Hikikirjasto:Alkoholijuoma-arvostelu

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä kirja on lainattu Hikikirjastosta.
myöhästymismaksut ovat tähän mennessä jo 213,20 euroa ja kasvavat koko ajan.

Tämä kirja on tarkoitettu sinulle, joka hyvässä, sivistyneessä seurassa usein olet joutunut naurun ja pilkan alaiseksi huonon juomatietosi ja arvostelutaitosi takia. Nyt tämä sosiaalista elämääsi häiritsevä epäkohta voi korjaantua, sillä Hikikirjasto tuo nyt luettavaksesi oppaan, jolla uusavuttominkin juomari osaa kuvailla juomansa maun elävästi ja ammattitaitoisesti, vaikka tarvittaessa pieneltä paperilapulta.

Ammoniakki[muokkaa]

Ammoniakki on ainoa kaasumaisessa olomuodossa esiintyvä luonnollinen alkoholijuoma. Se siis ei ole orgaaninen.

Ammoniakin maku on pyöreä, osin haipuva. Maku on kirkas, kuvaannollinen ja joidenkin mielestä neoimpressionistinen. Ammoniakki suositellaan nautittavaksi karjalanpaistin kera.

Ammoniakin ja syanidin kerrotaan olevan erinomainen yhdistelmä, mutta ikävä kyllä kukaan sitä maistanut ei ole selvinnyt hengissä siitä jälkipolville kertomaan.

Bensiini[muokkaa]

Öljymäinen, juominen toisista epämukavaa. Epäsiisti ja lipposmainen. Maku jahkaava, itseään toistava, tunkkainen jälkimaku. Tuoksu voimakkaan äitelä, vanhemmiten karvaahkon imelä, joidenkin mielestä luotaantyöntävä. Mukana energiaa antava jälkivaikutus.

Bioetanoli[muokkaa]

Selkeä, kirkas, hivenen kellertävä. Kukkea, hedelmäinen tuoksu, yleisluonne miellyttävä. Maku viipyilevä, miellyttävän pehmeä, makeahko. Jälkimakuna makea tunne suussa, kestää pitkään. Miellyttävä yleisluonne ja maku houkuttelevat nopeasti lisää käyttäjiä tälle uudelle juomalle. Kelpaa juotavaksi pehmeästi maustetun ruuan kera.

Eri keeper[muokkaa]

Heikko, tukevahko maku, joskus jopa muovinen, jossa tarttuva, hieman kuultavampi jälkimaku. Tuoksu makea ja liimahtavan tahmea ja olemus vaalea ja löysähkö. Kaikki ominaisuudet kiinteytyvät vanhemmiten. Neuvotaan tarjoiltavaksi pahvin ja puutikkujen kera. Pullo rohkean keltainen, makua edistävä.

Industol[muokkaa]

Makea, pehmeä maku. Haju voimakas, hedelmäinen. Erityisesti vuoden 1999 pullotteissa havaittavissa selvä hapokas lisämaku. Erinomaista viileänä, ei kuitenkaan liian kylmänä, tarjoillaan sienten kanssa.

Kilju[muokkaa]

Perinteinen suomalainen omakustannealkoholi. Leipäinen, tankea maku. Jälkimaku kaasuinen, usein palautuva ja toistuva. Haju vahva sekoitus isoäidin pullaa ja krapulaoksennusta. Erinomaista leivonnaisten kera. Tarjoillaan muoviastioista.

KOFF[muokkaa]

Tätä turmiollista kaljajuomaa nauttiva voi heittää kaiken toivon ja luopua haaveistaan. Hän ei tule elämään enää kauaa.

KOFFin maku ei ole pyöreä, itse asiassa hieman kolmiomaisehko. KOFFin juontia seuraa petollinen hyvänolontunne, joka kuitenkin pian purkautuu oksenteluksi, sanoin kuvaamattomaksi pahoinvoinniksi, hulluudeksi ja sairaudeksi. Lopuksi kaljaa nauttinut joko kuolee tai jää elämään vakavasti aivovaurioisena.

