Hikiaineisto:Vampyyreja ja porkkanoita

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä sivu kuuluu Hikiaineistoon, akateemiseen käyttöön tarkoitettujen hyödyttömien ja tendenssimäisten lähdetekstien kokoelmaan.
Adult neon trans.gif Tämä artikkeli on luokiteltu K18-materiaalia sisältäväksi,
joten jos olet alaikäinen, sivu saattaa kiinnostaakin!

Anton istui huoneessaan ja tutustui vastakkaiseen sukupuoleen vanhan ja melkein hajalle selaillun Jallun avulla. Uudemmat lehdet oli äiti takavarikoinut viime ratsiassa. Nyt tällä oli koko vuosikerta yöpöytänsä laatikossa. Ei ihme, ettei hän ole ollut yli kuukauteen isän kanssa...

Yllättäen ikkunaa jyskytettiin ja Anton pomppasi salamana tuoliltaan pystyyn. Ennen verhojen vetämistä syrjään hän sentään muisti sulkea sepaluksensa. Ikkunalaudalla seisoi rähjäiseen viittaan pukeutunut pummi, tosin varsin nuoren näköinen sellainen.

-Rydiger, Anton sihahti harmissaan ja avasi ikkunan.

-No mitäs vanha runkkari, sanoi pervo vampyyri ja hyppäsi sisälle. Vieläkö sä jaksat selailla tätä samaa paskalehteä, se sanoi irvistäen nähdessään lattialle pudonneen lehden. Sähän tunnet kohta noiden muijien alapäät paremmin kuin niiden aviomiehet.

-Nai äitiäs, että olisit kerrankin hiljaa. Mutsi ja faija on kotona, sihahti Anton ja tempaisi Jallun Rydigerin kädestä tunkien sen piiloon patjansa alle.

Hän käänsi ovensa lukkoon ja mulkoili Rydigeriä murhaavasti kuin tämä olisi sanonut jotain. Antonia oli kielletty pitämästä ovea lukossa, jotta isä tai äiti pääsisivät halutessaan huoneeseen. Kerran, kun isä oli eräänä yönä tullut vierailulle, Anton oli nähnyt Rydigerin ruman naaman kurkkivan verhojen raosta. Rydiger oli istunut ikkunalaudalla kuin aitiopaikalla ja Anton oli varma, että tämä oli virnuillut koko ajan.

-Onko sinulla ananas housuissasi, vai oletko vain iloinen nähdessäsi minut, sanoi pervo vampyyri ja suoritti salamannopean tarkistuksen kädellään. On ainakin perhanan eläväinen ananas...

-Mikä vittu sinut tänne nyt lennätti, harmitteli Anton ja asetti asioitten saamaan käänteeseen tyytymättömän pikkuveljensä hieman mukavampaan asentoon.

Rydiger irvisti häijysti ja kaivoi repaleisen viittansa alta nuhjuisen näköisen porkkanan.

-Tämä, se sanoi ja katsoi Antonia murhaavasti.

-Mitä vittua porkkanalla on muka tässä tekemistä? Vai haluatko kenties näyttää, kuinka tunget sen perseeseesi, Anton heitti.

Pervo vampyyri murahti ja nosti Antonin rinnuksista seinälle, ennen kuin tämä ehti olisi ehtinyt edes kissaa vetäistä.

-Kuulehan sinä mitätön äidinnussijamulkero, Rydiger raivosi ja heristeli porkkanaa Antonin nenän edessä. Saimme täksi yöksi aika ikävän herätyksen kotikammiossamme, kun tajusimme, että jokaiselle meistä oli tungettu porkkana perseeseen päivän aikana. Voin vakuuttaa, ettei se ollut kovin kivaa ja jollet halua välttämättä kokeilla samaa, ja vielä useammalla porkkanalla yhtäaikaa, tunnustat heti tekosesi. Olemme nimittäin kaikki yhtä mieltä siitä, että vain sinun kaltaisesi mulkku voi tehdä tällaista.

-Enhän minä nyt tuollaista.., kähisi Anton seinään puristettuna. Mitä...siis tarkoitan...todellakin kaikille...ei kai Annalle?

-Hah, sinä munaton toti kuolaat vieläkin siskoni perään, joten minulla on ilo paljastaa, että hän sai oikein erikoiskäsittelyn. Peräti kaksi porkkanaa...you know toinen siellä paikassa johon sinä et ainoana pääse käsiksi, sanoi pervo vampyyri ja hymyili vittumaisen leveällä virnistyksellä.

