Hikikirjasto:Elokuva-arvostelut

Tämä kirja on lainattu Hikikirjastosta. myöhästymismaksut ovat tähän mennessä jo 195,30 euroa ja kasvavat koko ajan.

Formers - tarkastajat

Suurella rahalla tehty menestyselokuva.

Elokuva kertoo siitä, kun yhteiskunnan tarvitessa jotkut ovat valmiita tekemään miehen työn. Kelan korvausvaatimuslomakkeiden täyttäjien piinaava arki ja raaka työ ovat monelle liikaa. Nämä miehet sen sijaan ovat valmiita tekemään mitä vain työnsä eteen (kunhan se tapahtuu virka-ajalla kello 08-16).

Elokuva on piinaava trilleri, jossa vaarat ja vauhdikkaat tilanteet seuraavat toistaan. Huomaako Jones (Bratt Pitt) evätä köyhältä toimeentulotuen, kun tämä on laittanut rastin väärään ruutuun? Mitä käy, kun Steven (Steven Seagull) ei löydäkään lomaketta 12B ja kopiokoneesta on muste loppunut? Kenties jännittävämmät kohtaukset saadaan, kun Tilly (Julia Roberts) palauttaakin väärin täytetyn lomakkeen sijasta kahvitauolla puoliksi täyttämänsä sanaristikon.

Kaikki huipentuu jännittävään takaa-ajoon toimiston aulassa, kun työntekijät rientävät kilvan jonottamaan, jotta voisivat leimata kellokorttinsa juuri minuutilleen, kun työaika loppuu.

• Tavoite: Tilastot täyteen.
• Suunnitelma: Väärin täytetyt lomakkeet palautetaan lähettäjälle.
• Salainen ase: Mielialalääkkeet.

Tainnuttavan hyvä - NY Times

A Clockwork Orange - Kellotyöoranssi

Vaikka elokuva onkin vanha, se ennustaa pankkiautomaattiryöstöt sekä transseksualismin yleistymisen.

Clockwork orange on elokuva. Jokaisen itseään kunnioittavan kriitikon täytyy ehdottomasti kehua siinä esiintyvän yhteiskuntakritiikin terävyyttä, taiteellista näkemystä sekä kauhistella sen ylenmääräistä väkivaltaisuutta. Katsojat kuitenkin pitävät ja inhoavat sitä juuri päinvastaisista syistä.

Elokuvan huipputaiteellinen juoni kertoo muun muassa siitä kuinka huono ja epäkristillinen klassisesta musiikista pitäminen muuttaa ihmisen ja saa tämän toimimaan rikollisesti. Lisäksi elokuvassa on nykykatsojan mielestä mietoa väkivaltaa, ja aivopesua jonka jälkeen väkivallantekijästä tulee väkivallan uhri ja tästä pitää taas tehdä väkivallantekijä.

Elokuvaa katsotettaessa kannattaa varustautua elokuvassa esiintyvällä silmätelineellä, ja silmätipoilla. Ilman niitä sen seuraaminen loppuun asti voi olla vaikeaa. Samalla elokuvan katsoja saa kokea interkontekstuaalisuudesta syntyviä dekonstruktis-humanistisia elämyksiä.

Transformers

Tehostebudjetti näkyi mainonnassa.

Transformers (suomeksi muodon muuttajat) on irlantilaisen indieohjaajan kuvaus itseään vaimonsa kanssa pettävän miehen, Jake "sytytystulppa" Flinchin, sisäisestä taistelusta sekä hänen neljästä ystävästään, joilla kaikilla on omat ongelmansa. Juoni ei ole kovin häävi, mutta tarinaan jälkikäteen editoidut jättirobotit ovat todella hienon näköisiä. Valtavan suurella budjetilla tuotettu megafloppi ei saanut sanomaansa perille - osittain siksi, että sellaista tuskin oli lainkaan.