Kerrotaan, että yksi KOFFia juonut on selvinnyt hengissä ja hyvinvoivana. Hän on kuvaillut jälkimakua "kusiseksi, jopa kirpeän ahdistavaksi". Hän paljasti meille myös sen kauheat jälkivaikutukset; krapulan, jota hän kuvaili niitä näin: "KOFF aiheuttaa kauhean darran, joka kestää vähintään kolme päivää ja koko tämän ajan päässäsi soi ABBA:n ruotsinkielisiä kappaleita sekä hirveää teknoa ja vielä tämän lisäksi koko krapulan ajan suussasi maistuu kissanpaska". Yleensä KOFFiin kuolemista edeltää koko kehon läpi virtaava lämmön tunne. Sen jälkeen kaljaa nauttinut vain vajoaa kylmän, mutta lämpimän tietämättömyyden tilaan ja palaa maaksi, sillä siitä on hän tullut.

Kölninvesi[muokkaa]

Kirkas, selvä, haju miellyttävä. Maku äkkinäinen, syöksähtävä ja hapahko, pistävähkö jälkimaku. Vanhoissa pullotteissa havaittavissa lievää karvautta. Sopiva juotavaksi aamuisin ennen töihin lähtöä.

Lasol[muokkaa]

Voimakas maku, omiaan korostamaan lihan tai kalan makua. Tuoksu miellyttävä, etenkin vanhoissa pullotteissa selvä makea tuoksu, ei kuitenkaan imelä. Maku pitkälle kehittynyt, miellyttävä, jälkimaku lievän hapahko.

Oksalakka[muokkaa]

Maku hapanimelä, tuoksu kevyen äitelä. Maustettu voimakkailla tai keskivahvoilla uutteilla ja tisleillä. Voimakas aromi, hivenen kellertävä, suhteellisen neutraali, mutta luonteeltaan jyrkkä. Lattea jälkimaku. Voidaan nauttia kuivana, mutta yleisimmin grogina tinnerin kanssa.

Pontikka[muokkaa]

Perinteisistä perinteisin pohjalainen kotiteollisuustuote. Maku tiukan iskevä, jälkimaku miehekkään raastava. Väri samean kuultava. Suosittelemme riistan ja kalan kanssa, aina kun (e)ukon silmä välttää.

Pontikan nauttiminen antaa suojan kaikkia kottaraista pienempiä elikoita vastaan. Kaikkia kottaraista suurempia elikoita (kuten nimismiestä) varten kannattaa pitää mukana puukkoa.
P.S. Mukana tulee vakuutus. Palovakuutus. Ei pala talo niin helposti!

Pontikoissakin on toki eroja. Jollei taustalla ole vankka ammattitaito, saattaa sivumaku olla ädläävä, jankuttava, örveltävä, ylenantoisa ja koiranpaskamainen säilyttäen kuitenkin spiritusfortusmaisen häivähdyksen. Hyvälaatuinen pontikka sensijaan on ikävän vaikea tunnistaa laittomaksi nautintoaineeksi.

Septidin[muokkaa]

Väri laimea, maku puhdas, suorastaan antiseptinen. Pullo korostaa hyvin juoman sameahkoa kuulautta. Aromi mieto, neutraali. Jälkimaku veltto, ellei olematon. Ei suositella sellaisenaan. Sopii hyvin katkarapujen ja kaviaarin kanssa. Keskinkertainen, mutta turvallinen ja varma.

Sinol[muokkaa]

Runsasvärinen, voimakasmakuinen ja makea. Kehittynyt, tuore aromi, viipyilevä jälkimaku. Tuoksu hunajainen ja kukkea. Pullotuksessa suuria eroja. Vuoden 1997 elokuun lopun erä kovahko, runsashappoinen ja maku väsynyt.

