Hikiaineisto:Yksitoista pientä hikipedistiä/1

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yksitoista pientä hikipedistiä

Tämä sivu kuuluu Hikiaineistoon, akateemiseen käyttöön tarkoitettujen hyödyttömien ja tendenssimäisten lähdetekstien kokoelmaan.


LUKU I
Yksikään ihminen ei ole Noobö




Perämoottori töräytti laiturille apeat jäähyväiset, ja ahdinparralta lemuava vene lipui hitaasti kohti ulappaa. Alakuloinen kalalokki taiteili muutamia kaarroksia tasaisesti eespäin prutkuttavan pikkuruisen aluksen yllä. Se onnistui kärsivällisen tähtäilyn jälkeen saamaan osuman venettä ohjastavan kalastajan kirkuvankeltaiseen syydvestiin. Punapartainen ja voimakkaasti silakalta lemuava mies ei piitannut päähineeseensä plopsahtaneesta valkoisesta läikästä, vaan tuijotti sinnikkäästi horisonttiin.

Epämukavalla keskituhdolla istuva Meteori liu’utti katsettaan pitkin loittonevaa rantaa, kunnes näkyvissä ei ollut enää mitään liu’utettavaa. Hän tarkasteli kohteliaan ohikiitävillä katseilla ilmeettömän kalastajan olemusta. Tämän haju tuntui ilman erillistä tarkasteluakin. Ukon punaisen takkuparran ja keltaisen syydvestin kehystämä naamataulu toi mieleen avohoitoon lasketun viikinkisoturin. Meteori otaksui, että ainakin toinen miehen silmistä oli lasia.

Kylmä puistatus pakotti Meteorin kääntymään pois. Hän vilkaisi keulatuhdolle asettunutta Luomaa. Tämän katse poukkoili kallionharmaan taivaan ja hopeansävyisen, peilityynen meren välillä. Luoma vaikutti levottomalta ja pelokkaan määrätietoiselta. Tosin Luoma vaikutti aina enemmän tai vähemmän levottomalta.

Meteori sivalsi rähmänokareen silmäkulmastaan ja avasi veneen epämiellyttävän kostealle lattialle heittämänsä repun. Hetken hapuilun jälkeen hän kiskaisi esiin pahvikansion, joka vuorostaan piti sisällään kirjekuoren. Meteori noukki kuoresta kirjeen, joka oli saanut hänet ja Luoman tuohon painostavaan veneeseen – ellei lasketa niitä seitsemää euroa ja kahta Mars-patukkaa, jotka heidän oli maksettava kalastajalle matkasta.

Arvoisa Hikipedisti

Minulla on ilo ja Kunnia kutsua Teidät ensimmäiseen hikipedistiseen konferenssiin Noobön loma- ja kongressikeskukseen 22. syyskuuta nauttimaan runsaasta tarjoilusta ja ylellisestä majoituksesta. Täällä juhlimme Hikipedian monivuotista taivalta. Osallistuminen on maksutonta.

Kunnioittavasti, Carlb

Meteori taitteli kutsun takaisin kirjekuoreen ja katsahti menosuuntaan. Vaikka ranta oli jo kadonnut näkyvistä, oli ulappa yhä tyhjä. Moottorin monotoninen putputus kertoi, että vene oli sentään liikkeessä. Meteori henkäisi syvään, rohkaisi mielensä, suuntasi katseensa kalastajan siniharmaisiin, elottomiin silmiin, joiden ei ollut nähnyt rävähtävän vielä kertaakaan koko matkan aikana ja avasi suunsa.

