispuolelta jotta Hillary voisi täyttää lain edellytykset siitä, että hän "virallisesti" "asuu" osavaltiossa, jota pyrkii edustamaan.

Clinton voitti vuoden 2000 vaaleissa New Yorkin senaattorin paikan mukavalla etumatkalla ja ryhtyi välittömästi edistämään osavaltionsa asukkaiden, etenkin Wall Streetillä päämajaansa pitävien ja NYSEen listautuneiden asukkaiden, intressejä.

Senaattorinuransa aluksi Clinton ryhtyi luomaan uutta poliittista suhdeverkostoa, johon voisi kuristaa mahdolliset vastustajansa ja kilpailijansa. Hän oli erityisen aktiivinen Yhdysvaltain edustajanhuoneen yläkamarin helpommin vaikutettavan ja älyllisesti kyvyttömimmän segmentin kanssa osallistuen säännöllisesti senaatin rukousaamiaisille.[9] Senaattorikaudellaan Clinton ehti toimia jäsenenä useissa senaatin valiokunnissa, kuten budjettivaliokunnassa, armeijavaliokunnassa, julkisten töiden valiokunnassa, yksityisten etujen valiokunnassa ja mihin hintaan hyvänsä vempuloivan pyrkyröinnin valiokunnassa.

Clinton kannatti senaatissa Patriot Actiä, joka valmisteltiin ja esiteltiin (ja hyväksyttiin) noin kuukausi syyskuun 2001 terrorihyökkäysten jälkeen. Jotkut ehkä kyseenalaistaisivat sen, syntyykö noin lyhyen ajan sisään laadukasta ja kaukonäköistä lainsäädäntöä suhteessa siihen, miten poikkeuksellisia toimivaltuuksia se luovuttaa toimeenpanevan vallan haltuun – varsinkin kun Yhdysvalloissa oli jo entuudestaan lakeja, jotka mahdollistavat hätä- ja poikkeustilatoimenpiteitä määräajoiksi. Mutta nämä jotkut eivät ehkä olleet patriootteja, koska siinähän se lukee jo lain otsakkeessa.[10] Clinton katsoi, että presidentti George W. Bush, varapresidentti Dick Cheney, oikeusministeri John Ashcroft ja kumpp. vaikuttivat luotettavalta ja kyvykkäältä hallinnolta, ja luovutti mieluusti näille avoimen valtakirjan.[11] Clinton auttoi äänellään myös Patriot Actin uudistamista vuonna 2005 – tuolloin siitä retusoitiin piiloon KGB-tekijänoikeusmerkinnät. Clintonia olisi tässä helppo syyttää lyhytnäköisestä terrorismihysteriasta ja kansalaisvapauksien sekä yksityisyydensuojan unohtamisesta, mutta hän otti asiaan kaukonäköisen, pidemmän aikavälin kannan: hän tiesi olevansa jonain päivänä itse presidentti ja tiesi totta helvetissä haluavansa silloin itselleen vähintään yhtä hyvät herkut kuin Bush kakkonen.

Clinton piti myös Bushin ehdottamaa hyökkäystä Irakiin niin hyvänä ideana, että kannatti sen mahdollistavaa lainsäädäntöä vuoden 2002 lopulla. Myöhemmin Clinton on ilmoittanut katuvansa tätä päätöstään sen takia, että siitä on aiheutunut hänelle haittaa sen jälkeen, kun Irakin sodasta tulikin epäsuosittu.

Sittemmin Clinton käytti senaatissa aikaa vaatimalla tutkintaa GTA-videopelin seksikohtauksista. [12]

Presidentinvaalit 2008

Senaattori Clinton laski Bushin kahden kauden ajan päiviä tammikuuhun 2007, jolloin hän jalomielisesti ilmoitti kansakunnalle ryhtyvänsä sen seuraavaksi presidentiksi. Kaikki olisi mennyt loistavasti, ellei estradille olisi koikkelehtinut karismaattinen, alle 50-vuotias ja ryvettymätön Illinois'n senaattori Barack Obama. Vuoden 2008 vaaleista piti Clintonin henkilökohtaisen käsikirjoituksen mukaan tulla naisehdokkaan – hänen – historiallista voittokulkua, mutta jostain syystä yleisöön vetosi enemmän mustan ehdokkaan historiallisuus. Kaikkein eniten Clintonia, joka käytti vaalikampanjaansa yli 250 miljoonaa dollaria pääsemättä edes oman puolueensa ehdokkaaksi, kyrsi se, että Obama oli yksinkertaisesti näistä kahdesta lahjakkaampi ja parempi poliitikko.

