Hikikirjasto:Myytillisiä tarinoita

Tämä kirja on lainattu Hikikirjastosta. myöhästymismaksut ovat tähän mennessä jo 195,00 euroa ja kasvavat koko ajan.

Ihmisiä ovat kautta aikojen kiehtoneet ja sitä rataa. Kun jokin on mennyt yli hilseen, on sille kehitelty mitä mielikuvituksellisimpia selityksiä. Yhä kulkevat myytilliset tarinat kummajaisista, yön ja hämärän myhäilevistä ja pälyilevistä otuksista ja taikavoimaisista esineistä suusta suuhun ympäri kyläyhteisöjä. Hikikirjaston rahvaantoimitus on noen mustaamine hevosvankkureineen kolunnut läpi Suomen pikkukyliä ja kirjannut ylös kyläläisten turinointeja. Nyt nämä salamyhkäiset kertomukset on koottu tähän teokseen, josta toivon mukaan tulee koitumaan iloa ja jännittäviä hetkiä jälkipolvillekin. Teoksen on laatinut muuan sävyttömiin slipovereihin ja paksusankaisiin silmälaseihin tykästynyt filosofian maisteri ja kuvittanut joku itsetuntonsa kanssa kamppaileva gootti.

Vuorenpeikon piika

Pellon päässä asusteli vanhempiensa huomassa oikein hyväluontoinen ja rehevämuotoinen tyttö. Kerran tiedetään tuon tyttären metsäreissulle lähteneen. Viikkoja oli kulunut eikä tyttöä ollut alkanut kuulua takaisin reissultaan. Alettiin jo pelätä petojen ahmaisseen tyttöparan kitaansa, kun yllättäen oli tyttö eräänä kuutamoyönä ilmestynyt kotiovelleen itkettynyt ja piinattu ilme kasvoillaan.

Tyttö kertoi kuinka oli hän metsässä samoillessaan saapunut salaperäisen luolan suulle. Tyttö oli luonteeltaan utelias, eikä hän tietenkään voinut vastustaa kiusausta vähän kurkistaa luolan syövereihin. Tytön kauhuksi vastasi luolasta terävä ja ahnas päly hänen viattomaan katseeseensa. (jatkuu)

Noitasapatti naapuritalossa

Joitakin vuosia sitten oli meno käynyt mielenkiintoiseksi naapurin Moilasen pirtissä. Aiemmin olivat talon tyttäret olleet hyväluontoisia, mutta viimeisimpinä vuosina olivat epämääräiset tavat kovasti lisääntyneet. Tytöt olivat kasvonsa värjänneet luonnottomiksi ja epämääräistä väkeä pienillä menomööpeleillä pitkin kylänraittia kyydinneet. Saattoipa yhden mööpelin selässä istua kolmekin tummanpuhuvaa hahmoa. Moilasen talosta kantautuva metakka piti naapureita hereillä yökaudet, ja niinpä eräänä yönä naapuruston pää-äijä Jykeväinen kovasti suivaantui, puki saappaat jalkaansa ja työnsi päähänsä jyhkeimmän karvalakin mitä kaapista löytyi. Tadikoin aseistautunueena hän lampsi naapuripirttiin ja jymäytti oven apposen ammolleen. Sisältäpäin oli asunto ollut kuin synkein luola, ja sen onkaloista ryömivät kiljuvat perkeleet esille. Olvitölkkimeressä ne ryömivät omille teilleen hikiset penikset yhä kourissaan yön touhujen jäljiltä. Totuuden käytyä ilmi ei Jykeväinen nähnyt muuta ratkaisua kuin seivästää tytöt tadikollaan.

Alla rakentamisen! Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen. Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.