Hikiaineisto:Yksitoista pientä hikipedistiä/4

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yksitoista pientä hikipedistiä

Tämä sivu kuuluu Hikiaineistoon, akateemiseen käyttöön tarkoitettujen hyödyttömien ja tendenssimäisten lähdetekstien kokoelmaan.


LUKU IV
Vihan vadelmat

Vadelmat.jpg

”Tämäpä odottamaton juonenkäänne että tuota”, mutisi Pullamössö hiljaisen joukon sulkiessa Ikkanin huoneen oven. Ikkan oli päätetty kantaa pois salista, sillä tilannetta pidettiin liian groteskina jopa hikipeediseen konferenssiin.
”Eikö meidän pitäisi soittaa tästä jonnekin?” esitti Meteori. ”No, eivät kaikkien kaikki vuorosanat voi olla hauskoja! Se on vain hyväksyttävä!” hän tiuskaisi, kun muut eivät heti vastanneet.

”Hän on oikeassa – molemmista asioista”, myönsi Luoma väenkokouksen laskeutuessa rytkyviä portaita.
”Kenelle soitetaan, kun joku on tukehtunut nakkiin?” tuumi Napoleon.
”Ei hän kuollut tukehtumiseen.”
Raput karjaisivat matalasti, kun joukko jähmettyi paikoilleen ja porasi kollektiivisen katseensa Viimeiseen johtajaan.
”Odotinkin jotain tällaista”, lausui Pullamössö kuvitteelliselle kameralle.
”Näittekö hänen kielensä?” tiedusteli Viimeinen johtaja kivettyneeltä seurueelta. ”Se oli violetti-vihreäraitainen. Hän ei tukehtunut: kyseessä oli myrkytys.” Rappusiin jähmettyneen hikipedistijoukon läpi puhalsi äänetön kohaus.
”Kielen värjäytyminen violetin ja vihreän kirjavaksi on ominainen guyanalaisen thappewa-myrkyn oire. Se on äärimmäisen tehokas sylkisuuorkidean juuriloisesta saatava myrkky, jonka eräs paikallinen pastori löysi vuonna 1788. Sillä siloteltiin kuningatar Viktorian kasvoja tämän 50-vuotishallitsijajuhlien virallista valokuvaa varten”, Viimeinen johtaja luennoi.
”Mistä sinä tuon tiedät? Siis oikeasti, olen kiinnostunut”, kysyi Hjassan.
”Luin sen järjestäessäni kirjahyllyä oikeaan järjestykseen teoksesta Guyanalaiset myrkyt oireineen.”
”Jos tuo on totta, tämä on vakavaa – siis vakavampaa, vieläkin vakavampaa”, huomautti Napoleon. ”Meidän on soitettava poliisille.”

Yleinen jähmetys laukesi, ja raput rytkittiin nopeasti alas. Letka eteni aulaan, missä siromuotoinen valkea puhelin lepäsi keveällä sivupöydällä kuin raukea nymfi.
”Helvetti”, voihkaisi B14. ”Se ei ole näppäinpuhelin. Siinä on sellainen pyörityslevy. Vain NPOV olisi tarpeeksi vanha osatakseen käyttää tuota.”
”Äh, ei se niin vaikeaa voi olla”, Hjassan toppuutteli. Hän nosti norsunluun värisen luurin korvalleen. ”Se on rikki.”
”Kukapa olisi tätäkään arvannut?” päivitteli Pullamössö silmiään pyöritellen.
”Ei ihme”, vastasi Meteori Hjassanille osoittaen lattianrajaa. ”Johto ei ole seinässä, ja se on vielä leikattu poikki.”
”Onneksi meillä on matkapuhelimet”, muisti Luoma kaivaen omansa esiin.
”Otaksuvat, että täällä on kentää. Söpöä”, jutusteli Pullamössö seinäryijylle. Kenttää ei ollut. ”Kunnian kentät!” kiljui Sankaritar juosten kahdeksikkoa.
”Internet-yhteyskin lienee turha toivo”, huokaisi Hjassan. Pullamössö nyökkäsi ryijylle asiantuntevasti.
”Näkisin”, kröhi Napoleon, ”että tässä tilanteessa parasta olisi kokoontua miettimään keinoja hankkiutua kontaktiin –” Muut olivat jo ottaneet onkeensa ja lähteneet neuvonpitoon takkasaliin, missä tervetuliaistilaisuus oli niin omituisesti keskeytynyt vähän aikaa sitten. Napoleon kiirehti hänkin harmissaan mukaan.