Clintonin kampanja keskittyi erityisesti negatiiviseen kampanjointiin Obamaa vastaan, heitti tätä kaikella mikä irti lähti ja ihmetteli sitten, miksi Clinton ei ole erityisen pidetty. Clintonin parhaita ja legitiimeimpiä hyökkäysmahdollisuuksia Obamaa vastaan oli tämän suhteellinen kokemattomuus esimerkiksi ulkopolitiikasta, ja niinpä Clinton pilasi tämän mahdollisuutensa mahdollisimman pikaisesti: hän tarinoi jatkuvalla syötöllä siitä, miten oli vuonna 1996 vieraillessaan Tuzlan lentokentällä Bosnia-Hertsegovinassa joutunut juoksemaan kiitoradalla ja jättämään tervetuloseremoniat väliin tarkka-ampujien tulituksen takia. Maaliskuun 17. päivänä 2008 George Washington Universityssä Washington D.C.:ssä pitämässään puheessa Clinton kuvaili tapausta elävästi todeten, ettei sellaista unohda helposti. Kyseessä oli kuitenkin joko ns. valemuisto tai sitten valehtelu: videomateriaali Tuzlan lentokentältä vuodelta 1996 näyttää, miten Hillary ja Chelsea Clinton kävelevät kentällä rennosti hymyillen, vaihtavat kuulumisia Bosnian vt. presidentin kanssa ja kuuntelevat koulutytön runonlausuntaa – kaikki vailla kovin ilmeistä tarkka-ampujien uhkaa.[13] Tämän tultua ilmi Clinton sanoi tehneensä virheen ja olevansa vain ihminen.[14]

Obaman johto demokraattien esivaaleissa kävi selväksi, mutta Clinton kieltäytyi vetäytymästä kisasta puolueen hyväksi, koska ei kykene hyväksymään luovuttamista tai tappiota. Kun Obama lopulta kesäkuun 2008 alussa varmisti kaikkien puoluekokousedustajaäänien enemmistön ilman mahdollisuutta, että Clinton voisi enää nousta, myönsi Clinton lopulta tappionsa – mietittyään tosin asiaa (ilman vaihtoehtoja) nelisen päivää.[15]

Ulkoministerinä

Obama tajusi, että Clinton on vaarallinen, jos hänet pitää liian kaukana, ja tarjosi tälle töitä hallinnossaan voitettuaan presidentinvaalit. Vastauksena Clintonin vittuiluun Obaman ulkopoliittisesta kokemuksesta tarjosi presidentti hänelle ulkoministerin virkaa. Ainakin Clinton saisi ehkä keksittyä joitain kokemuksia, jotka edes olisivat valehtelun arvoisia. Tästä oli etua myös Clintonille, joka on suhteellisen suosittu niin kauan kun ei ole ehdolla vaaleissa, ja hänelle tarjoutui mahdollisuus nostaa kannatuslukujaan siitä suosta, johon presidentiksi pyrkiminen ne kumosi.

Clintonin ulkoministerikaudelle osui arabikevääksi kutsuttu eksaloituvan paskamyrskyn aikakausi, jolloin Yhdysvallat päätti Clintonin ulkopoliittisessa ohjauksessa olla tukematta mielekkäitä uudistuksia siellä, missä sillä oli vaikutusvaltaa, ja tukea jokseenkin mielettömiä uudistuksia siellä, missä sillä ei ollut mielekästä vaikutusvaltaa. Ennen kaikkea operaatioihin päätettiin lähteä ilman kunnollista siivoussuunnitelmaa tai sellaisia liittolaisia, joilla olisi halua hoitaa hommia loppuun. Lopputuloksena Egypti siirtyi sotilasdiktatuurista sotilasdiktatuuriin, Persianlahden monarkioiden yhteiskuntarakenne heikkeni kohtalokkaasti, Libya siirtyi mielisairaan hirmuhallitsijan komennosta ei-kenenkään[16] komentoon,[17] Lähi-itä on täysin paskana ja Länsi-Eurooppa maksaa viulut. Alun perin Clintonin ulkoministerikauden suurena tavoitteena oli siirtää Yhdysvaltain ulkopolitiikan fokusta Tyynellemerelle.

