Hikiaineisto:Yhteinen unipäiväkirjamme

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä sivu kuuluu Hikiaineistoon, akateemiseen käyttöön tarkoitettujen hyödyttömien ja tendenssimäisten lähdetekstien kokoelmaan.

Oikeasti nähtyjä unia.

Kuri[muokkaa]

4.7.2017[muokkaa]

Jussi Halla-aho päätyi osaksi oman toimintani ei-toivottuna tuloksena ajamaan lähibussia, jossa oli monia vaunuja kuin junassa. Hänellä ei ollut aavistustakaan, miten toimia vastuuasemassa, ja alamäessä taaemmista vaunuista osa luisui veturin ohi, ainakin autotielle.

Seuraavaksi muut puolueet pitivät puheenvuoroja eduskunnassa ja haukkuivat Halla-ahoa kiivaasti. Etenkin Kokoomus ja joko Keskusta tai SDP olivat sydämistyneitä. He löysivät monia tapoja tulkita vahingot ja kuolemantuottamukset poliittisesti motivoituneiksi. Koska esimerkiksi Kokoomuksen äänestäjillä oli mukana eniten hopea- ja jalometalliastiastioita ja vaatekertoja, Halla-aho olisi antanut heidän vaunujensa luisua ensimmäisinä tielle painovoiman mukana ja välittäisi heistä vähiten.

Aidosti järkkynyt Halla-aho käveli lopulta vähät hiukset harittaen hitaasti puhujankorokkeelle pitämään oman puheenvuoronsa. Hän hymähti, katseli pökerryksissä vähän ympärilleen ja kurkisti viereiseen jääkaappiin. Lopulta hän huusi korokkeelta: ”MÄ OLEN KÄNNISSÄ!”

Eduskuntavaalit alkoivat lähestyä, ja ennusteet povasivat perussuomalaisista pääministeripuoluetta. Kenties mielikuva siitä oli inhimillistynyt. Kaikki Sinisen tulevaisuuden kansanedustajat olivat mahtuneet bussiin ja kuolleet tai vammautuneet pois pelistä.

7.7.2017[muokkaa]

Kaikki keskustalaiset poliitikot olivat pettäneet viimeisen kerran komeasti ja kadonneet kertomatta kellekään mitään. Erään spekulaation mukaan he olivat lähteneet laivalla ylittämään jotakin merta. Kuljin alavireisessä, hidastempoisessa parodia- Indiana Jones -seikkailussa pimeissä navetoissa, myös salaisissa – osa niistä oli ympätty kaupungeissa salakähmäisesti kerrostaloihin ynnä muihin – ja etsin Alkiomandiaan valtaistuinta ja sauvaa tai sortunutta muistomerkkiä.

1.8.2017[muokkaa]

Näyttelin uudessa filmatisoinnissa Cedric Diggorya; olen nyt kuuluisuuteni tähden joko opiskelemassa tai vierailulla yhdysvaltalaisessa yliopistossa. Ulkona minua vastaan osoittavat mieltään monet intersektionaaliset milleniaalit, ja heitä istuskelee liikuntasalin lattiallakin, kun kävelen ohitse. Robert Pattinson näytteli nimittäin ennen uraansa Twilight-miespääosana hahmoani alkuperäisessä Harry Potter ja liekehtivä pikari -filmatisoinnissa, ja Twilightin tarina on laajalti huomioitu misogyynisenä sekä muuten epäterveenä lähtökohdiltaan. Lisäksi minulla on sellainen vaikutelma, että Cedric Diggoryn asema teoksessaan suosittuna ja päähenkilön kannalta erityisesti seurustelevana hahmona vaikuttaa asenteisiin. Nämä asiat edustavat nyt toisiaan. Kuljen salista vessaan, missä joku neito puristaa minua haarovälistä ja kutsuu Diggoryksi. Vien hänet koppiin. Eihän seksi kummoista ole kaltaiseltani pöpperöiseltä toisen laimeisiin saappaisiin nopeasti tyytyväiseksi tulleelta paskalta, ja laukean ennen kuin ehtii tulla hauskaa.

