Hikikirjasto:Kohtuus kikseissä - opas trumpetinsoiton hallintaan

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä kirja on lainattu Hikikirjastosta.
myöhästymismaksut ovat tähän mennessä jo 210,80 euroa ja kasvavat koko ajan.

Johdanto[muokkaa]

Vuonna 2009 trumpetinsoittajat kiksasivat noin 10,5 kertaa ihmistä kohden. Kiksien määrä ei jakaannu kuitenkaan tasan kaikkien vaskisoittajien kesken, sillä noin kymmenesosa heistä kiksaa puolet äänistä ja noin kymmenesosa ei kiksaa kertaakaan (mm. käyrätorvistit).

Suomessa trumpetinsoiton suurnimiä lasketaan olevan jopa yli puoli miljoonaa. Moni heistä ei välttämättä edes tiedä kuuluvansa tähän ryhmään, ja vielä useamman soittotaito keikkuu ainakin toisinaan suurnimeyden rajoilla.

Tämän oppaan tarkoituksena on auttaa sinua pohtimaan omaa kiksaamistasi, kertoa kohtuullisen soittotavan rajoista ja neuvoa kuinka voit halutessasi lopettaa, vähentää tai hallita entistä paremmin kiksaamistasi.

Valtaosa trumpetisteista ei kuitenkaan pysty vähentämään tai lopettamaan kiksaamistaan ilman ammattiapua.

Ei kiksi tapa, mutta...[muokkaa]

Mikä on kohtuullista?[muokkaa]

Kohtuullisena voidaan pitää ainakin sellaista kiksaamista, joka ei ole trumpetinsoitolle haitallista. Tutkimusten mukaan haitat ovat harvinaisia, jos trumpetisteilla kiksaaminen jää korkeintaan kolmeen ja pasunisteilla puoleentoista kertaan päivässä, mutta tarkasti ei turvallisen soiton rajaa voida määrittää.

Eurooppalaiseksi mainostettu soittotapa, eli soittaminen ilman selvää atakkia, ei ole pitemmän päälle riskitöntä puuhaa. Ranska ei ole syyttä ansatsiongelmien luvattu maa.

Suurkiksaaja ylittää riskirajat[muokkaa]

Kiksaamisen haitat ovat pääasiassa välittömiä, mutta ansatsiongelmat tulevat myöhemmin: monille jo seuraavana aamuna, joillekin vasta vuosien kuluttua. Riskirajojen ylittäjät luokitellaan yleensä trumpetisteiksi. Viikkotasolla riskirajoiksi määritellään keskitasoisella trumpetinsoittajalla yleensä 24 kiksiä tunnissa, mikä merkitsee yhtä kiksiä noin kahteen ja puoleen minuuttiin.

Riskien kannalta on sama, missä muodossa kiksi soitetaan. Ongelmia voi tulla yhtä hyvin pienestä etuheleestä kuin kirkkaasta epäonnistumisesta. Pieniä etuheleitä voidaan tosin huomaamatta soittaa nopeasti liian monta, mikä voi johtaa äkilliseen voimakkaaseen huutoon sektiokaverilta.

Toistuva riskirajan ylittäminen lisää todennäköisyyttä saada trumpetinsoitosta fyysisiä tai psyykkisiä oireita. Pitkäaikainen kiksaaminen on yhteydessä moniin ongelmiin: esimerkiksi ansatsin ja työnsaannin vaikeuksiin sekä erityisesti alkoholismiin.

Tuntitason riskirajat ymmärretään erittäin usein väärin, sillä 24 kiksin raja ei suinkaan tarkoita, että voi trumpetisti kiksata kerralla kaikki 24 ääntä fraasista ja olla kiksaamatta sen jälkeen (taukotahtien aikana). Perinteisesti vaskisoittajat (muut kuin trumpetistit) kiksaavat erittäin harvoin ja vähän. Epäonnistumisriski kasvaa kuitenkin huomattavasti puolikkaan kiksin jälkeen ja yhden kiksin jälkeen riski on kasvanut jo viisinkertaiseksi. Harvemmin tapahtuvan kiksaamisen – eli kertakiksaamisen – riskirajana pidetään trumpetisteilla seitsemää ja pasunisteilla viittä kertaa. Kyse on siis noin yhden kiksin rajasta soittokerralla.