Ulkoministeri Clinton pyrki myös normalisoimaan Yhdysvaltain suhteet Venäjään arvioituaan maan luotettavaksi yhteistyökumppaniksi – mitä ilmeisimmin samoilla taidoilla, jotka johtivat hänet aiemmin uskomaan raportteja Irakin joukkotuhoaseista. Clinton ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov painoivat Genevessä 2009 symbolista Reset-nappulaa.[18] Koska napin teksti oli kuitenkin käännetty väärin venäjäksi, ei tämä osapuoli katsonut olevansa sidottu teatterirekvisiitan käsittelyn ilmentämään juridiseen vastuuseen. Clintonin Venäjä-suhteiden uudistamisen tuloksena Venäjä onkin Obaman kauden lopulla käynyt Euroopan ensimmäisen valloitussodan sitten vuoden 1945,[19] lisännyt rooliaan Lähi-idässä ja nävertänyt itselleen pienillä panoksilla isomman roolin kansainvälisessä politiikassa. Tässä on ilmiselvästi mukana hyvin taitavaa politiikkaa – ei tosin Clintonin puolelta, mutta hänen paras avunsa onkin kyky inspiroida muita, kuten vastustajia, parempiin suorituksiin.

Ulkoministerinä Clinton käytti säännöllisesti omia, yksityisellä palvelimellaan sijaitsevia sähköpostitilejä virallisten työtehtäviensä hoitamiseen – myös ulkomailla. Näin ei tarkalleen ottaen olisi saanut tehdä, koska siinä saattaa vaarantua tiedustelutietoa ja kansallista turvallisuutta – ja ennen kaikkea henkilökohtaista poliittista tulevaisuutta. FBI:n tutkinta päätyi moittimaan Clintonin toimintaa "äärimmäisen huolimattomaksi", mutta mitään syytteen nostamisen arvoista ei kyetty osoittamaan. Sähköpostikohu on vainonnut Clintonia keväältä 2015, mutta toisaalta se on saattanut lisätä hänen kannatustaan oman viiteryhmänsä, teknologiataidottomien eläkeläisten, keskuudessa. Clinton on ennen kaikkea vakuuttanut, ettei hoitanut seksisuhteita yksityisen sähköpostinsa kautta.

On väitetty, että Clinton olisi ulkoministerinä käytännössä kaupannut etuja ja lobbausaikoja tahoille, jotka vain vaivautuivat lahjoittamaan rahaa hänen kampanjahyväntekeväisyysrahastoonsa. Tämä ei pidä paikkaansa. Clinton myi ulkoministeripalveluja vain tahoille, jotka sekä tekivät lahjoituksia että kykenivät auttamaan häntä keplottelemaan itsensä presidentiksi. Sitä paitsi Clinton lupasi ulkoministerinä ilmoittaa kaikista säätiön saamista lahjoista avoimuuden ja riippumattomuuden takaamiseksi. Tästä huolimatta esimerkiksi Qatarin valtion Clintonille 65-vuotislahjaksi antama miljoonan dollarin shekki jäi ilmoittamatta ulkoministeriölle, todennäköisesti lahjan pienuuden vuoksi.[20] Clinton on luvannut, ettei jatkossa ota enää lahjuksia vierailta valtioilta, ja on aika hienoa, että hänen täytyy se erikseen luvata.

Clintonin kausi ulkoministerinä päättyi vuoden 2012 presidentinvaalien jälkeen helmikuussa 2013. Clinton oli tällöin ehtinyt matkustaa ja möhliä itsensä lähes hengiltä, ja pääsikin rentoutumaan mieliharrasteensa ja elämänsä ainoan merkityksen, maailman mahtavimpaan poliittiseen virkaan pyrkimisen, merkeissä.

Presidentinvaalit 2016

Dokumenttielokuva demokraattien puoluekokouksen aattoillan tapahtumista.