Kun huolestunut joukko palasi saliin, kohtasi sitä entistäkin huolestuttavampi näky: Idan oli kähveltänyt viinakaapin avaimen haltuunsa ja tyhjensi juuri pientä ouzopulloa. ”Anisviinaa hyi helvetti!” hän karjaisi jatkaen sitten ahnaasti kulauttelua. Joukkovoima riisti pullon hänen käsistään, avaimen hänen hallustaan ja irvistyksen hänen kasvoiltaan. Kun viinakaappi oli saatu lukittua, Hjassan yritti aloitella neuvottelua yhdeksän huolestuneen ja yhden nousuhumalaisen hikipedistin kesken. ”Miksei me syödä MITÄÄN?” huusi Idan tarpeettoman kovaa. Otetaan vähän lisää noita alkupaloja nyt KAIKKI!”

”Idiootti!” huusi B14. Kaikki kohottivat katseensa. ”Ette te”, B14 mutisi matalasti, ”vaan Idan. Ymmärrätkö, että jos Ikkanin vei myrkytys, myrkky saattoi olla näissä alkupaloissa?”
”Vittu näissä mitään myrkkyä oo. Tukehdu nakkiin”, haistatteli Idan. Hänet taltutettiin biljardimailoilla ennen kuin hän ehti työntää yhtään ruuanmurenaa suuhunsa.

Vadelmat.jpg

”Etsitään se Viimeisen johtajan mainitsema kirja”, Luoma keksi. ”Ehkä siitä on hyötyä.”
Viimeinen johtaja etsi hyllystä oikean teoksen: Eleftherios Pantoksikos: Guyanalaiset myrkyt oireineen. T+ Kustannus, Karijoki 1973. Hän lehteili teosta. ”Hm”, hän murahti lievän harmistuksen vallassa. ”Sitä sivua ei enää ole. Joku on repinyt tästä kirjasta sivun 116.”

”Eikä ole todellakaan ollut vaikeaa hankkiutua siitä sivusta eroon”, naurahti Napoleon hilseilevän kuivasti heilauttaen kättään tulipesän suuntaan. Punahehkuinen halonranka romahti tuliselle hiillokselle, jonka takkatuli oli jättänyt osoitukseksi voimastaan.

”Onko ideoita?” kysyi Hjassan kaikilta yleisesti eikä keneltäkään erityisesti.
”Taisin keksiä, kuinka Zenonin Akhilleukseen ja kilpikonnaan liittyvä paradoksi voidaan ratkaista raja-arvojen avulla”, ilmoitti Viimeinen johtaja.
”Siis nykyiseen tilanteeseemme liittyen”, täsmensi Hjassan korostetun kärsivällisesti.
”Mikä meidän nykyinen tilanteemme tarkalleen ottaen on?” B14 kurottautui kysymyksen esittääkseen ulos suunnattomasta ja hyvin kuluneesta nahkaisesta nojatuolista, johon oli kaivautunut.
”Wikipediassa tilanne on vakava muttei toivoton; Hikipediassa tilanne on toivoton muttei vakava”, tuikkasi Napoleon väliin ilmeisen tyytyväisenä itseensä.
”Tilanteemme on se”, asetteli Hjassan mietteliäästi sanojaan, ”että olemme keskenämme tällä saarella vailla mitään konstia saada yhteyttä ulkopuoliseen maailmaan.” Hän käännähti kohti mustaa aukkoa muistuttavaa ikkunaa lepuuttaen kättään takanreunuksella japanilaisen maljakon pienoismallilta näyttävän pienen posliinisen koriste-esineen vieressä.

