Hikikirjasto:Kultainen Toinen

Tämä kirja on lainattu Hikikirjastosta. myöhästymismaksut ovat tähän mennessä jo 195,70 euroa ja kasvavat koko ajan.

Kultainen Toinen

Jack Octer

LUKU 1. Pirhana & Kroger

Syyskuu. Ilma on kuin morsian. Kylmä ja kuiva, mutta morsian kuitenkin. Kaupunki sykkii elämää, kuten aina. Kadut ovat täynnä jonottavia autoja, toisiaan töniviä ihmisiä sekä satunnaisesti ulostavia lintuja. Syke ei lakkaa vaikka olisi 50 astetta pakkasta. Tiistai. Maanantain järkytyksistä on jo toivuttu ja kaikki myöntävät raskaan viikon alkaneen. Jokainen paneutuu omiin työtehtäviinsä, oli sitten kysessä suuren yhtiön johtaminen tai saniteettitilojen siivoaminen.

Kaupungin laitamilla sijaitsevassa vanhassa ja ränsistyneessä varastossa, joka toimi ennen tehtaana, sijaitsee Pirhana & Kroger -yksityisetsivätoimisto. Minä, David Pirhana, istun työpöytäni ääressä rent... tekemässä tauotta.. töitä.. joita etsivät tekevät. Juuri niin. Katson lais... vilkaisen kelloani nopeasti kun suinkaan paperitöiltäni ehdin. Kello on 10:32. Parini on myöhässä. Noin.. kaksi tuntia. Hal Kroger. Hän oli perustamassa tätä toimistoa kanssani kolme vuotta sitten. Jos olisin tiennyt hänen olevan näin laiska olisin antanut hänelle potkut perseelle ja perustanut toimiston itse.

Työni keskeytyvät kriittisesti kun joku, pukeutuneena tummaan sadettakkiin ja kasvot peittävään hattuun, rynnii sisään pimeään toimistoon.

- Ei täällä niin pimeää ole. Melko valoisaa oikeastaan.

Täh? Kyllä täällä pimeä on. Kuten sanoin. Lähes pilkkopimeään toimistoon rynnii joku erittäin epäilyttävä henkilö joka alkaa aukoa päätään ja olen lähes ampua tätä.

- Eh, miten voin auttaa? Onko veljesi murhattu, tai jotain?

Lasken aseeni epäröiden.

- Ööh.. Ei oikeastaan. Etsin tässä nakkikioskia mutta taisin tulla väärään paikkaan.

Tummaan sadettakkiin pukeutunut henkilö sanoo kääntyen kannoillaan.

- Noh mitä helvettiä rynnitte sisään tuolla tavalla keskeyttäen elintärkeät puuhani!

- Aivoverenvuoto?

- Miten niin?

- En uskoisi että jalkojen pitäminen pöydällä on kovin elintärkeää.

- Eh.. tuota.. MITÄ TEET TÄÄLLÄ? SAATANAN.. ARVOPAPERIROSVO! MINULLA ON ASE! ENKÄ PELKÄÄ KÄYTTÄÄ SITÄ!

Sanon kovemmalla äänellä toivoen että joku kuulee ja saisin syyn ampua.

- Eihän aseesi ole edes ladattu...

- Täh? Onhan! Muistan selvästi kuinka latasin sen...

Avaan rullan ja huomaan että se on tyhjä.

- Äh..

Vetäydyn takaisin.. ajatuksia kiihdyttävään asentoon ja aloitan ankaran pohdiskelun.

Hetken kuluttua nostan hattuani että juuri ja juuri näen yhä äskeisellä paikalla seisovan yhä siihen sadettakkiin pukeutuneen henkilön, joka tuijottaa seinällä olevia diplomeja.

- Olen etsivä. En ruokamyrkytyksen myyjä.

Sanon laittaen hatun takaisin silmilleni.

- Huomaan.

- Eli etsittekö nakkeja vai jotakin muuta apua?

- Oikeastaan etsin muuta apua.

- Argh! Olkaa tarkempi! Ei minulla koko päivää ole aikaa odotella jos satuttekin tarvitsemaan minua ettekä putkimiestä!