Vuoden 2016 vaaleihin lähtevällä Clintonilla ei ollut onneksi enää vastassaan muita kuin valkoisia miehiä. Kaikki latinotaustaiset demokraatit oli peloteltu/lahjottu hiljaisiksi, ja Clinton saattoi lähteä demokraattien esivaalitaipaleelle vuonna 2015 vastassaan seuraavanlaisia munattomia luusereita, joilla oli pelkkiä heikkouksia eikä lainkaan vahvuuksia, siis tuskin ainesta edes harjoitusvastustajiksi:

  • Lincoln Chafee, Kärpäsenpaskasaaren ex-kuvernööri. Loikkasi republikaaneista demokraatteihin 2007. Oudon muotoinen pää. Keskeinen vaaliteema: Yhdysvallat siirrettävä metrijärjestelmään.[21] Paras tulos gallupeissa: 0,5%. Vetäytyi kisasta ennen esivaalikauden alkua.
  • Jim Webb, ex-senaattori Virginiasta. Ainoa demokraatti, jolla oli hyvät pisteet Kansalliselta kivääriyhdistykseltä (NRA). Paras tulos gallupeissa: 12%. Vetäytyi kisasta ennen esivaalikauden alkua pyrkiäkseen itsenäiseksi ehdokkaaksi. Ei pyrkinyt itsenäiseksi ehdokkaaksi.
  • Lawrence Lessig III, professori Harvardista. Ei edes puolueen jäsen. Kampanjateema: kampanjarahoituksen uudistaminen, radiotaajuuksien sääntelyn purkaminen. Paras tulos gallupeissa: alle 1%. Vetäytyi kisasta ennen esivaalikauden alkua.
  • Bernie Sanders, senaattori Vermontista. Vaivautui juuri liittymään demokraattipuolueeseen. Ikivanha, identifioituu sosialistiksi, pukeutuu huonosti, eiköhän tämä kisa ollut... mitä? Mitä helvettiä? Tämä käpy voittaa esivaaleja ja vetoaa nuoriin! Eikö kaikille ollut selvää, että Hillary Clintonin piti olla näiden vaalien siisti, kuuma ja karismaattinen musta poliitikko?
Clinton suostuttelee Sandersin kannattajia puolelleen.

Bernie Sandersistä sukeutui Clintonin tiukin esivaalivastustaja, joka päihitettiin lopulta Clintonin suurimmalla vahvuudella: kyvyllä siirtää omia mielipiteitä tarvittaessa mihin tahansa suuntaan.[22] Clinton olisi tietysti mieluiten keskittynyt jo Oval Officen sisustusvalintoihin, joten hän vetosi useita kertoja Sandersiä perumaan majesteettirikoksensa ja luopumaan ehdokkuudestaan suuremmaksi hyväksi – samoin kuin Obama oli 2008 pyytänyt häneltä itseltään.

Lopulta Clinton kruunattiin hirmuisten junailujen, selkien teräaseventilaatioiden ja lukemattomien sielujen turmelusten jälkeen kesällä 2016 demokraattien presidenttiehdokkaaksi. Hän teki historiaa olemalla ensimmäinen eläkeikäinen naiskyborgi suuren amerikkalaisen puolueen presidenttikandidaattina, ja tätä juhlistettiin puoluekokouksessa upealla grafiikalla, jossa kaikkien 44[23] aiemman (mies)presidentin kuvat räjäytettiin keisarinna Hillaryn valtavan jakoavainvirneen tieltä.[24]

Presidentinvaalissa Clinton sai vastaansa liikemies, kansantuho ja tosi-TV-persoona Donald Trumpin, jonka oli onnistunut lukita republikaaninen puolue kellariin, lavastaa sen kuolema ja kerätä vakuutuksella itselleen kohtalainen vaalikassa.[25] Clintonin kaltaisen kuluneen ja Mariaanien hautaan upotettuun kassakaappiin vertautuvasta avoimuudestaan tunnetun luikeron olisi jopa pitänyt panostaa kampanjointiin, jos republikaanien hiilellä, öljyllä ja murskatuilla unelmilla käyvä puoluekone olisi truutannut ulos kenet tahansa muun esivaaliehdokkaan kuin Trumpin. Nyt se ei ollut välttämätöntä , sillä Trumpin kampanjassa oli koko aikana yksi konkreettinen aloite (Meksiko maksaa muurin – MMM[26]) ja loput 99% kiukkua ja erittäin kallista hoitoainetta. Koska Trump on vailla yli kuusivuotiailta odotettavaa keskittymiskykyä ja koska hän on viettänyt koko elämänsä ollen Trump, eivät Clintoniin liittyvät skandaalit ja muu nilja, joka olisi todennäköisesti missä tahansa muussa vaalissa upottanut kenet tahansa, edes päätyneet puheenaiheiksi kuin niiden hajaminuuttien ajaksi, jolloin Trump pystyi pitämään itsensä irti Twitter-fleimisodista D-luokan[27] julkkisten kanssa. Trump kiskoi vaalikampanjan vessanpönttöön, muttei tajunnut, että Clinton on se pökäle, joka jää aina kellumaan.