28.10.2017[muokkaa]

Olin Miki Liukkosen kanssa kylpyhuoneessa puhumassa kirjallisuudesta, kenties etkoilla, ja hän nyppi aikansa kuluksi kulmakarvojani, käytännössä tuhosi ne kännipäissään.

6.3.2018[muokkaa]

Olin Muumipappa, jota elämä oli heitellyt. Muiden Muumitalon asukkien kanssa oli tullut riitaa, he olivat muuttaneet pois eikä alta melkein pettävä Muumitalo enää kestäisikään useamman asujan painoa. Talon eliniän pidentämiseksi ja taloudellisistakin syistä se oli pitänyt siirtää ankeaan lahteen, vedestä tai rannan suoalueesta kasvavaksi, kuin talojen 1800-lukulaiseen "ehkä ilmanala parantaa" -hoitolaan. Taivas oli koko ajan synkeä ja pilvessä, kaikkialla oli jotenkin hämärää. Naapurina viereisessä kerrostalossa lahden rinteessä asuivat Tiina Wiik ja Junes Lokka. He olivat sietämättömiä, ja olin räyhännyt heille, joten oli todennäköistä, että he tulisivat pian tuhoamaan heikon taloni ja vetoamaan siihen, että se olisi kohta muutenkin sortunut. Tarjosin lepyttely-yrityksenä, jonka onnistumisesta ei tullut mitään merkkiä, heille kebabia tai hampurilaista lähiössä kävelymatkan, jolla Wiik naureskeli holtittomasti, päässä.

9.8.2018 "Veemäisen intertekstuaalinen"[muokkaa]

Jonkinmoisessa[1] tiimissä ainakin teimme käytännön piloja, ownasimme ja tärvelimme eri tahoja, ja sitten merkitsimme näistä jonkinlaiset taisteluraportit Hikiaineisto:Uuteen Tajunnanvirtaan. Ylläpitäjä Pullamössö (muokannut viimeksi 2010) saattoi kuulua remmiin. Sikäli kun muistan, tämä alkoi tai kasvoi edellisestä unesta in medias res kohtauksessa, jossa pidimme seuraa kolmemetriseltä kehonrakentaja-Frederikiltä näyttävälle mahtimiehelle (mahd. soinilainen persu tai pimeä velho) kerrostalokompleksissa melko korkealla yhden talon, ei korkeimman, katolla. Rupattelimme ja pidimme hauskaa hänen kustannuksellaan hänen tietämättään, kun hän ei ymmärtänyt kaikkia merkityksiä. Olin siinä hieromassa/pesemässä/öljyämässä hänen hiuksiaan betonista kaidekohoumaa vasten, ja sitten suunnitellusti kysyin leikkisästi suunnilleen että ”Tiedätkö mikä minusta äijässä on vialla?” Hän oli jo myötämielinen ja kysyi leppoisasti, että mikä, ja vastasin: ”Se, ettet ole huomannut kun päänahkaasi on hierottu 40 minuuttia paloöljyä[kö?]”[2]. Sitten lensimme nopeasti pois (ilman mitään apuvälineitä) ja juttu oli suuri menestys.

Idylli alkoi kuitenkin saada tummia sävyjä. Nopeasti viiletin ilman halki jo jonnekin rikkaan nuoren huijarin/velhon/kusipään/yliluonnollisen huijarin, sellainen ehkä Johnny Deppin näköinen röyhkeä jätkä, suuren kartanon parvekkeelle tapaamaan häntä näennäisesti vain jossain sopimusmielessä. Tiesin, että todellisuudessa molemmilla meillä oli katalat aikeet toista kohtaan, mikä kuului asiaan, ja jommankumman (todennäköisesti hänen, mutta ehkä siinä oli jokin analogia minuun) keskivartalon seuduilla oli kuolleita elimiä, joita jotenkin keinotekoisesti dezombifikoitiin. Pimeä oli tullut.