Denaturoitu sprii[muokkaa]

Tuore, puolikuiva, runsashappoinen, vetreä. Hyväarominen, pehmeä pullote. Puhdas, selväpiirteinen ja kirkas. Suositellaan tarjottavaksi jäähdytettynä kalan, riistan tai juuston kera.

Sulatetut äänilevyt (kotivalmiste)[muokkaa]

Tarjoillaan höyryävän kuumana. Miellyttävä lämmön tunne, joka leviää ruumiiseen nauttimisen jälkeen on omiaan lisäämään tämän kotivalmisteen suosiota yleisessä valmistuksessa. Maku voimakkaan makea, jälkimaku tunkkaisempi. Haju voimakkaan imelä. Rakenne öljyinen, epäselvä. Juotava ennen jäähtymistä.

Dr. Pepper[muokkaa]

Dr. Pepper on lapsille suunnattu kuivahko siideri, jonka erikoisuutena on sen pehmeä, helmeilevän nuoleskeleva maku, jota monet eivät kestä. Tekijänvastuu on taitavasti kierretty tölkkiin kiinnitetyllä "can you handle the taste" -tekstillä ja sen alla lukevalla "oh, you sick bastard..." -maininnalla. Maku on lievän imelä, kivessyöpää ja kariesta aiheuttavan hapan sekä päällekäyvän piparinen. Suositellaan juotavaksi yksin tai kakkaleikkien yhteydessä.

Dilutus[muokkaa]

Kirkas, pinnaltaan aavistuksen verran helmiäismäinen koostumus. Raikas, eteerinen maku, joskin alkuun hieman öljyinen kielituntuma. Parasta nauttia kylmällä säällä lyhyinä shotteina esimerkiksi pähkinöiden tai piparin kera. Lievittää tehokkaasti stressiä sekä lihassärkyjä ja nivelkipuja. Imeytyy tehokkaasti myös navan kautta, ja tähän on tarkoitettu myös joidenkin pullojen mukana tuleva suppilo.

Lauhdevesi[muokkaa]

Glögin perusainesosa. Sinänsä lähinnä vettä, mutta viritetyn lämpötilansa, harvinaisten isotooppi-arvojensa ja viipyilevän puoliintumisaikansa ansiosta soveltuu kuumiin juotaviin. Lauhdevesi-pohjaiset juomat pitävät usein lämpötilansa pitkään. Maustettu tavoilla, joista voi aiheutua jokseenkin hapahko, melto maku, johon kuitenkin pitempiaikainen käyttö saa tottumaan. Muskottipähkinä sopii hyvin lauhdevedellä terästettyjen juomien mausteeksi. Saatavuus on toistaiseksi Keski- ja Pohjois-Suomessa heikko, mutta tullee parantumaan lähivuosina.

Lauhdevesi saatetaan joskus sekoittaa virheellisesti kerrostalojen lämmityskierrossa olevaan veteen, mikä sensijaan on hyvin rautapitoista ja terveellistä, mutta ei sisällä mitään viihdekäyttöön soveltuvia ominaisuuksia.

Lumene[muokkaa]

Lumene-juomista tunnetuimpia lienee milky touch facial tonic for men. Kallis ja hieno kotimainen maitopohjainen terveysalkoholijuoma. Saatavilla sekä alkoholittomana että alkoholillisena. Miellyttävän yksinkertainen ja selkeä, arktisen lakan aromi. Maku voi miellyttävästi viipyillä suun limakalvoilla tuntikausia. A- ja E-vitamiinit, lakan sisältämät antioksidantit, sekä vatsan ja suoliston limakalvoja hoitavat ja kiinteyttävät yhdisteet tekevät tuotteesta terveysvaikutteisen. Liikaa käytettynä voi kuitenkin aiheuttaa laksatiivisia vaikutuksia.