Elokuvan hienoin kohtaus on ehdottomasti, kun elokuvan loppuvaiheilla galaktinen megatrooni päättää tuhota juuri Jaken asuinkorttelin, jota pelastamaan ryntää yhdysvaltojen armeija sekä Irlannin humalainen kansalliskaarti. Koko elokuva huipentuu suureen orgiaan, joka päättyy pahaa enteilevään tummennukseen. Elokuvan jatko-osasta on jo sovittu, maapallon älyllisen elämän suureksi harmiksi.

1. Toimintaa: 7/10. Ilmassa lentää ammuksia Yhdysvaltojen aseteollisuuden vuosituotannon edestä.
2. Hauskuutta: 2/10. Ohjaaja kokeili taustanaurua muutamassa kohtauksessa, mutta ainoat hauskat hetket löytyivät elokuvan puoliväliin vahingossa leikatusta humoristisesta kotivideosta.
3. Homoutta: 6/10. Elokuvan klimaattisessa loppukohtauksessa käykin ilmi, että Jake on ollut kaiken aikaa homoseksuaali. Hilpeyttä seuraa.
4. Furryjä: 5/10. Yksi Jaken kavereista, O'Murrey, on tosiasiassa likainen eläimiinsekaantuja, joka tykkää vaipoista ja karva-asuista. Tätä ihmetellään elokuvassa noin kahdenkymmenen minuutin verran, mikä on aivan tarpeeksi.

”Lopputulos: 3/10. Huonompaakin skeidaa on tullut nähtyä.”

~Arvovaltainen kriitikko

Ö-mappi

Tämä elokuva on kenties roskaa. Mutta se on suosittua ja viihdyttävää roskaa, toisin kuin monet ranskalaiset keskusteluelokuvat.

Tämä suosituun televisiosarjan päälle rakennettu elokuva, joka kertoo jälleen yhden tapauksen mystisistä Ö-mapeista, jotka sisältävät SuPon ratkaisemattomia rikoksia, jotka ovat luonteeltaan niin eriskummallisia, ettei niitä ole edes osattu luokitella rikoksiksi. Näihin Ö-mappeihin heitettyihin kansioihin on kertynyt vuosien varrella monta selittämätöntä tapausta, jotka eivät kiinnosta ketään, koska kaikilla SuPossa on parempaa tekemistä kuin metsästää juoppohulluuksia. "Ö-mappien" tutkijat ovat siksi asiansa kanssa yksin, vaikka he ovatkin alansa rautaisia ammattilaisia.

Ö-mappejen tutkimus jääkin jälleen pelkästään Juhan af Grahnin ja Raunio-Leena Luukanen-Kilden tutkimuksen varaan. Af Grahn esittää jälleen pehmeällä äänellä juttelevaa agenttia, jonka nuoruutta sävyttää abduktio, jossa hänen pikkuveljensä kaapattiin avaruusalukselle, kun se oli vielä kiinni hänen ruumiissaan. Raunio-Leena taas esittää näsäviisasta ja mutkikkaita sanoja suoltavaa skeptistä lääkäriä, jonka tärkein rooli tutkimuksessa on se, että hän kirjoitaa reseptejä, jotta parivaljakon tutkimustyö ei tuntuisi liian raskaalta.

Elokuvassa af Grahn ja Raunio-Leena kiinnostuvat Helsingin Kiasman nurkilla nähdyistä kummallisista olennoista, joita tutkijat kiven kovaan ja kiivaasti väittävät villikaneiksi. Kun Herttoniemessä lisäksi puissa näkyy kulumajälkiä, jotka näyttävät sellaiselta, että avaruusaluksen laskeutuminen olisi voinut ne aikaansaada, alkaa tästä huima tutkimus, joka päättyy jännittävään takaa-ajoon Itäkeskuksen metrossa.

Elokuvan ainut ero sarjaan nähden on tavanomaista huonompi, mutta toiminnantäytteisempi juoni ja yhtä hyvät erikoisefektit sekä hieman suurempi budjetti. Jokainen sarjan ystävä kuitenkin tietää, että jälleen kerran hallitus mokaa kaiken.