-MITÄ!, huusi Anton ja antoi Rydigerille sellaisen potkun, että tämä irroitti otteensa Antonista ja lennähti päin tämän kirjahyllyä pudottaen kumitavaran ja pornovideot yhdellä ryminällä alas.

Rydiger ei näyttänyt olevan tuosta moksiskaan vaan kömpi pystyyn ja virnuili kahta enemmän.

-Tiesitkö, että Anna ei varmaan koskaan ole ollut neitsyt? Olen nimittäin itse varmistanut asian. Lumpilta voit myös varmistaa asian, tai isältä... tai oikeastaan keneltä tahansa miespuoliselta vampyyriltä sadan kilometrin säteellä. Ja muutamalta naispuoliseltakin... Hitot, siskoni on kuin mikäkin jakorasia, mutta tyyppi sen kuin vain palvoo sitä huoraa kuin mitäkin Neitsyt Mariaa vaikkei sulla ole mitään mahdollisuuksia saada siltä. Se on nääs enempi vampyyreihin päin...

Anton kalpeni vihasta ja taklasi pervo vampyyrin lattialle, jossa he painivat kunnes heidän läheisyytensä sai kaiken kaunan sulamaan. Lopuksi he imuttivat kilpaa pahan mielen ulos toisistaan suun kautta.

-Tule huomispäiväksi meille hautavahdiksi, kuiskasi Rydiger hengityksensä hieman tasaannuttua.

-Hautavahdiksiko? Minä? Enhän minä nyt ala kikkimään siellä koko päivää, puuskutti Anton.

-Kuka nyt paikallaan istumisesta on puhunut? Ajattele nyt esimerkiksi Annaa makaamassa arkussaan...täysin avuttomana... SEN luulisi kiinnostavan sinua, maanitteli Rydiger.

-Selvä, lähdetään!

Anton kaivoi kaappinsa kätköistä päälleen haisevan lentoviittansa ja koppasi laatikosta mukaansa taskulampun, kumipaketin ja käsiraudat. Ikkunalaudalla lähtövalmiina kyykkivä pervo vampyyri virnuili jälleen, mutta ei sanonut mitään.

Anton ei lentoon lähtiessään malttanut olla koukkaamatta vanhempiensa makuuhuoneen ikkunan ohitse. Ilmeisesti isä oli kyllästynyt saamattomuuteen ja oli siksi sitonut äidin levälleen sängylle. Esityksen katseluun ei Antonilla kuitenkaan ikävä kyllä ollut tällä kertaa aikaa. Olihan toisaalta videokamera keksitty, mutta liveä olisi ollut paljon hauskempi katsoa. Ainahan kopiot voisi myydä eteenpäin hyvällä hinnalla.

Ilmakuoppaisen lentomatkan jälkeen pervo vampyyri syöksyi päistikkaa hautausmaan kivimuurin suojaan kuin pommituslennolla ilmatorjunnan osuman saanut Stuka konsanaan. Anton katsoi viisaimmaksi seurata siipimiehenä kannoilla. Maassa Rydiger veti Antonin pusikon suojaan ja osoitteli pimeyteen. Anton ei ensin nähnyt mitään, mutta sitten kuunvalo paljasti muurin päälle kipuavan hahmon.

-Geiermeier, se vitun pedofiili, kuiskasi Rydiger ja Antonin selkäpiissä kulki jäinen hyökyaalto. Jos hän jotain pelkäsi ja inhosi niin nimenomaan Geiermeieriä. Ilojensa suhteen tämä oli nimittäin kaikkiruokainen: ihmiset, vampyyrit ja eläimet, aivan kaikki. Ja olihan hänellä tietysti ikään kuin luontaisetuna hautausmaansa asukit...

Pitkään sadetakkiin verhoutunut vanha kääkkänä heilui muurin laella ja huhuili pimeyteen käheällä äänellä.

-Tulkaa tänne lapsikullat, niin setä antaa teille namia...oikein suun täydeltä makeaa...

Vasta kun Geiermeier viimein kyllästyi ja kapusi alas häviten treffeille jonkun vastahaudatun kanssa, uskalsi Anton viimein taas hengittää. Pervo vampyyri lennähti nopeasti muurin ylitse Anton vanavedessään ja kohta he olivat vanhan kaivon luona.



*** EI TOIVOTTAVASTI JATKU IKINÄ ***