”Matkapuhelimilla ei ole kenttää, Internet-yhteyttä ei ole, ja puhelin on katkaistu. En muista nähneeni täällä venettä, ja meitä on tarkoitus tulla noutamaan takaisin vasta kutsusta. Näköyhteyttä mantereelle tai muille saarille ei ole, eikä ainakaan tänään ole näillä vesillä esiintynyt kovin vilkasta liikennettä. Arvoisa herrasväki, hyvä kirkkokansa, me olemme jumissa täällä.”

”No shit Sherlock”, yhtyi B14 Hjassanin koruttomaan arvioon. Hjassan vilkaisi hiipuvaa hiillosta, joka uhkui ympärilleen haikeaa poltetta ja aivasti altistuttuaan liian omituisille kielellisen kuvauksen ärsykkeille. Hänen silmänsä kapenivat kuin äkkiä varjosta kirkkaaseen valoon siirtyvällä ihmisellä, ja hänen kasvonsa valloitti lievän ärsyyntynyt Clint Eastwood -ilme.

”Kaiken lisäksi”, Hjassan sanaili tuimasti, ” koko tämä juhla oli pelkkä tekosyy saada meidät tänne listittäviksi, jos Matti Raninia on uskominen. Nauha, myrkytystapaus, sivun katoaminen – se on tuskin sattumaa. Näköjään se listiminen on siis myös aloitettu.”
”Onkohan koko ruokavarasto myrkytetty?” Meteori pohti.
”Ja juoma? Mikä on juomatilanne?” vaati Idan saada tietää.
”Jokainen meistä söi jotakin, ja vain yksi sai myrkkyä – tai vain yksi sai liikaa myrkkyä”, Viimeinen johtaja huomautti.
”Myrkkyyn voimme kuolla, mutta nälkään emme näänny”, arveli B14 kurkistaen luolamaisesta istuimestaan taas hetkeksi salin jäljitelmäkattokruunujen lasiseen kirkkauteen. ”Melkein kaikki ruoka on avaamattomissa säilykepurkeissa ja kaupan alkuperäisissä pakastepakkauksissa, ja sitä on runsaasti. Kivennäisvettä, mehuja muita juomia on satoja avaamattomia pulloja kellarissa.”
”Jos niitä avataan vain tarpeen mukaan muiden ollessa läsnä ja vain ruoanlaiton yhteydessä, niin silloin kai uusien myrkytysten uhka on pienempi”, järkeili Pullamössö haravoiden silmillään mietteliäästi katon puupanelointia. ”Toivoa sopii, että kaikki pitävät tonnikalasta ja persikoista”, hän lisäsi.

Tyräel rykäisi nurkassaan. ”Jos kaikki ruuat” – hän viittasi synkästi pöydän suuntaan – ”olivat alkuperäisissä pakkauksissaan ja jos kaikki söivät niitä, tarkoittaa se sitä, että myrkky on lisätty tänään tarjollepanon jälkeen.”
”Ja se tarkoittaa –” Luoma puhisi.
”Että se murhajuonen keksijä on joku meistä täällä joka on tullut tänne tappaakseen meidät kaikki tällä saarella niin kuin se ei olisi tullut selväksi jo ajat sitten !!!!! xD”, lateli Pullamössö yhteen hengenvetoon.
Tätä sanatulvaa seurasi lyhyt hiljaisuus, jonka aikana Pullamössö veti syvään henkeä.