Linjanveto

Clinton valmistelee linjansa ja kannanottonsa äärimmäisen huolellisesti ja tunnollisesti, mutta yhtä horjumatonta perusperiaatetta noudattaen. Hän alkaa kannattaa asioita, kun tutkimusten mukaan vähintään 50,1% amerikkalaisista on niiden puolesta. Tätä periaatetta Clinton on noudattanut koko poliittisen uransa ajan: oli kyse sitten Irakin sodasta, samaa sukupuolta olevien avioliitosta, vapaakauppasopimuksista, Barack Obaman ammattitaidosta tai siitä, kuuluuko ananas pizzaan, on hän aina johdonmukaisesti katsonut, mitä mieltä vähintään 50,1% amerikkalaisista on, ja toiminut sen mukaan. Clinton tekee siis aina oikean valinnan, kunhan sillä vain on enemmistön tuki takanaan. Tällaisen johdonmukaisuuden vuoksi Clinton on syytä ottaa vakavasti, kun hän sanoo toimivansa teidän puolestanne tai puolustavansa ryhmä N:n etuja.

Kampanjateemat

Clintonin valtava henkilökohtainen suosio sähköisti vuoden 2016 presidentinvaalit.
Virkaanastujaispuku on ollut katsottuna jo vuodesta 2006.

Clinton tunnetaan ylitunnollisena valmistautujana, joka kuuntelee tarkasti eri alojen arvostetuimpia ja kokeneimpia asiantuntijoita – voidakseen näyttää mahdollisimman hyvältä. Jos neuvot johtavat politiikkaan, jotka hyödyttävät tämän lisäksi maata, voidaan sitä pitää lisäetuna. Clintonin vaaliohjelmassa on teemoja, ohjelmia ja seikkaperäisiä suunnitelmia melkein yhtä paljon kuin ulkoministerin deletoimia sähköposteja, ja ne muodostavat tahoillaan yhtä suuret antikliimaksit. Molempia kokonaisuuksia heilutellaan jatkuvasti äänestäjäkunnan kollektiivisen nenän edessä, eikä kumpikaan takuulla johda mihinkään.

Clinton on luetteloinut kymmenittäin uudistuksia, joilla haluaa parantaa amerikkalaisten (pankkiirien) elämää. Suuri osa esityksistä on sellaisia, jotka on kehittyneissä länsimaissa toteutettu viimeistään 1970-luvulla, mistä syystä republikaanit suhtautuvat niihin kuin ruttoon. Clintonilla on historiallisen hyvät, täysin olemattomat mahdollisuudet viedä uudistuksia läpi republikaanien hallitsemassa edustajainhuoneessa, joten hän päätynee syyttämään odotusten pettämisestä George W. Bushia tai Venäjää.

Clintonin merkittävin vahvuus ja hänen kampanjakoneistonsa useimmin esiin nostama teema on, että Clinton kuuluu ryhmään joku muu kuin Donald Trump. Hänen lämmin ja luonteva persoonansa voittaa nopeasti puolelleen poliittisesta vaikutusvallasta kiinnostuneet tavalliset amerikkalaiset, joilla on joitakin miljoonia heitettäväksi vaa'ankieliosavaltioiden mainospommitukseen.

Clinton on luvannut hallintoon ja vallankäyttöön suurempaa avoimuutta, ja näytti itse mallia keromalla lievästä pikku keuhkokuumestaan sen aiheutettua kolmannen maailman diktaattoreille ominaisen terveyshuhuskandaalin, jonka olisi voinut välttää ilmoittamalla asiasta ja jäämällä pienelle sairauslomalle. Niin kuin tavallisilla ihmisillä on tapana. Ehkä Clinton on saanut lahjoittajiltaan, kuten Marokon kuninkaalta, rahan lisäksi myös vinkkejä avoimuuden ja julkisuudenhallinnan suhteen.

Hillary Clintonin kampanja on joutunut rämpimään sähköpostisuossa koko vaalivuoden, ja (vuodettujen) sähköpostien mukaan Clintonilla ja hänen tiimillään ei ollut edes käsitystä siitä, miten merkittävä tästä teemasta tulisi, ehkä siksi, ettei heillä ole kosketusta arkitodellisuuteen ja siksi, että Clinton on tottunut hoitamaan asiat täällä määrään minä -mentaliteetilla kysellen jatkuvasti kannatusluvuistaan eikä koskaan mistään muusta.