- Kuvittelin että tällaiset paikat näyttäisivät hiukan.. miten sen sanoisi.. paremmilta.

Sadetakkiin.. tiedät kyllä, sanoo pyörien ympyrää.

- Tarvitsette siis erittäin työlleen omistautunutta yksityisetsivää? Älä huoli. Olette tulleet juuri oikeaan paikkaan. Tältä kaikki yhtiöt näyttävät. Olemme maan siistein ja kokenein alan yritys. Tiesitkö että lähin kilpailijamme sijaitsee Singaporessa ja heidän tiloina toimii tavallista isompi paperinkeräyslaatikko?

- En.

- Nyt tiedätte. Enpähän selittänyt turhaan. ...Eli siis. Mikä on ongelma?

Sadettakkiin pukeutunut henkilö riisuu sadettakkinsa ja alta paljastuu.. ei sitä mitä luulet. Alta paljastuu seksikäs brunette jolla on päällään tiukka kimalteleva tulipunainen mekko ja korkeat tummanpunaiset korkokengät.

- Holy SHIT!

Jostakin alkaa kuulua seksikästä saksofonimusiikkia. Radio ei ainakaan ole päällä.

- Osuitte lähes oikeaan. Kadonnut on, mutta ei suinkaan veljeni, vaan siskoni.

- Jaahas? Onko hän yhtä hyvännäköinen kuin te, neiti..?

- Ahh, ei toimi herra etsivä. Et ole tyyppiäni. Nimeni on Kate. Kate Wright.

Hän kääntyilee ympäri ja huomaan kuinka kädessäni oleva kynä katkeaa puristeassani sitä liikaa.

- Ehum.. siis.. köh! Tuota... Milloin hän katosi? Missä? Miksi? Kuka? Minkä takia? Mitä hänellä oli päällä?

Kysyn kaikki tarpeelliset kysymykset poimiessani uutta kynää laatikostani.

- Oletteko kunnossa? Olette punainen. Onko teillä kuumetta?

- Häh? Ei tietääkseni. Olen ihan .. kunnossa.

- Hän katosi yksi ilta tullessamme eräistä juhlista viikko sitten. Käänsin katseeni vain hetkeksi jahän oli... poissa! Voih! Nyyh!

Kate purskahtaa epätoivoiseen hienostuneeseen itkuun.

- Viikko sitten... ah.. Guder Gaala? Gaala jossa esiintyi se malli, kuka lie..

- ...

- Holy SHIT! Sehän olette TE! Hyvänen aeka!

- Ei vaan siskoni..

- Siis...

- Siskoni on se malli josta te hihkutte. Epäilen että hänet on KIDNAPATTU!

- Okei.. kyllä se olisi tullut selväksi ilman Caps Lockiakin. Mutta miksi te sitä epäilette?

- Hänellä oli paljon vihamiehiä.. ja varsinkin vihanaisia, olihan hän sentään maailman kaunein nainen!

- Oli vai?

- Siis.. tarkoitan toiseksi kaunein, eihän kukaan ole minua kauniimpi.. he he.

- Ei hätää neito! Minä selvitän tämän jutun! Siskosi on yhtä kuin löydetty! Älä huoli. Otan yhteyttä. Olkisiko sinulla puhelinnumeroa tai jotakin?

- Tässä. Kirjoitin sen tähän nenäliinaan huulipunalla erittäin viettelevästi ja painoin siihen vielä huuleni. Muista että et ole tyyppiäni! Pyh.

Kate poistuu toimistosta ja seuraa hiljaisuus ja pimeys laskeutuu. Toimisto kutistuu takaisin alkuperäisiin mittoihinsa.

- Vaikuttavat tehosteet!

Siinä samassa ovesta astuu sisälle kelvoton parini, Hal. Kaksi ja puoli tuntia myöhässä. Hän näyttää hengästyneeltä.

- Kuka oli tuo nainen joka tuli juuri ovesta ulos?

Hal kysyy nostaen lasejaan.

- Tiedätkö mitä?