Hän meni avaamaan viiniä tai jonnekin, ja jäin pimeälle parvekkeelle hetkeksi yksin. Eteeni kaiteen ulkopuolella leijui kummallinen olento, joka vaihtoi muotoaan jatkuvasti. Se oli esimerkiksi golfmaila, jolla oli hattu ja silmämunat, sekä ilmassa uhkaavasti päilyvä kirjailija Jaakko Yli-Juonikkaan nykyinen Twitter-profiilikuva[3]. Olento alkoi kertoa rauhallisesti ja välinpitämättömän oloisena, että nämä jutut pitänee nyt lopettaa pikimmiten, koska muuten jonkin tahon toiminnan seurauksena tästä vielä välillisesti seuraa tuskaa monille, monille lapsille jossakin, niitä erotetaan vanhemmistaan[4] yms. Tämä lässsäytti vähän missiofiilikseni enkä tainnut suorittaa hommaa loppuun.

Sitten muistan enää, että koetin saada porukan jäsentä, jonka kanssa olin näitä seikkaillut, suostumaan lopettamaan. Hän oli ilmetty Abban se vaaleatukkainen laulaja, joka leijui supersankaritrikoissa, ja vastaukseksi huusi tähän vain että haista vittu ja never stop the madness.[5]

Napoleon[muokkaa]

17.8.2017[muokkaa]

Olen Godthåbissa (tiedän, että pitäisi nykyään kutsua Nuukiksi, mutta alitajuntani ei), missä valmistellaan kaupunkimaratonia. Korkeine rakennuksineen paikka muistuttaa aivan tavallista keskisuurta eurooppalaista kaupunkia. Minut on kutsuttu erääseen katuosoitteeseen. Heti ulko-oven takaa paljastuu hämärä käytävä, joka johtaa suureen maanalaiseen holviin. Siellä tapaan Espanjan kuninkaan. Hän johtaa salaista operaatiota, jossa etsitään todisteita Grönlannin espanjalaisvalloituksesta. Kuningas kertoo suunnitelmasta: saarta aiotaan vaatia Espanjan kruunulle. Koska todisteita ei ole salaisissa kaivauksissa löytynyt, aiotaan sellaisia väärentää kuninkaallisten DNA:n avulla. Minut on kutsuttu suunnittelemaan Espanjan Grönlannin lippu, joka on tarkoitus "löytää" maratonin maalialueelta tiedotusvälineiden edessä. Kieltäydyn, jolloin raivostunut kuningas kaivaa povitaskustaan hiiren ja heittää sen minua kohti. Tajuan välittömästi, että hiiressä on jokin sairaus, ja ryntään pakoon. Hiiri ajaa minua takaa pitkin kaupungin autioita katuja; sää on lämmin ja aurinkoinen, ja minua harmittaa, etten voi nauttia siitä. Maratonin valmistelut tukkivat tieni, ja jään umpikujaan. Kun kuolaava ja muriseva hiiri lähestyy minua, pelastaudun tilanteesta kaatamalla suuren lehmuksen (joita Grönlannissa riittää) jyrsijän päälle. Mokoma heittää henkensä. Yhytän viimein poliisin, jota yritän varoittaa suunnitelmasta. Hän ei usko minua ja suosittelee kadunkulmassa nököttävää pizzeriaa. Olen raivoissani ja huudan hänelle: "Mä en halua mitään pizzaa, mä yritän pelastaa Grönlannin!" Turhautuneena pyydän poliisia tilaamaan minulle helikopterin (niinhän se toimii), sillä haluan mennä kotiin.

