Hikikirjasto:Lonkeromestarien aikakirjat

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä kirja on lainattu Hikikirjastosta.
myöhästymismaksut ovat tähän mennessä jo 214,60 euroa ja kasvavat koko ajan.

Esipuhe niille, jotka eivät ole lonkeromestareita[muokkaa]

Tämä on täysin turha kirja, joka sisältää niin jonninjoutavaa soopaa, että parempi, kun jätät väliin.

Esipuhe niille, jotka ovat[muokkaa]

Maailmassa on aina ollut bestsellereitä. Ensin oli Toora. Sitten Raamattu. Sitten Koraani. Sitten Mein Kampf. Sitten Punainen kirja. Ainahan noita on ollut. Mutta on myös kirjoja, joita ei ole tehty oikeastaan kenenkään luettavaksi. Sellaisia, kuin Necronomicon ja Lasse Lehtisen tuotanto. Nämä ovat aina kuuluneet pienille kuppikunnille, jotka ovat nostaneet ne kulttimaineeseen. Tämä kirja on hyvin samanlainen. Se kertoo aionin pituisen tarinan, joka on täynnä jännitystä, romantiikkaa ja ennen kaikkea lonkeroita. Se haluaa kertoa meille, miten ja miksi kaikki on todellisuudessa tapahtunut.

Tämä kirja on omistettu Lonkerokristukselle, Cthulhulle ja lonkeroille.

Luomiskertomus[muokkaa]

Alussa ei ollut mitään.

Sitten tuli lonkero.

Kuten lonkerot yleensä,

se himoitsi suuresti jotain lonkeroitavaa.

niinpä se loi valon,

mutta huomasi,

ettei sitä voinut sellaisenaan sorkkia.

Niinpä se joutui toteamaan,

että ensimmäinen päivä oli mennyt harakoille.

Toisena päivänä lonkeron himot olivat kaksinkertaistuneet eilisestä.

Niinpä se loi taivaan.

Mutta huomasi liian myöhään,

että taivas on abstrakti käsite.

Niinpä se joutui toteamaan,

että toinen päivä oli mennyt harakoille.

Kolmantena päivänä lonkeron himot olivat kolminkertaistuneet eilisestä.

Niinpä se erotti maat meristä,

jotta se olisi voinut luoda lonkeroitavaksi kasvit.

Mutta se ei ollut tyytyväinen niihin.

Niihin toki pystyi työntymään,

mutta ne eivät voihkineet,

hikoilleet saati vastustelleet,

niinpä se joutui toteamaan,

että kolmas päivä oli mennyt harakoille.

Neljäntenä päivänä lonkeron himot olivat nelinkertaistuneet eilisestä.

Niinpä se loi auringon,

kuun ja tähdet,

jotta ei olisi ollut niin saakutin pimeää,

ja jotta se voisi taas koittaa onneaan.

Aurinko poltti liikaa,

tähdet olivat liian kaukana,

ollakseen vaivan arvoisia,

Kuu oli ainut kelvollinen,

koska sillä oli kraatereita.

Mutta sekään ei voihkinut,

hikoillut saati vastustellut.

Niinpä se joutui toteamaan,

että neljäs päivä oli mennyt harakoille.

Vittu, se totesi itsekseen.

Viidentenä päivänä lonkeron himot olivat viisinkertaistuneet eilisestä.

Niinpä se loi mereen eläviä,

kaloja, äyriäisiä ja nilviäisiä.

Ja se piti niitä kaltaisinaan.

Niinpä se yritti hieroa niiden kanssa tuttavuutta,

ja ensimmäistä kertaa lonkerolla kävi flaksi.

Voitonvarmana se täytti taivaan linnuilla,

mutta vaikka ne vastustelivat ja hikoilivat,

ne eivät voihkineet kiihottavasti.

Sen sijaan ne rääkyivät ärsyttävästi.

Mutta merenelävät lohduttivat sitä kovin,

ja lonkero katsoi, ettei viides päivä ollut täysi huti.

Kuudentena päivänä lonkeron himot olivat kuusinkertaistuneet eilisestä.

Niinpä se täytti mantereet eläimillä,

petoeläimillä, karjaeläimillä ja pieneläimillä,

mutta ne eivät onnistuneet yhtä hyvin, kuin merieläimet.

Ja lonkero synkistyi kovin.

Silloin se loi kokeilunhalusta ihmisen,

ja se vastusteli, hikoili ja voihki,

ja lonkero oli tyytyväinen.

Ja lonkero katsoi,

että kuudes päivä oli onnistunut välttävästi.

Seitsemäntenä päivänä lonkero jätti vetämättä kaikkea muuta,

paitsi lonkkaa,

ja näin kului seitsemäs päivä.

Näin luotiin maailmankaikkeus,

kaikessa kaikkeudessaan,

ja siitä meidän on kiittäminen suurta lonkeroa.

~Tosi on.

Lonkerokristus[muokkaa]

Lonkero oli jo vanha.

Hän oli kyllästynyt hänen pieneen maailmaansa jonka hän oli luonut.

Ihmiset olivat kehittyneet jo sille tasolle, että he saattoivat mätkiä Lonkeroa turpaan kun hän tuli lähentelemään.

Niin Lonkero sai tuuman.

Ja kilometrin.

Sen jälkeen Lonkero sai ajatuksen:

Jospa hän menisi maan päälle, elollisena, henkilönä.

Näin hän keksi Lonkerokristuksen.

Lonkero käytti mahtinsa muuntautuakseen täksi inhimilliseksi lonkeropääksi.

Maan päällä kaikki näytti niin erilaiselta.

Hän päätti, että hän halusi jäädä sinne.

Mutta ajan mittaan, hän huomasi ettei hän sopinut sinne.

Joten hän loi itselleen seuraksi mustekalat.

Aikansa... nojaa, ehkä skipataan tämä kohta kaiken hyvän maun rajoja kunnioittaen.

Ja näin syntyi Lonkerokristuksen perillinen, Cthulhu.

Koksa Lonkerokristus oli kierrellyt maailmaa (saanut Japanissa suuren suosion), ja hän oli kuolevainen, hänen piti tehdä viimeinen tekonsa.

Hän täten loi, Lonkeromestarien veljeskunnan jatkaaksen hänen muistoaan.

~Kunnioittaen hänen muistoaan