Sanon ottaen kiinni hänen olkapäästään.

- Meillä on kiperä juttu selvitettävänä!

- Jahas?

- Satuloi ratsut! Lähdemme matkaan!

- Ratsut? Minne menemme? Eihän meillä ole hevosia!

- Älä viitsi saivarrella. Menemme jalan. Menemme sinne minne nenäni meidät vie!

Sanon kävellessäni ulos jättäen Halin seisomaan sisälle toimistoon.

LUKU 2. The Case

Tarkkailen kohdetta. Yritän löytää siitä jotakin epäilyttävää. Katson tarkasti etsien sitä tiettyä kohtaa. Sitä kohtaa mistä puraista. Sitä kohtaa missä suolakurkku kohtaa salaattikastikkeen. Missä pihvi kohtaa juuston.

- Aiotko syödä sen?

Hal kysyy hetken päästä tuijotettuaan minua.

- Älä häiritse! Yritän keskittyä.

- Minusta sinun pitäisi pitää lomaa tai jotakin.

- Ei ole aikaa. On juttu selvitettävänä.

Sanon ja puraisen hampurilaista kuin nälkäinen kannibaali perskannikkaa.

- Luulin että ajoimme ylinopeutta, vaaransimme muun liikenteen ja törmäsimme pariin jalankulkijaan jonkin.. tärkeämmänkin asian takia kuin lounaan.

- Hei! Tämä on elintärkeää. Katsos.. jos emme söisi.. kuolisimme. Hm?

Hal nyökkäilee sarkastisesti syöden omaa annostaan, ja yht'äkkiä kysyy osoittaen minua haarukallaan.

- Mistä jutusta sinä oikein puhuit. Toivottavasti se ei liittynyt mitenkään tuohon hampurilaiseen.

- Ei. Huomasin vain että täällä oli halvat hinnat.

- ...

- Niin.. just. Se neitokainen, jonka näit, kertoi että hänen siskonsa on kadonnut. Että hänet olisi KIDNAPATTU!

- Jahas?

- Niin juuri. Hän oli niin epätoivoinen ja lankesi jalkoihini rukoillen että auttaisin löytämään hänet.

- Näinkö on?

- Juuri niin! ... mitä?

- Ei..mitään..

Hal kasaa roskat pöydän laidalla olevalle tarjoittimelle.

- Jos näin on, antoiko hän mitään mistä voisi aloittaa?

- Jep.

Sanon ja kaivan taskustani lehtiön johon yleensä kirjoitan kaiken muistiin.

- Hän sanoi että he olivat tulossa Guder Gaalasta, kun joukko ilkeitä gangstereita hyökkäsi ja vei hänen siskonsa mukanaan. Hän yritti estää tapahtumaa, mutta ei voinut kun hänellä oli nakkisämpylä toisessa kädessä.

- Sano mitä?

- Joukko ilkeitä gans...

- Älä sano.

- Mitä sinä..?

- Unohda. Eli siis, ajattelit aloittaa kyselemällä Guder Gaalassa olleilta näkivätkö he mitään.

- Juuri niin!

- Eikös siellä ollut esiintymässä se malli.. kukas se nyt olikaan...

- Juuri hänet on kidnapattu!

- Lasket leikkiä! Helvetti, tämähän on isompi juttu mitä minä oikeasti luulin! Aiotko tilata vielä viidennen hampurilaisen, vai lähdemmekö?

- Sinä ajat.

Sanon ja nousen pöydästä.

- Ja saan ylinopeussakot...

Hal sanoo ja nousee myös.

Kalliin ajan säästämiseksi, olemme perillä.

- Sepä kävi nopeasti! Mitä tapahtui. Tuskin käynnistin autoa.

- Hei! Ei sitä lukijoille tarvitse kertoa. Ole vain kuin olisit ajanut juuri 50 kilometria ja jyrännyt kolmen vanhuksen yli.

Jätämme auton toiselle puolelle katua vastapäätä Marmoripalatsia ja yritämme ylittää hengenvaarallisen vilkkaan kadun, jonka yrittämisestä kukaan ei ole ennen selvinnyt.