Kiksaamiseen vaikuttaa soittimen koko[muokkaa]

Trumpetistit kiksaavat samasta soittomäärästä käyrätorvisteja helpommin, sillä käyrätorvisteilla on enemmän metallia soittimessa, ja soittomäärä jakautuu näin suurempaan metallimäärään. Mitä enemmän soittimella on painoa, sitä enemmän on myös metallia, joten kevyemmät soittimet kiksaavat pienemmistä määristä. Trumpetisti on kiksattuaan 5 ääntä nopeasti kylmään torveen pakkaamassa tavaroitaan työpaikkansa takahuoneessa. Satakiloinen tuubisti olisi vastaavassa tilanteessa jo parin promillen humalassa.

Nopea kiksaaminen nostaa kapellimestarin verenpaineet korkeammalle kuin jos sama kiksien määrä olisi soitettu pidemmän ajan kuluessa. Lämmittely tekee kiksaamisesta 2–3 kertaa hitaampaa verrattuna siihen, että kiksi soitettaisiin kylmään torveen. Kiksaamisnopeus riippuu lähinnä soittimen koosta, koska suukappaleen koko on suhteessa soittimen kokoon.

Yksi kiksi tarkoittaa, että fraasillisessa ääniä on yksi ei-toivottu etuhele. Tunnissa poistuu noin kiksin verran jokaista kymmentä fraasia kohti, eli fraasista häviää tunnissa vain 0,13 – 0,17 kiksiä.

Ansatsiongelmissa kyse vieroitusoireista[muokkaa]

Yhden kiksin rajan ylittäminen johtaa yleensä suun kuivumiseen, soittotason laskemiseen ja orkesterin myrkyttämiseen. Suomeksi sanottuna kyse on ansatsiongelmista. Jatkuva ja runsas kiksaaminen aiheuttaa väistämättä fyysisen riippuvuuden, ja ansatsiongelmissa on kyse näistä samoista vieroitusoireista.

Usein toistuvat soittokykyä haittaavat ansatsiongelmat voivat johtaa alkoholismiin, ja ne ovat riski sinällään terveydelle. Vaikea ansatsiongelma edellyttää hoitoon hakeutumista ja annettujen hoito-ohjeiden tarkkaa noudattamista. Ansatsiongelmiin on olemassa vain yksi tehokkaaksi todistettu estolääke: pidättäytyminen trumpetin soittamisesta tai maltillinen kiksaaminen.

Vähentäminen kannattaa[muokkaa]

Pienten soittomäärien säännöllisellä soittamisella näyttää useimpien tutkimusten mukaan olevan positiivisia terveysvaikutuksia, mutta terveellisen, haitattoman ja haitallisen soittamisen raja on varsin häilyvä. Kohtuullistakaan kiksaamista ei suositella liikaa odottaville trumpetisteille. Pienetkin kiksit saattavat pahentaa joitain ongelmia (mm. työpaikan saannin vaikeuksia). Yhteiskiksi sektion kanssa voi olla jopa kohtalokasta. Kovin nuorena aloitettu kiksaaminen lisää huomattavasti riskiä ansatsiongelmiin aikuisiällä.

Suositellut rajat voivat tuntua varsin alhaisilta, jos moni lähipiirissä ylittää ne säännöllisesti ilman näkyviä haittoja. Pitkäaikaisen runsaan kiksaamisen haitat tulevat esiin kuitenkin usein vasta vuosien kuluttua. Vähentäminen kannattaa aina, ja muutamankin viikon soittotauko on suurkiksaajan elimistölle sekä kuulijakunnalle hyödyllistä.

Arvioi oma tilanteesi[muokkaa]

Trumpetisteilla on usein tapana arvioida omien kiksiensä määrä alakanttiin. Kiksejä esimerkiksi kuullaan selvästi enemmän kuin mitä trumpetistit kertovat soittavansa.

Omaa tilannetta voi pohtia tämän oppaan lopussa olevan Suomen Trumpettikilta -järjestön kehittämän ”kymmenen kysymystä” -testin avulla. Testistä laskettujen pisteiden perusteella voi päätellä, voiko trumpetinsoittoasi pitää ongelmallisena.

Itsensä motivoinnin kannalta pistemäärien tarkastelua parempi vaihtoehto voi olla kiksien soittamisen ja kiksittömyyden hyvien ja huonojen puolien kirjaaminen ja niiden pohdiskeleminen rinnakkain. Jos huonot puolet ylittävät hyvät, olet arvatenkin valmiimpi ansatsin muutokseen.

