Hikiopisto:Palindromioppia sanasepoille

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hikiopisto-logo3.png

Hikiopisto-logo2.png

Toivottavasti nautit hikikurssistamme. Hikiopiston etusivulta voit etsiä lisää kursseja. Myös Hikiopisto-luokka on pullollaan tuikihyödyllistä oppimismateriaalia.


Palindromioppi on varsin edistynyttä kieliajattelua edellyttävä kielentutkimushaara: voidakseen ymmärtää palindromeja on oppilaan hallittava niin sanottu kaksisuuntainen lukutapa eli kyky lukea tekstiä sekä etu- että takapäinperin. Harjaantunut kaksisuuntaisen lukutavan hallitsija saattaa osata jopa kääntää ilmauksia mielessään takaperin, mutta ihan niin pitkälle kehittynyttä päänsisälukutaitoa tämä kurssi ei edellytä.

Yksikirjaimiset ja -sanaiset palindromit[muokkaa]

Dove Soap.jpg

Aloitamme yksinkertaisimmasta mahdollisesta esimerkistä: yksittäinen foneemi, oli kyseessä sitten vokaali tai konsonantti, on aina ja poikkeuksetta palindromi. A on A sekä etu- että takaperin, kuten myös B, C, D ja niin edelleen. Tästä ilmiömäisestä simplistisyydestä johtuen vähänkään edistyneempi palindromitieteilijä ei jää pyörittelemään yksittäisiä foneemeja ympäri ämpäri kovinkaan pitkäksi aikaa, vaan siirtyy varsin pian haastavampien elementtien pariin. Niin toimimme mekin, ja toivon mukaan hitaimmatkin kielen opiskelijat pysyvät kelkassa kun harppaamme käsittelemään sanamuotoja, jotka ovat samoja kummin päin tahansa. Eräs varsin helposti omaksuttava esimerkki tällaisesta muodosta on anna, joka voidaan tulkita sekä antaa-verbin yksikön toisen persoonan imperatiivimuotona että (isolla alkukirjaimella kirjoitettuna) yksilöstä riippuen enemmän tai vähemmän hottiksen naisen etunimenä. Tissit...

Niin, tosiaan. Tissithän on myös... esimerkki tällaisesta. Muodossa on havaittavissa keskikohta (-ss-), joka yhdistää sanan ulompia elementtejä (ti- ja -it) toisiinsa. Kun tällaisen vako ja nännit- ulompi osa - keskikohta - ulompi osa -kaavan oppii sisäistämään, on palindromeihin paneutuminen huomattavasti helpompaa. Kun ulommat osat ja keskikohta kääntyvät ongelmattomasti takaperin samaksi, on kelpo palindromi todennäköisesti jo varsin tukevasti kourien puristeltavissa. Palatkaamme tisseihin... siis tissit-muodon palindromiominaisuuksien analysointiin. Ensimmäinen tavu tis- on takaperin -sit, joka puolestaan on tissit-sanan toinen hinkki tavu. Keskikohta -ss- on suorastaan nerokkaan yksinkertainen yksilö lajissaan, sillä siinä kaksoiskonsonantti kääntyy takaperin samaksi varsin palindromitieteilijän sydäntä lämmittävällä tavalla samoin kuin ti- kääntyy suurenmoisen kitkattomasti -it:ksi aivan kuin luonto olisi niin määrännyt. Annan täydelliset tissit vierailevat useinkin tällaisen kypsään ikään ehtineen palindromitieteilijän mielessä. Mmh, läääh...

Jaha. Taisin harhautua jaarittelun turmiolliselle tielle, mutta se nyt kuuluu asiaan, kun pääsee suuren yleisön kuullen puhumaan mieliaiheistaan. Eräs klassinen esimerkki hieman edellä esiteltyjä pidemmästä yhden sanamuodon muodostamasta palindromista on saippuakauppias. Siinä keskimmäinen k nivoo saippuan ja auppiaan yhteen ihan yksinään ja osoittaa näin melkoista periksiantamattomuutta kuin äksy anoppi, joka ottaa tehtäväkseen yhdistää tyttärensä tälle omasta mielestään parhaiten sopivan sulhasehdokkaan kanssa täysin piittaamatta siitä, että vähävarainen mutta ah niin kuulaskatseinen humanistiopiskelija jää aidan taakse uikuttamaan, kun se kirottu mäntysuopaa kaupitteleva lipevä supliikkimies vie edellämainitun opiskelijan elämänrakkauden vihille ja lähtee häämatkalle Saksan alpeille... Niin, että sellainen on saippuakauppias, pojat ja tytöt. Älkää pälyilkö siinä kuin jotkin pöllöt! On luennoitsijoillakin tunteet! Herkät, loukatut, kiivaat! Hmm, loukattu... uttakuol... Jutta, kuolit... Ässää pahasti loukattu. Jutta, kuolit saha päässä! Pitänee kirjoittaa muistiin, että käväisen iltapäivällä ostamassa rautakaupasta sahan.