- Tule jo. Vai mitä mietit?

Hal huutaa toiselta puolelta.

- Hal! Jännitystä!

Astumme sisään suureen eteiseen jonka sisustus perustuu kultaan ja timantteihin. Ylpeännäköinen hovimestari kävelee meitä kohti ja saapuessaan kohdallemme kysyy:

- Kuinka voin auttaa, herrat..?

- Pirhana et Kroger. Yksityisetsivät.

Sanon katsellessani ympärille hatunlierini alta.

- Täällähän pidettiin se Guder Gaala viikko sitten, olenko oikeassa.

Hal kysyy nenänvarttaan pitkin katselevalta vanhalta koppuralta.

- Anteeksi?

- Miten kaikki voivat tietää mitä ajattelen!?

- Eh.. kuitenkin, siis, anteeksi parini. Olitteko täällä silloin.. ehkä?

Katson Haliin tuimasti.

- Kyllä minä olin. Mitä on tapahtunut? Miksi te kysytte tätä minulta?

- Se malli joka täällä esiintyi, Jenny Wright, on kidnapattu.

Hal sanoo. Hetkinen. Mistä hän tiesi Katen siskon nimen? En ole maininnutkaan sitä kirjan aikana?

- Tuota.. satun olemaan.. ihailija.

- Okei. Ymmärretty.

Sanon ja kosketan seinällä olevaa miekka-asetelmaa.

- Niihin ei saa koskea.

- Koskin juuri.

- Älä koske enää!

Vanh.. Hovimestari kääntyy, Halin seuraten häntä. Kosketan miekkaa uudestaan ihan tahallani.

- Siis Jenny on kidnapattu. Epäilettekö te minua?

- Kyllä! Sillä hovimestarihan on aina syyllinen!

Sanon saapuessani juosten paikalle jäätyäni jälkeen miekkojen koskettelun takia.

- En valitettavasti ole hovimestari. Olen portieeri.

- Hitto!

Hovimestari, eikun siis portieeri jatkaa kesken jäänyttä selitystään.

- Juuri niin. On minun puheenvuoroni. Kuten olin sanomassa, minulla ei ole mitään tekemistä tämän mallin katoamisen kanssa. Olin täällä ja kaikki vieraat voivat todistaa sen. Jenny poistui seuralaisten kanssa jotka koostuivat naisesta...

- Kate...

- ...ja miehestä.

- AHA! Mies! Mitä HÄN täällä teki?

- Siis..

Portieeri näyttää hieman äimistyneeltä. Hal yrittää palauttaa tarinan takaisin raiteilleen.

- Kuka tämä mies oli? Tunnetko hänet?

- En tunne henkilökohtaisesti, mutta kaikki tietävät että hän on Jenny Wrightin suurin ihailija.

- EIKÄ OLE!

- ...

Sekä minä että portieeri jäämme tuijottamaan Halia.

- Siis, EI VOI OLLA TOTTA.. ööh.. HÄN ON SYYLLINEN!

- Selvä...

Sanon ja katsomme portieerin kanssa toisiimme.

- ..niin, tiedätkö tämän henkilön nimen, tai jopa olinpaikan?

- Kyllä. Kaikkihan sen tietävät. Hän on Matthew Kingston. Hän asuu kaupungin pohjoispuolella. Kyllä te hänet löydätte.

- Ah. Kiitos tästä. Palaamme asiaan.. jos asiaan täytyy palata. Hal! Tule.

Miten käy sankareiden? Saavatko he selville kuka kidnappasi Jenny Wrightin? Saavatko he mainetta ja kunniaa ottaessaan kidnappaajan kiinni? Onnistuukohan Hal koskaan ajamaan niin ettei saa sakkoja? Maha kurnii.. milloinkahan minä pääsen syömään hampurilaisen?

- Sinulla on aika dramaattisia ajatuksia, David.

- Gah! Miten te teette tuon??

- Yksinkertaista sehän lukee tuossa noin.. katso.

- Kätevää! Niinpä tekee...

Seuraavaksi LUKU 3!