Hikisitaatit:Michel de Montaigne

Hikipedia

Tämä sivu on osa hikisitaattikokoelmaa.

Michel de Montaigne (1533–92) oli Ranskan suurin renessanssiälykkö. Hän kirjoitteli liirumlaarumia päivät pitkät ja eli silti leveämmin kuin esimerkiksi sinä.

• ”Älymme näkökyky suhtautuu totuuteen niin kuin tarhapöllön silmä auringon kirkkauteen. Tokihan voin olettaa, että jokainen sivistynyt lukija tuntee Strigidae-lintuheimon näköelimien rakenteen ja toiminnan.”

• ”Tietämättömyys, joka on itsestään tietoinen, ei ole täydellistä tietämättömyyttä. Miten niin muka plagioin? Kuka Sokrates? En ole koskaan kuullutkaan.”

Montaigne kiusaantuu yleisön tarkkaavaisuudesta

• ”Heti kun nainen kuuluu meille, emme enää kuuntele häntä. En minä ainakaan kuuntelisi; se olisi kuitenkin taas jotain nalkutusta roskien viemisestä.”

Montaignen avio-onni rakoilee

• ”Ei ole maailmassa eläintä, jota tulee ihmisen enemmän pelätä kuin toista ihmistä. No mitä nyt taas? ’Homo homini lupus?’ Ööh, en minä osaa latinaa. Ainakaan paljoa. Usko nyt, ajatus on ihan omani!”

Montaigne kiusaantuu yleisön tarkkaavaisuudesta, osa II

• ”Minulle sattuu niin, etten löydä itseäni sieltä, mistä itseäni etsin, ja että löydän itseni paremmin sattumalta kuin tietoisella etsinnällä. Sen sijaan avaimiani en löydä koskaan. Mihin helvettiin olen pannut ne?”

• ”Joka opettaisi ihmisiä kuolemaan, opettaisi heitä elämään. Siispä elämän ensimmäinen oppitunti on: lopeta hengittäminen.”

• ”On yhtä hullua surra sitä, ettei meitä ole sadan vuoden kuluttua kuin sitä, ettei meitä ollut olemassa sata vuotta sitten. Mutta toisetpa meistä jättävät jälkeensä joukon nokkelia kirjoituksia, joiden ansiosta heidän nimensä muistetaan iäti. Ja toiset taas vain lukevat niitä ja painuvat ikuiseen unohdukseen – vähän niin kuin sinä. Esimerkiksi.”