Useamman sanan muodostamat palindromit[muokkaa]

Kun palindromintutkimuksessa siirrytään leikkimielistä ilmausta käyttääkseni puljaamaan useamman sanamuodon kanssa, on syytä jälleen aloittaa helpoimmalla mahdollisella tavalla eli lyhyellä, kaksisanaisella palindromilla. Klassisin esimerkki tällaisesta on innostunut sonni, jossa keskikohtana toimii rakenne -tunut. Tällaiset rakenteet ovat palindromitieteilijälle oikea kultasuoni, sillä kohtalaisen pitkä, kumminkin päin sama keskiosa ratkaisee usein monia ongelmia palindromia luodessa.

Lähtiessämme luomaan itse omaa palindromia meidän on ensin löydettävä jokin sana tai ilmaus, jonka pohjalle lähdemme palindromia rakentamaan. Ensialkuun voimme etsiä sanoilla viitattavia elementtejä vaikka lähiympäristöstämme, sillä se ympäröi usein palindrominlaatimisprosessiin ryhtynyttä palindromistia lähimpänä. Mitä peijoonia oikein selitän? Kun siis vilkaisemme esimerkiksi ulos ikkunasta, näemme valtoimenaan leviävät apilaniitut, ja synnynnäinen palindromisti huomaa tässä heti palindromin juuren, tarkistaa mitä apila onkaan takaperin (alipa) ja huomaa ensimmäisenä mielleyhtymänään kaksi idioottia väittelemässä, miten alikulkuväylä kuuluu ylittää: "Ylipä!" "Eipäs kun alipa!" Tällaisista aineksista ei kuitenkaan useimmiten synny älykästä palindromia, joten on syytä kehitellä alipa-muodosta jotain vähän pidemmälle vedettyä. Jos oletetaankin, että edellinen sanamuoto on päättynyt kirjaimeen a ja seuraava on lipa-alkuinen... ja lipa-alkuinen lekseemihän on esimerkiksi lipastaa tai lipoa. Tällaisen ajatteluketjun seurauksena valveutunut palindromisti (siis palindromisti, joka ei ole nukahtanut ajatteluketjun aikana) saattaa päätyä seuraavan kaltaiseen lopputulemaan:

  • ”Isi apilaa lipaisi.”

Ja näin syntyi ensimmäinen useamman sanan käsittävä palindromimme. Useimmissa tulkintatavoissa ilmauksen isi ei katsota edustavan hyvää yleiskieltä, mutta suositeltavampi ilmaus isä puolestaan ei palvelisi palindromimme takaperinkääntyvyyttä. Lipaäsi tuskin näyttäytyy käyttökelpoisena muotona edes kaikkein liberaaleintakaan kieliajattelua suosivan heipentaalin silmissä. Isi-sanan käytön kaltainen jousto yleiskielen normeista on toki sallittua palindromeja laatiessa, mutta liiallinen kyseisen kaltaisten ratkaisujen viljely saattaa heikentää palindromitieteilijän uskottavuutta kollegoiden silmissä.

Kunnianhimoinen mutta kehittymätön nuori palindromisti tekee usein sen ratkaisevan virheen, että hän ryhtyy kokoamaan pienistä aineksista monumentaalista palindromia, ja usein tuloksena on täysin puuroinen sekasotku. Päästäkseen vakavastiotettavien palindromitehtailijoiden joukkoon ihmisen on urakoitava rankasti löytääkseen pitkiä, palindromikelpoisia lähtösanoja. Kelpoisan lekseemin löytäminen saa aikaan niin tyhjentävän ahaa-elämyksen, että se pyhittää ankarankin pohjatyön.

Huomaan, että kuulijakuntani on huvennut melko tavalla luentoni aikana. Täällä ei näyttäisi olevan enää ketään muuta kuin sinä. Olet luultavasti tosissaan kiinnostunut palindromiasioista, kun olet näinkin pitkälle jaksanut seurata. Teillä tällaisten aiheiden ääreen hakeutuvilla tuntuu tosissaan olevan varsin ylikehittynyt kärsivällisyys. Jos jatkat tuolla tiellä, sinusta saattaa vielä joku päivä tulla oikea takaperoisten ilmausten asiantuntija ja pääset pitämään tämänkaltaisia luentoja nuorille palindromistintaimille. Jos saan tarjota vienoisen neuvon, niin sinun kannattaa kyllä painella matkoihisi tästä salista ennen kuin on liian myöhäistä. Korjaa tuo kissa mukaasi. Minä suorastaan rukoilen sinua - joudun taatusti pyörimään sängyssä koko yön, jos tiedän houkutelleeni jonkun nuoren palindromismin rappiollisille poluille, joita itse olen tarponut jo aivan liikaa yhden elämän tarpeiksi. Palindromien kanssa puuhastelu ohentaa ihmiselämän pelkäksi takaperoiseksi surkeuden huipentumaksi. Hutturiimujen parissa vietetty elämä ei ole elämisen arvoista. Kuuntele siis vanhan miehen neuvoa: Aatto punoo hutturiimusi! Kissoinesi mene, hoi Atso! Luiki ulos tai ohenemiseni Ossi-kisumiirut tuhoon upottaa.