Clintonin vanha nemesis, Ecuadorin Lontoon-lähetystöön ukkoutunut WikiLeaksin perustaja Julian Assange, on aktivoitunut vaalivuoden aikana, ja sekä Clintonilta että Demokraattiselta puolueelta hakkeroitua sähköpostimateriaalia on revitelty netissä laajalti. Onkin paljastunut runsaasti merkittäviä salaisuuksia, joista kellään ei aiemmin ollut aavistustakaan, kuten että Clinton on kylmä ja nykymaailmasta jokseenkin pihalla oleva hillittömän kunnian- ja vallanhimon ruumiillistuma, joka räätälöi lupauksensa ja tavoitteensa täysin kulloisenkin yleisönsä – ja siis lopulta omiin – tarpeisiin. Clinton on toistuvasti varoittanut, että vuodettu materiaali on todennäköisesti paikkansapitämätöntä, sillä varastettiinhan se häneltä.

Poliitikon on välttämätöntä pitää yllä useita keskinään ristiriitaisia mielipiteitä eri yleisöille saavuttaakseen tavoitteensa, lausui Clinton Wall Streetin vaikuttajille pitämässään puheessa. Kysyttäessä selitystä hän demonstroi asian ottamalla Machiavellin sijaan esille Abraham Lincolnin.[28] Erona tietysti Lincolnin ja Clintonin välillä on, että Lincoln käytti kaikki mahdolliset taktiikat viedäkseen läpi orjuuden kieltävän perustuslain lisäyksen, kun taas Clintonin tavoitteet ovat jokseenkin henkilökohtaisempia. Lisäksi kun Lincoln ei halunnut kertoa totuutta, hän yleensä vaihtoi aihetta tai vaikeni, kun taas Clintonille valehtelu käy lähes huomaamatta – ei samanlaisella luontevalla virtuositeetilla kuin Donald Trumpille, mutta sangen briljantisti silti. Esimerkiksi vuonna 2016 Clinton väitti useaan otteeseen, ettei koskaan kuvannut Tyynenmeren vapaakauppasopimusta kauppasopimusten uudeksi kultakannaksi, minkä hän nimenomaisesti teki ulkoministerinä puhuessaan aiheesta Australiassa vuonna 2012. Ulkoministerien pitämät viralliset puheet tapaavat saada julkisuutta, joten niihin on erittäin helppoa viitata. Tämä tekee niistä valehtelusta jokseenkin erikoisen päätöksen.[29] Clintonin puolustukseksi on sanottava, että hän ei vuonna 2012 tiennyt, että vapaakaupasta tulisi epäsuosittua, eikä hänelle näin ollen jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin valehdella.

Trump ja Clinton ottivat yhteen kolmessa televisioidussa vaaliväittelyssä, joiden seurauksena mitattiin Yhdysvaltain historian suurimmat oksennuksesta aiheutuneet viemäritukokset. Clinton valehteli näissä debateissa historiallisen vähän, mutta lähinnä siksi, että Trump keskeytti hänet jatkuvasti todellisuudesta vielä pidemmälle irtautuneella hölinällään, välihuudoillaan ja kainalopieruillaan, ja Clintonille valehtelu edellyttää keskittymistä.

Clinton on mainostanut itseään arvostelukykyisenä ehdokkaana, mistä ovat osoituksina mm. hänen virkasähköpostin käyttönsä ja että hän on ottanut lähimmäksi uskotukseen kikkelikuvien obsessiiviseen lähettelyyn keskittyneen Anthony Weinerin puolison Huma Abedinin. Näiden loistavien valintojen tuloksena FBI:n johtaja ja tunnettu lavuaariin ulostaja James Comey ilmoitti viimeisen kampanjaviikon häämöttäessä, että Clintonin sähköpostitutkinnassa oli avautunut uusi tutkintalinja Weinerin tietotekniikkalaitteistosta paljastuneiden aineistojen perusteella täsmentämättä ilmoitusta mitenkään. Pari päivää ennen vaaleja Comey piipahti uudelleen julkisuudessa kertomassa, että "ei se ollutkaan mitään, LOL". Näin Clinton sai kampanjansa huipennukseksi parhaan mahdollisen vaalilauseen: ei näyttöä rikoksesta. Huomattava osa julkisuuteen tulleista sähköposteista koostui Clintonin pyynnöistä "pls printata" jotain, kun kääkkyttään ja epäluuloisuuttaan piti sitä tarpeellisena, mutta ei itse osannut.[30] Eräässä viestissä Clinton pyysi Abedinia tulostamaan lifestyle-nettiartikkelin aiheesta Can love make you live longer?[31], mikä todennäköisesti liittyi johonkin ikäkriisiin kuuluvan valtionpäänaismahdollisuuksien uudelleenarvioinnin strategiseen keinokartoitukseen.