NPOV[muokkaa]

5.12.2016[muokkaa]

Näin sellaista unta, että ryhdyin yksityisyrittäjäksi. Perustin varattomien liikemiesten kerhon. Asiakkaani menivät huoneeseen. Huone oli ensinnäkin faradayn häkki. Toisekseen se oli sellainen kaiuton huone. Teräsverkkolattia oli rakennettu niin, että huonetta ympäröi joka suunnasta, myös lattian alla, niitä kolmioita joilla kaiuttomia huoneita oikeastikin rakennetaan. Huoneessa oli muutoin vain sohvia. Sohvia joita voisi olla vaikeaa nähdä, koska huone oli pimeä. Mutta ne sohvat oli maalattu sellaisella maalilla joka näkyi pimeässä valossa (black light). Mitään muuta palvelua ei ollut. Oli vain tila jossa ei ole häiriötä.

Tilaan menemisessä oli jotain ehtoja. Ihmiset eivät saaneet soittaa sisällä puhelimella. (Tämä oli kielletty kyltillä vaikka se oli Faradayn häkki.) Lisäksi tiloissa ei saanut pitää mukanaan lainkaan rahaa. Se tuli jättää takin mukana aulaan. Takin sai lähtiessä takaisin, rahoja ei.

12.12.2016[muokkaa]

Näin unta, jossa oli sämpylä. Se oli halkaistu ja sen sisällä oli täytteitä. Tosiasiassa tällä sämpylällä tämä halkio oli kuitenkin suu ja se yritti purra minua. En voinut tehdä muuta kuin kysyä, että "Miksi minä olen Venäjällä?" Ja herätä.

4.6.2016[muokkaa]

Suomessa on [sukunimeni mukaan nimetty] kylä. Se on pieni kylä. Mutta siinä on kokoonsa nähden suuria rakennuksia. Kylä koostuu neljästä korttelista. Korttelit on rakennettu hienoilla monikerroksisilla Jugend -tyylisillä rakennuksilla. (Samantyylisiä löytyy Helsingistä.) Talot ovat vaaleanvihreitä. Yksi teistä on pääkatu, se on leveämpi. Näitä puhkoo yksi sivukatu. Joka on kapea.

Pääkadun suunnalla on sisäänkäynnit taloihin. Porttien päällä on katunumerointi vaalealla koristeellisella kipsikuvioinnilla. Lisäksi kuvitusaiheena on kasvokuva tuntemattomasta miehestä jolla on päässään silinterihattu. Hän lienee tärkeä suurmies koska jokaisessa talossa on sama kuviointiaihe.

Yhden talon julkisivussa on näkyvissä työn näyttely. Se ei ole suuri. Enemmän vitriininomainen. Vitriini tuo mieleen kommunistiset näytteet. Huomiota herättää erityisesti se, että yhteen on rakennettu viktoriaanisen oloinen vahanukkeasetelma joka kuvaa eläinten täyttäjiä. Jostain syystä täytettäväksi eläimeksi on asetettu seepra. Sitä täyttää kolme tyylikkäisiin mustiin juhlapukuihin puettua vahanukkea. Heilläkin on silinterit päässä. (Pukeutumisvalinta ei ole käytännöllinen taksidermian jalon taiteen harrastamisessa.)

Sivukatu on sitten hieman erilainen. Se tuo mieleen jotkut Lontoon kämyisimpien kulmien sivukadut. Niillä on lähinnä palotikkaita. Nämä ovat periaatteessa aivan näkyvissä pääkadulle. Kontrasti on valtava. Saan "suoraan päähäni" tiedon että itse asiassa pääkadun sisäänkäyntejä ei käytetä lainkaan. Oikesti asuntoihin mennään näitä palotikkaita pitkin. Kun ne kerran ovat joka tapauksessa olemassa. Näin pääportit eivät kulu ja pysyvät hienoina.

Samalla saan tietää "suoraan päähäni", että Jugend -talojen kerrokset ovat olleet kaupungin päättäjien mieleen liian korkeita. (Ne usein ovatkin aika korkeita.) Siksi ne on puolitettu. Jäljelle jää hyvin matalia huoneita jotka on tungettu täyteen köyhiä ihmisiä. Kun tästä kylästä lähtee kävelemään ulos, näkee natolankojen rivistöt. Kyseessä ei ole tavallinen piikkilanka vaan nimenomaan natolanka. Niistä on tehty kieppejä jotka ympäröivät koko kylän. Joka tarvitaan että sukulaiseni pysyvät kurissa.