Kiksittömyys tähtäimessä[muokkaa]

Tavoitteletpa sitten orkesteripaikkaa tai maltillista soittotapaa, on hyvä pitää alkuun vähintään parin viikon täysi soittotauko. Tipaton tammikuu tai kiksitön kesäkuu auttavat nimittäin jo hyvin hahmottamaan, millaisissa tilanteissa kohtaat houkutusta soitteluun tai pahempaa, kiksaamiseen.

Muutaman viikon soittotauko auttaa myös pitkäaikaisemman tavoitteen määrittelyssä: voit itse päättää, luovutko trumpetinsoitosta kokonaan vai pyritkö pitämään soiton tason aiempaa matalammalla tasolla. Katso kalenterista sopiva päivä, jolloin voit ottaa haasteen vastaan.

Jos tunnet voimakkaita vieroitusoireita kuten huulten lihasten kramppeja, runsasta hikoilua tai jopa hallusinaatioita, on syytä mennä saman tien lääkäriin. Trumpetinsoiton lopettaminen on vähentämistä parempi vaihtoehto jos elämäntilanteesi niin vaatii.

On hyvä tiedostaa ja kirjata ylös tilanteet, joissa voittaa kiksaamishimonsa, kieltäytyy keikasta tai pysyy tavoitteessaan. Miten muistutit itseäsi päätöksestäsi? Mitä teit tai sanoit, jotta päätöksesi piti? Jos satut retkahtamaan, on hyvä miettiä ja kirjata ylös retkahtamisen syyt ja silloiset ajatuksesi. Retkahduksen jälkeen voit kokeilla soittotaukoa myöhemmin uudelleen, mutta entisestä viisastuneena. Jos kiksittömät kaudet eivät tunnu millään onnistuvan, kannattaa ottaa yhteyttä esimerkiksi mielenterveyskeskukseen.

Vinkkejä kiksittömyyden onnistumiseksi[muokkaa]

  • Älä osta uusia suukappaleita
  • Tyhjennä tulevaisuudennäkymäsi muuten kuin kiksaamalla
  • Vältä paikkoja, joissa tarjotaan keikkoja
  • Vältä paljon kiksaavia ystäviä
  • Lyö vetoa, että pystyt olemaan kiksaamatta
  • Aloita uusi harrastus
  • Opettele sanomaan ei
  • Kerro, että haluat kokeilla rajojasi ja päästä neliviivaiseen C:hen
  • Muistuta mieleesi syyt, miksi haluat lopettaa kiksaamisen tai pitää taukoa soittamisesta
  • Siirrä päätös harjoittelun aloittamisesta huomiseen

Maltti on valttia[muokkaa]

Maltillisen soittotavan opettelu lähtee tavoitteiden asettelusta. Toteuttamiskelpoisilta tuntuvat tavoitteet kannattaa asettaa kuukaudeksi kerrallaan eteenpäin, sillä tämän jälkeen voit arvioida tilanteesi ja tavoitteesi uudelleen. Tavoitteet ovat oikeastaan lupauksia itsellesi. Kolme keskeistä lupausta kannattaa kirjata muistiin.

Soitan korkeintaan ___ päivänä viikosta. Kiksaan korkeintaan ___ kertaa päivässä. Harjoittelen korkeintaan ___ tuntia päivässä.

Sinun kannattaa myös luvata itsellesi, että et yritä ratkoa ongelmiasi isomman suukappaleen avulla, sillä silloin kiksien vaara on suurimmillaan – eikä vastaus kuitenkaan löydy suukappaleesta. Lupausten pitäminen onnistuu parhaiten, kun mietit millaisissa tilanteissa ja kenen kanssa tavoitteiden pitäminen onnistuu ja millaisissa tilanteissa se on vaikeampaa. Vaikeita tilanteita varten voit tehdä asteikkoharjoituksia.

Jotta voisit arvioida omaa kiksaamistasi, sinun tulee tietää paljonko soitat. Jotta voit seurata paljonko soitat, sinun on syytä tarkkailla kiksiesi määrää.


Under construction.png Tämä hikikirja on keskeneräinen.
Kirjoja tuhoava vihainen peikko on luultavasti hyökännyt tämän kirjan kimppuun ja syönyt siitä sivuja, joten kirjasta saattaa vielä vähän puuttua sisältöä.
Voit siirtyä lukemaan jotakin muuta tai rakentaa tätä raakiletta vähän valmiimmaksi.