Vuoden 2016 äärimmäisen tärkeissä presidentinvaaleissa Clinton teki niin kuin aina tekee todella ison paineen alla: möhli helpon voiton ja syöksi samalla sivulliset kaaokseen. Voidaan olettaa, että aamuyöllä 9. marraskuuta mediapimentoon sulkeutuneen Clintonin bunkkerissa esitettiin jokin versio tunnetusta lukulasit & vapina -kohtauksesta (”Es bleiben im Raum: Bill, Huma, Podesta und Mook. (...) Das war EIN BEFEHL!”). Vuoden 2016 vaaleja Trump ei voittanut, vaan Clinton hävisi ne. Mikäli Trump toteuttaa uhkauksensa heittää Hillary vankilaan kuin kolmannen maailman voimamies ainakin, näyttää ex-ulkoministerin tulevaisuus synkältä: ulkomailla hänet näet todennäköisesti passitettaisiin kansainväliseen rikostuomioistuimeen – ei ulkoministerikauden toimista, vaan vaalivoittonsa mokaamisesta.

Trumpin ajatuksia Clintonista

Hillary Clinton on todennut useaan otteeseen, että Donald Trumpin arvostelukykyyn ei voi luottaa, ja osoituksena siitä Trumpin valittuja sitaatteja Clintonista:

”[Hillary Clinton] tulee olemaan vähintäänkin loistava senaattori. Mielestäni hän on loistava presidentin puoliso, ja mielestäni Bill Clinton oli loistava presidentti.”
~Donald Trump, 2008[32]
”Hillary Clinton on mielestäni upea nainen. Olen puolueellinen, koska olen tuntenut hänet vuosien ajan. Minä asun New Yorkissa, ja hän asuu New Yorkissa. Pidän hänestä ja hänen miehestään todella paljon (...) Minusta Hillary on todella ahkera ja tekee hyvää työtä. Pidän hänestä.”
~Donald Trump, 2012[33]
”Hillary Clintonista tulisi loistava presidentti.”
~Donald Trump, 2008[34]


Katso myös

Hillary Clinton Hikinewseissä

05.11.2016 Onko tässä kaikkien aikojen paskin presidentinvaali? Viime hetken paniikkiraportti
29.11.2010 Hillary Clinton: "Tapetaan Assange ja tökätään sen pää Vapaudenpatsaan soihtuun"