Kävelen natolangan ympäröimällä alueella joka on kuitenkin hitusen puistomainen. Siinä on nurmikkoa ja koivuja. Ympäriinsä lentää lepakoita. Huidon niitä. Minua puree sormeen liito-orava. (Jostain syystä.) Minulle luvataan raivotautirokote. Sitten herään.

31.12.2015[muokkaa]

Näin unta jossa uutenavuotena 2000 itsemurhan tehnyt ystäväni tuli takaisin. Narisevine äänineen kertoi että oli ollut todistajansuojelussa. Tulin vihaiseksi. Huusin asioita. Minä olin surrut, puolisoni oli surrut, kaikki olivat surreet. Että mikä syy voi olla että ei voi rehellisesti kertoa että on mennyt todistajansuojeluun. Ja jos ei voi niin keksii jonkun muun tahansa tavan, minkä tahansa muun tavan. Lavastaa kuolema. Jos on pakko. Tulin niin vihaiseksi että halusin tappaa tämän. Omin käsin ja kunnolla. Siihen paikkaan. Tämä tarkoitti myös sitä, että tulin niin vihaiseksi että heräsin. Ja ensimmäinen ajatukseni oli tiedostaa että se oli uni ja että vittu. Enhän minä voi. Kun se on jo kuollut.

10.11.2015[muokkaa]

Olin kahden kyisen tunturin äärellä. Näin edessäni kaksi ilmapalloa. Ne muuttuivat koripalloiksi joita pompottelemaan maasta nousi Talvivaaran Johtaja. Pian paikalla oli yleisö joka heilutti yhteisvoimin jättimäistä lippua. Lipputangossa oli nuppi. Lipputanko kolisi ovenkarmeihin. Pian tunturit muuttuivat tulivuoriksi jotka syöksivät ilmalle laavaa. Tulivuoresta sinkosi ulos myös siellä ollut avaruusraketti.

22.6.2015[muokkaa]

Olin jälleen armeijassa, ensimmäistä päivää. Minulla oli hirveästi kannettavaa. Lisäksi minulla oli hirveä kiire. Minun piti löytää kaapilleni hirvittävän nopeasti. Enkä yhtään tiennyt missä minun tupani oli. Olin siksi jossain aivan normaalissa armeijan kolhoosilaitoksessa jossa oli pitkiä käytäviä ja valkoisia seiniä. Kuljin ja yritin aukoa ovia. Aluksi ovet eivät avautuneet. Sitten ne avautuivat. Ovien takana oli kuitenkin naisalokkaita. Ja ne kaikki olivat purkamassa omia tavaroitaan omiin kaappeihinsa. Ja jostain syystä he tekivät tämän alasti.

Luonnollisesti naissotilaat suuttuivat minulle hirveästi. I felt bad for them mutta yritin selittää että olin vain eksynyt. He olivat silti vihaisia. Yritin poistua paikalta mutta yritin samalla yhä etsiä omaa tupaani. Alastomia vihaisia naisia oli yhä enemmän. Unessa ei silti ollut mitään eroottista tai pornografista.

Sitten törmäsin appiukkooni. (Joka, jumalattoman kiitos, ei ollut alasti.) Selitin että etsin tupaani enkä tiennyt missä olin. Hänkin oli kuitenkin vihainen siitä että kulutin aikaani vieraiden naisten katsomiseen. En tietääkseni koskaan löytänyt tupaani koska uni loppui.