”Minun mielestäni”, Napoleon pohdiskeli laahaavasti, ”vaikuttaa hyvin omituiselta, että joku meistä tekisi jotakin sellaista. Eikö ole mahdollista, että joku ulkopuolinen piileskelee tässä isossa rakennuksessa tai tällä saarella?” Hän pyörähti ympäri tavalla, joka ilmeisesti oli tarkoitettu tuomaan hänen sanoilleen draamallista tukea, ja epäonnistui siinä surkeasti.
”Kuka täällä voisi liikkua yhdentoista ihmisen keskellä tulematta huomatuksi?” B14 tuhahti. ”Juhko? Sammakkomies? Levykevandaali?”
”Ne eivät pystyisi kaatamaan kusta pois saappaastaan, vaikka ohjeet olisi kirjoitettu korkoon”, Pullamössö reflektoi pläräten kirjanselkämysten ylellistä riviä.
”Me emme tunne tätä taloa tai tätä saarta entuudestaan”, Napoleon vastasi. ”Minusta meidän pitäisi ensin koluta koko saari siltä varalta, että olen oikeassa.”

”Olkoon!” Hjassan levitti kätensä kuin sveitsiläiskaartille antautuva paavi. ”Tutkimme talon ja saaren siltä varalta, että täällä piileskelee joku ulkopuolinen, mutta teemme sen huomenna. Nyt on siihen liian pimeää, ja tänään on kai muutenkin tapahtunut jo aivan riittämiin yhdelle päivälle.”
”Missä vaiheessa sinut valittiin puheenjohtajaksi?” tivasi Tyräel, joka oli jälleen aktivoitunut nurkassaan.
”Ei minua ole valittu puheenjohtajaksi.”
”No miksi sitten johdat puhetta täällä?”
”Se vain tapahtui. Hikipediassa kaikki vain tapahtuu.”
”Miksi juuri sinä?”
”Minä en ole jaellut kenellekään puheenvuoroja tai estänyt ketään puhumasta. Minä –”
”Miksi ei voitaisi valita – ”

Lupaavasti alkanut riita katkesi pöydän äärestä kantautuvaan korinaan. Päät kääntyivät korahdusten suuntaan ripeästi kuin tennisottelun yleisöaitiossa. Idan hoippui tarjoilupöydän edessä rutistaen kurkkuaan jäykistyneellä kourallaan silmät harittaen. ”Vadelmat – vadelmat”, hän pulautti käheästi ilmoille viittilöiden tärisevillä sormillaan kohti pöydän reunalla seisovaa pientä lasikulhoa, joka pursusi verenpurppuraisia vadelmia. ”Sinä vietävän idiootti!” Luoma kiljaisi. ”Pitikö sinun mennä nyt niitä rohmuamaan, saatanan pösilö?”

Idan romahti polvilleen silmät tapittaen, ja muiden tuijottaessa liikuntakyvyttöminä hän musertui lattialle kuin afganistanilainen Buddha-patsas. Meteori sai viimein tyrkättyä itsensä liikkumattomana lattialla lojuvan Idanin ääreen. ”Miksi kaikki paha tapahtuu aina minulle?” hän kysyi retorisesti. ”Tämä alkaa käydä jo pitkästyttäväksi”, hän huomautti kumartuessaan Idanin puoleen.

”AAAHHHAHAHAHAHAHAHAAAHAHAHAA APRILLIA PASKAHOUSUT! Menitte halpaan! Kusetus!” rääkäisi Idan pompaten pystyyn. Kun Meteorin sydän oli palannut omaan onteloonsa, hän mosautti vadelmakulhon Idanin päähän.

”Hän ei kuollutkaan. Mikä onni”, kommentoi Pullamössö äänessään niin paljon sarkasmia, että osa siitä meni väärään kurkkuun, ja muiden piti hakata häntä selkään melko pitkään, ennen kuin yskä saatiin talttumaan.

Vadelmat.jpg




<<< edellinen luku seuraava luku >>>