Viitteet

  1. Ironisesti Clinton itse missä tahansa muualla kuin Yhdysvalloissa kuuluisi siihen itse.
  2. Pl. Millard Fillmore, jonka kampanja Know Nothing -puolueen presidenttiehdokkaana vuoden 1856 vaaleissa tapahtui sataprosenttisesti huonon bourbonin ja koiruohon vaikutuksen alaisena.
  3. Yritimme keksiä myös Nixonille jonkin lempinimen, muttemme keksineet mitään Richard Nixonia pahempaa. Mainittakoon, että senaattori Goldwaterin keskeinen kampanjateema oli ns. osavaltioiden oikeudet, joka tässä yhteydessä tarkoitti lähinnä vastarintaa presidentti Johnsonin suurta uutta kansalaisoikeuslainsäädäntöä kohtaan – tämä toi hänelle äänet ns. Sysisyvän Etelän valkoisilta, jotka eivät halunneet neekereitä ihmisten kouluihin yms. Lisäksi Goldwater ehdotti, että Yhdysvaltain pitäisi olla valmiimpi käyttämään ydinaseita ja epäili, että YK on kommunistisalaliitto. Hän kärsi vaaleissa maan historian suurimman tappion absoluuttisilla äänimäärillä mitaten.
  4. Hillary Clinton ei ole idiootti. Hän tietää, mitkä mahdollisuudet kolmansilla puolueilla Yhdysvaltain politiikassa on.
  5. Tarvittaessa Clintonilla on yksityiskohtaiset piirustukset myös 60–90-vuotissuunnitelmaan, jos amerikkalaiset jostain syystä kykenevät vastustamaan häntä niin pitkään.
  6. Asiaa ei varsinaisesti auttanut, että Bushin varapresidentti Dan Quayle oli lähes puhekyvytön ääliö, jonka presidentti oli kai alitajuisesti valinnut siksi, että tämä muistutti niin paljon hänen vanhinta poikaansa.
  7. Perustuslain 11. lisäys kuuluu kokonaisuudessaan "No fat chicks in the White House, yo."
  8. Jos presidentti kuolee, varapresidentti ottaa tämän paikan. Clintoneilla homma toimi niin, että jos presidentin puoliso olisi kuollut, olisi Al Gore ottanut tämän paikan.
  9. Niille osallistuu kahdenlaisia ihmisiä: vilpittömiä hörhöjä ja kyynisiä poliitikkoja, jotka haluavat hyötyä heistä. Clintonin viiteryhmä lienee selkeä.
  10. Lain nimessä, voitaisiin jopa sanoa.
  11. Lakiluonnos koostui tyhjästä valkeasta paperiarkista.
  12. Clinton wades into GTA sex storm. Otsikko, jonka synnyttämistä mielikuvista voitte kiittää BBC:tä.14.7.2005.
  13. Amerikkalaisissa perusasteen kouluissa on suurempi riski kuolla luoteihin.
  14. Molemmat jälleen valheita.
  15. Näiden neljän päivän ajalta muodostui myös Clintonin kampanjan suurin yksittäinen kuluerä, joka koostuu lähes kokonaan väkevistä.
  16. Joka saattaa myös olla melko tautinen
  17. Lisäksi Yhdysvaltain Libyan-suurlähettiläs murhattiin, mikä kuulostaa 80-luvun toimintafilmin johdannolta – jos Yhdysvalloilla olisi silloin ollut lähetystöä Libyassa.
  18. Mielikuva suurvaltajohtajista painamassa nappeja herättää tunnetusti erittäin myönteisiä ja rauhoittavia assosiaatioita.
  19. Juju on siinä, että sotia on paljon helpompi käydä, jos malttaa jättää ne virallisesti julistamatta.
  20. Clinton's charity confirms Qatar's $1 million gift while she was at State Dept. Reuters 4.11.2016. "I received a very small million-dollar gift/loan..." Kuulostaako tutulta?
  21. Kieltämättä järkevä ajatus – ja lisäksi äärimmäisen vetoava.
  22. Merkitystä oli myös sillä, että Sandersin ydinkannattajilla oli esivaalipäivinä krapula tai iso tentti.
  23. Politiikka- ja historianörteille mainittakoon, että Yhdysvalloissa on vuosina 1789–2016 ollut 44 presidenttiä, mutta virassa on toiminut vain 43 (mies)henkilöä, koska Grover Cleveland ei palvellut kahta presidenttikauttaan peräkkäin. Olkaa hyvä. Käyttäkää tätä tietoa partnerin iskemisessä.
  24. Hillary Clinton shatters glass & gives remarks to Democratic National Convention (C-SPAN). YouTube 26.7.2016
  25. Republikaaninen puolue koostuu lähinnä vanhoista sydän- ja verisuonitautisista valkoisista miehistä, ja tämä näkyy vakuutuksessa.
  26. MMM on muuten KKK:n suosiossa, kuten myös loppuosa Trumpista.
  27. ja -kupin
  28. Why Hillary Clinton’s Abraham Lincoln defense of her leaked Wall Street comments falls flat. The Washington Post 11.10.2016.
  29. Yes, Clinton did call TPP the 'gold standard'. Politico 9.10.2016.
  30. ‘Pls print’: Hillary Clinton’s email order raises eyebrows. Market Watch 22.5.2015.
  31. The Fascinating Emails of a Sixty-Something. Full Frontal With Samantha Bee 7.11.2016.
  32. Donald Trump Praises Bill And Hillary Clinton In This 2008 Interview. The Daily Good 25.10.2016.
  33. When Donald Trump Praised Hillary Clinton. Time 17.7.2015.
  34. Trump once wrote Hillary Clinton would be 'great president'. The Hill 29.12.2015.