24.4.2015[muokkaa]

Venäjä hyökkäsi Suomeen. (Unen teema voidaan liittää Pihon profetioihin tai tämän hetken poliittisiin jännitteisiin. Teema on ymmärrettävä.) Putin julisti sodan. Ja hän lähetti valtavat joukot hyökkäämään maahamme. Sotilaat olivat "piippalakkeja" eli jotenkin neuvostohenkisiä eivätkä moderneja venäläisiä. Nämä joukot tulivat rajan yli, nostivat kädet pystyyn ja hymyilivät. Sitten minulle kerrottiin että olisin vastuussa kaikista noista sotavangeita. Ja että Punainen Risti vahtii minua kuin haukka. (En tiedä hoitaako Punainen Risti vai YK tämänlaisia asioita oikeasti, mutta unessani oli Punainen Risti.) Eikä Putin suostunut lopettamaan sotaa vaan nostatti yhä uusia ja uusia joukkoja antautumaan. Ja minä olin että voi perse. Mihin minä nuo kaikki lykkään.

8.8.2014[muokkaa]

Olin näyttelijänä jossain pornoelokuvassa. Valitettavasti en unessani osallistunut itse kuvaamissessioon tai muunkaanlaiseen sessioon. Video kuitenkin oli ikään kuin valmis. Tämän tietäessäni kuljeskeli kadulla, vaatteet päällä ihan. Kävelin tietäen että olin pornoelokuvassa ollut näyttelijä.

Sitten muut ihmiset, ohikulkijat, autoilla tiellä kulevat, tuijottivat minua. Ja jotenkin minulla ei ollut tässä tilanteessa minkäänlaista häpeää. Tiesin että ne muut tiesivät että olin pornonäyttelijä. Mutta minua ei hävettänyt vaan olin huvittunut siitä että tiesin että mitä se ja sekin ihminen oli vapaa-ajallaan katsellut. ~ Kaikista eniten minua eivät huvittaneet unessa mukana ollut stereotyyppinen rekkamies. Vaan ne pukumiehet ja kukkamekkoihinsa pukeutuneet naiset huvittivat minua paljon enemmän.

27.9.2013[muokkaa]

Olin olohuoneessa tekemässä yksinkertaista valon diffraktioon liittyvää koetta. Siitä tuli kivoja kuvioita, joita sitten videoin. Kun otin kameran, niin siinä kameran ruudussa näkyi että olohuone oli pullollaan pahoja henkiä ja ruumiin näköisiä kummituskalmoja. Nämä hirvitykset jopa syöksyivät kohti. Mutta ne näkyivät vain siinä kameran ruudulla. Ei siis "normaalimaailmassa" käynyt mitään. : Unessani ensimmäinen ajatus oli, että pitää patentoida kamera jolla näkee tuonpuoleiseen.

2.11.2011[muokkaa]

Olin matkalla sotaan. Sota oli ilmeisesti sellainen vanhanaikainen. Siksipä menin sinne minun yhdellä kädellä käytettövän miekan kanssa. Olisin ottanut pikkukilpenikin, mutta annoin sen pienelle sisarelleni. Siispä olin kilpeä vailla ja menin sitten hankkimaan itselleni kilpeä. Kaupassa myytiin kuitenkin vain käyräsapeleita, eikä ollenkaan kilpiä.

22.9.2010[muokkaa]

Kuljin lännenelokuvista tutuntyylisillä hevosvaunuilla kunnon saharalaisella hiekka -aavikolla. Olin vaunuissa, mutta kuitenkin katsoin tilannetta samalla ulkopuolisena. Katsoin kuinka etenin kuvakulmasta vasemmasta yläreunasta pikku hiljaa kohti näkökentän keskustaa. Unessa ei ollut ääntä. Sen sijaan siinä oli TV:stä tuttu tekstitys. "Ja hän kulki läpi universumin ja tuonelan". Rivin vaihtuminen tapahtui sanan "läpi" ja "universumi" välistä.

17.3.2009[muokkaa]

Halusin polkea polkupyörällä Englantiin. Sitten olinkin Saksassa. Polkupyörä oli rikki. Ulkona satoi. Oli pimeää. Sitten tajusin että kaikki saksalaiset olisivat ihan samanlaisia kuin suomalaiset. Olisi turhaa kuvitella saavansa mistään suojaa tai kyytiä.