Viini[muokkaa]

Viinien kuvailu niin, että toinenkin maistaja erottaisi näytteet kuvausten perusteella, on vaikeaa. Ammattilaiset eivät menesty tässä yhtään maallikkoa paremmin, jos maisteltava viini on outo. (Adrianne Lehner, "Wine and Conversation", 1993) Tämän vuoksi kuvailusanojen käyttö on vakiintunut seuraavasti;
Valkoviini

  • Chardonnay; vaha, märkä villa, kivennäiset, piikivi
  • Sauvignon Blanc; vastaleikattu ruoho, kissanpissa, parsa -ja papusäilykkeet, piikivi, kivipöly, ja mikä olennaisinta, tammilankku.
  • riesling; kivennäiset, petroli, paahtoleipä
  • semillon; ruoho, lanoliini, paahtoleipä

Punaviini

  • cabanet sauvignon; setri, sikarilaatikko, lyijykynä, tupakka
  • merlot; ruusu, mausteet, sikarilaatikko
  • pinot noir; riista, multa, lanta
  • syrah; nahka, riista, terva

Viini on ihmeellistä, oli kyse sitten Jeesuksen vesiviinistä tai pyhimysten aneemisesta promilleverestä, jota Katollisessa kirkossa tarjotaan. Ensin kun ostaa viinin, pitää ostaa vanhaa viiniä - koska vanha viini on harvinaisempaa ja maistuu pahalta. Emmehän me vanhaa maitoakaan juo, mutta viini onkin jotenkin eri asia. Sitten siitä maksetaan paljon. Ja seuraavaksi sitä viiniä pitää maistella oikeanlaisesta lasista ja sylkeä se viini suusta. Näin toimittavaksi suositellaan toki muutenkin vanhentuneita tuotteita maistellessa. Sitten viiniä arvioidaan luettelemalla yllä olevaa aromiluetteloa; Hyviä viiniaromeita ovat esimerkiksi nahkamainen, lanta ja niin edespäin. Kuitenkin jos haluat maistella lantaa, mene rengiksi maataloon ja saat jopa palkkaa siitä, jos taas nahkaa niin mene suutarille ja osta halpaa nahkahihnaa. Näin säästät rahaa (oikeaan alkoholiin) ja saat kuitenkin identtisiä intellektuelleja elämyksiä. Viinistä saakin usein parhaat kokemukset kun sitä tekee itse 24H superhiivalla pihalla jo jonkin aikaa mädäntyneistä omenoista. Tuotteen valmistumista ei tarvitse odottaa vuosikymmeniä ja kamala löyhkä on helppo toisintaa. Intellektuelli elämys tulee siitä, että se menee päähän, vaikka sen tekeminen on ollut lähinnä ilmaista. Toinen intellektuelli kokemus tulee siitä, että havaitaan sittenkin, että on järkevämpi jatkojalostaa se pontikaksi.

Luna Negra, Merlot (Punaviini, Chile)[muokkaa]

Alussa mieleen tulee hyökkäävä maku. Se kuitenkin laantuu pian kitkeräksi vähäalkoholiseksi litkuksi, joka velloo suussasi ja saa vatsasi voimaan pahoin. Outo himo puoliraa'aksi paistettua filettä kohtaan herää. Nimestään huolimatta viini ei tuo mieleen ruusuja tai sikarilaatikkoja. Kitkerä, lievästi hapan. Aromien kertyessä nenään silmät rupeavat valumaan. Väittivät Alkossa kuivaksi viiniksi, mutta kovin märältähän tuo tuntuu kun sormella kokeilee. Mausteet eivät maussa näy. Sabotaasia viiniplantaaseilla? Kysymys jää avoimeksi.

Aperita[muokkaa]

Punainen, makea, hennon sitruksinen, kevyen appelsiininen, mausteinen. Suositellaan ammattikäyttäjille. Soveltuu erinomaisesti nautittavaksi keskikokoisen ja -ikäisen huoran kanssa.