Hikinews:Dylan vaikenee Nobelistaan – muut eivät

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä sivu on osa Hikinews-palvelua.

23. lokakuuta 2016

”Mä annoin sulle Nobelin palkinnon.”

Tukholma, media, surrealismi – 1960-luvun alulla uransa aloittanut yhdysvaltalainen poikkityylinen laulaja-lauluntekijä ja vastakulttuuri-ikoni Bob Dylan (s. 24. toukokuuta 1941) ilmoitettiin lokakuun 13. päivä Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittajaksi. Vastanotto on ollut ristiriitainen: lyyrikko itse ei sano mitään, mutta lukuisilla diletanteilla sekä artisteilla, joiden julkinen ulosanti ei ole johdonmukaisen harkittua tai arvokasta, on paljon sanottavaa.

Palkinto myönnettiin teksteistään tunnetulle Dylanille uusien runollisten ilmaisujen luomisesta amerikkalaiseen laulutraditioon, tai ollaan rehellisiä, hyvin brändätyn vaihtoehtoisen äärioikeiston länsimaiden vakautta sekä yhdysvaltalaista demokratiaa vaarantamaan nousemista vastaan suunnattuna merkityksettömänä poliittisena eleenä. Ruotsin akatemia, jolle Philip Roth ja James Joyce ovat liian graafisia, tunnetusti elää jälkiplatonilaisessa idealistimaailmassa, eikä tullut ajatelleeksi tai kiinnostuneeksi esimerkiksi siitä, että em. kehityskulun päädemagogin kannattajilta valinnan symboliikka menee ohi korkeammalta kuin ”Sad-Eyed Lady Of The Lowlandsin”.[1] 75-vuotiasta juutalaishobittia puolestaan ei kiinnostanut kommentoida tunnustusta mitenkään, ja 20. lokakuuta hän poisti huvikseen viralliselta sivustoltaan lakonisen maininnan sen olemassaolosta.

Palkinto onkin provosoinut lähinnä populaarimusiikkia pelkkänä joukkoilmiönä ja markkinainstituutiona pitäviä kirjallisuusinstituution jääriä, kuten jotain Ylen haastattelemaa lehtoria – sekä The Telegraphia, jonka Tim Stanley[2] näpäytti palkinnon julkistamispäivänä ”[t]his is the Nobel Prize for Literature. Not Sweden’s Got Talent.” Todennäköisesti Stanley myös pitää Captain Beefheartia eurodance-artistina.

Eräässä tavoitteessaan – epätoivoisessa yrityksessä saada instituutio näyttämään relevantilta jossain viiteryhmässä – Ruotsin akatemian voi katsoa onnistuneen. Voimakkaasti on reagoinut eritoten elävä ja hyvin voiva protestitwiittiperinne. Ainakin ovat kirjoitettua kirjallisuutta. Folkrockia meluisampaa tosin. CNN nosti esille jännityskirjailija Jason Pinterin kommentin ”If Bob Dylan can win the Nobel Prize for literature then I think @StephenKing should get elected to the Rock N' Roll hall of fame”. Analogiaa on pidetty melkein toimivana ja Pinteria asiallisena ihmisenä rinnakkaistodellisuudessa, jossa siinä luki Dylanin sijaan Whitesnake. Brittiläinen poliittinen journalisti Michael Deacon puolestaan osoitti ilmiömäistä suhteellisuudentajua ja näkemystä ajankohtaisista tapahtumista tiivistyksellään ”The Times They Are a-Endin'”.[3]

Muusikot ovat odotetusti juhlineet Dylanin palkitsemista. Suomessa viime vuonna Finlandia-voittajan valinnut Hector eli Heikki Harma sai tietää Dylanin palkinnosta, kun Hesarin toimittaja tavoitti hänet kahvitauolla. ”Ai se sai sen, se on jees! Sillä on varmaan nice to be Beatles -fiilis”, veteraanilauluntekijä arvioi. ”Tämä tehnee hyvää rocklyriikan arvostukselle. Nobel-valintakomitea on konservatiivinen instituutio, mutta ehkä siellä puhaltavat uudet tuulet, ne kirkuu hautoihin. En pelkää historiaa. Öy, öy. Peppö peppö PEPPÖ.” Dave Lindholmin mukaan ”Dylanin kautta rocklyriikkaan tuli tolkkua ja syvyyttä, joka vaikutti kaikkiin hänen jälkeensä tulleisiin maailmanlaajuisesti. Itselleni kaikki alkoi 1960-luvun lopulla nimen omaan Dylanista. Lääly lääly lääly lää.” Eriävän mielipiteen esitti joku Mariska, koska sellainen piti saada eikä HS:n toimituksen suomirocksivistys riittänyt kiintiönaisen haussakaan. ”Varmaan ansaitsi palkintonsa, on vaan jäänyt mulle vieraaksi”, punnitsi Mariska. ”Hänen lauluissaan on niin paljon amerikkalaisia asioita, ja se ei ole helppoa englantia.” Mariskan omasta laululyriikasta tunnetaan esimerkiksi ”Hellä ori”.

Dylan on tähän mennessä toinen henkilö, joka on saanut sekä Oscar- että Nobel-palkinnon. Ensimmäinen oli George Bernard Shaw. Shaw kaivautui haudastaan ilmoittaakseen, että Dylanin koko tuotannon voisi vaihtaa The Shaggsin ainoaan albumiin The Philosophy of the World.

Katso myös[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Heidän kohdallaan olisi tosin asianmukaisempaa mainita ”All Along the Watchtower”.
  2. Englanninkielisen Wikipedian mukaan ”blogisti ja historioitsija” – yleensä hyvä kombinaatio.
  3. Booker-voittaja ja oikeasti merkittävä henkilö Salman Rushdie oli sitä mieltä, että ”From Orpheus to Faiz, song & poetry have been closely linked. Dylan is the brilliant inheritor of the bardic tradition. Great choice”, mutta CNN:ssä kukaan ei ollut kuullut hänestä.