13.8.2008[muokkaa]

Laitoin sioille rehuja ja kastelin niitä. Kun olin valmis, kaukaloiden pohjalta avattiin tulppa kuin keittiön pesualtaasta. Valtava suppilo pyöritti rehut takaisin siiloon, josta rehut otetaan esille punnittavaksi ja jaettavaksi sikojen eteen. Unessa rehu muodosti ikuisesti pyörivän ketjun, eikä niiden punnitus ikinä johda mihinkään.

10.8.2008[muokkaa]

Heittelin sioille virikekokeisiin erilaisia leluja ja katsotaan niiden reaktioita niihin. Hoitelin osastoa ja vanhempi tutkija tuli kertomaan, että "äkkiä, mene hoitamaan osasto 6". Hätäännyin, koska en muistanut tällästä osastoa olevankaan. [Oikeasti osastoja oli 4.] Ajattelin että nyt on jäänyt koko uran ajan työtä paljon tekemättä. Mutta löysin sen helposti ja menin sinne. Siellä karsinoissa ovat työkaverini toisen työpaikkani toimistosta. He olivat karsinoissa ja kokeessa. Minun piti hoitajana heitellä heille karsinoihin tietokoneita virikkeiksi.

8.8.2008[muokkaa]

Porsaat puhuvat mutta hoitajakaverini ei kuule niitä. Karsinassa on kaksi sikaa ja hoitajalla on raappa, jolla siivotaan karsinoita. Porsaat ovat innoissaan ja jännittyneitä, pysyvät riemuissaan tuskin nahoissaan. Toinen porsas kysyy toiselta, että "Kysytään, että haluaisiko tuo leikkiä meidän kanssa ja rapsuttaa". Toinen siihen "Emmä uskalla, kysy sinä minä kysyin viimeksi". Kun possu tulee lähemmäksi, hoitaja lyö tätä raapalla päähän.

Ronkeli[muokkaa]

11.5.2018[muokkaa]

Näin unta vuoden 2022 Suomessa pidettävien jääkiekon maailmanmestaruuskisojen finaalista. Finaalissa olivat Suomi ja Yhdysvallat. Molemmat tavoittelivat kolmatta MM-kultaansa. Ensimmäinen erä oli tasaväkinen, lopputulema oli Suomi-Yhdysvallat: 3-3. Toisella erällä Suomi dominoi ja muutti tilanteeksi Suomi-Yhdysvallat: 6-3. Kolmas erä alkoi maalittomasti, mutta kuudella viimeisellä minuutilla Yhdysvallat päätti, että Suomelle ei noin vain anneta mestaruutta ja tasoitti 6:een-6:een, kuudennen maalin tullessa 12 sekuntia ennen erän loppua.
Jatkoaikaahan se tarkoitti. Jatkoaika alkoi tasaväkisesti, mutta ei kerinnyt kulua kuin 21 sekuntia, Suomi iski Yhdysvaltojen maaliin ja voitti maailmanmestaruuden! Omissa kotikisoissaan! Yhdysvallat saivat tyytyä hopeamitaleihin. Sitten heräsin, kun alkoi soida Maamme-laulu.

Selityksiä[muokkaa]

  1. Ennen nukahtamista luin lopen uupuneena tämän kansalliskonservatiivisen blogin allegorisen esipuheen (Archive.is), joka ilmeisesti asetti moodeja ja standardeja.
  2. ”Te tuotte mieleeni yhden sukulaisäijän / te siellä, ahvennaamainen mies / Se kampas tukkansa kerran paloöljyllä / ja lauloi: Pois kaikki saasta mun päästä / pois kaikki saasta mun päästä, palakoon / paha ajatus” (Kauko Röyhkä & Narttu: ”Paha maa”, 1988). Röyhkä oli ryvettynyt julkisuudessa metoo-keskustelussa, ajankohtaisesti näin (Archive.is).
  3. Ylijuonikas.png
  4. Trumpin hallinto hajotti vuonna 2018 Meksikon rajan ylittäneitä lapsiperheitä.
  5. Tähän meemiin viitaten:
    Neverstopthemadness.jpg