”Onkos tämä Noobön loma- ja kongressikeskus suosittukin matkailukohde?” Meteori kysyi. ”Noobö on huono paikka!” karjahti kalastaja liki hampaattomalla kidallaan, joka kätkeytyi jonnekin punaisen karvaturson sisään. ”Meriharakka ja tyrskyjen tyräys vieköön, en veisi sinne edes koiraani eli jämpti on näin, puliveivis ja rommi ja pulla! Ja se on paljon sanottu, voi mummoni hilivitkis, kun ei edes ole koiraa, jumankikkana!” Karjuessaan suoraa huutoa kalastaja levitti kalanhajuisia sylkipisaroita useiden metrien säteelle, mutta elehtimisen vimma rajoittui vain hänen kasvoihinsa; vartalo ei hievahtanutkaan koko purkauksen aikana, ja rystyset puristivat moottorin vipua yhtä neuroottisen valkoisina kuin siihenkin asti. Luomakin jähmettyi liikkumattomaksi. Kalastaja jatkoi karjumistaan riehuen äkillisesti henkiin heränneillä silmillään koko lysähtäneen vartalonsa edestä.

”Se kirottu saari on ollut viikinkien pakanallinen uhripaikka, suomenruotsalaisten intiaanien hautausmaa sekä Joonasl:n ja Ulrikan muokkaussodan kohde! Se saari on paha! PAHA!!! Mukavan tyyntä muuten tänään." Kalastajan silmät vaipuivat takaisin koomaan, ja seurasi tukahduttava hiljaisuus, johon moottorin uskollinen pötinä hakkasi pahaenteisen taustatahdin.

Viimein horisonttiviivan takaa pyörähti esiin korkea, punertavanharmaa kalliosaari – kuin paise ulapan autiuteen – jonka ympärillä kieppui harva lokkiparvi. Suurehko kivikartano hallitsi saaren itäreunan huippua. Tämä näky kevensi veneen jähmettynyttä ilmapiiriä. Vaikka saari ei erityisen kutsuvalta näyttänytkään, oli se silti virvoittava lupaus venematkan päättymisestä.

”Ja Te sitten kai palaatte suoraan kotikyläänne?” Luoma tiedusteli kalastajalta veneen lähestyessä määränpäätä. ”Varmasti tuolla olisi jotakin tarjottavaa, jos haluaisitte –” hän aloitti, mutta kalastajan silmät nousivat taas tuonpuoleisesta. ”Kotikyläni on huono paikka! Se kylä on paha! PAHA!!!” Luoma kumartui laidan yli ja upotti päänsä veden tummanhopeiseen, viileään pimeyteen säästyäkseen purkaukselta. Hän ehti pohtia, olisiko mahdollista löytää vielä hallusinogeenistä levää ennen maihinnousua.

”Niin”, Meteori lausui korostetun rauhallisesti kalastajalle, ”meillä on nyt puhelinnumeronne, ja soitamme sitten, kun tarvitsemme kyydin paluumatkalle. Ja puhelinhan oli Teillä ihan omassa kodissa, eikö?” ”Se on huono puhelin! Kautta pyöriäisen persvaon, sitä puhelinta en suosittelisi edes kissalleni! Kissalleni, joka kuoli kuusi vuotta sitten... Oolannin sodassa saamaansa kivessyöpään! Leikattu kissa! LEIKATTU, voi kivinilkkakehvelin syvyyspommi! Voi kampelan kusirakko, kraah!” Kalastaja mölysi vielä noin minuutin tuntemattomalla kielellä ennen lopullista vaikenemistaan. Luoma ei jaksanut enää pidättää hengitystään ja kiskaisi päänsä jälleen ilmakehän piiriin.

Vene kiersi lähes koko saaren päästäkseen ainoalle soveliaalle maihinnousupaikalle korkeiden, sileiden ja punasävyisten kallioiden väliseen poukamaan, jota hallitsi pitkä, harmaantunut laituri. Muutamien kymmenien metrien päässä laiturin päädystä veneen laidan tuntumassa räjähti. Kapea vesipilari kaatui veneen ylle ja kasteli kaksi matkustajaa sekä miehistön jäsenen. Luoma ja Meteori huusivat järkytyksestä, kalastaja ei hievahtanutkaan.

Meteori pyyhkäisi murtovedet kasvoiltaan ja suuntasi silmänsä ylös, sillä sieltä kuului räkäistä naurua. ”Willkommen mjötäääh?!” hörisi Idan nelimetrisen kallion laelta paiskoen poukamaan lisää kivenmurikoita.





seuraava luku >>>