Hikiaineisto:Rouva Kattenströn ongelma

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä sivu kuuluu Hikiaineistoon, akateemiseen käyttöön tarkoitettujen hyödyttömien ja tendenssimäisten lähdetekstien kokoelmaan.

Rouva Kattenströ asuu kerrostaloasunnossaan kaupungin keskustassa. Ansaitun eläkkeen ja miesvainajansa jättämän perinnön turvin hän on juuri hankkinut taidehuutokaupasta Juhani Palmun maalaaman, suomalaista peltomaisemaa kuvaavan taideteoksen koristamaan kauniisti maalaisromanttiseen tyyliin sisustettua olohuonettaan. Rouva Kattenströllä on kuitenkin ongelma. Koska asuntonsa on vankassa, 1930-luvulla rakennetussa kivitalossa, hänen työkaluvalikoimastaan ei löydy tarvittavan järeitä välineitä taulun ripustamista varten. Niinpä hän päättää hankkia paikalle ammattilaisen suorittamaan ripustustehtävän. Puhelinluettelon keltaisilta sivuilta löytyykin useita rakennusalan yrityksiä.

Ensimmäinen vaihtoehto on pieni, Isä, Poika ja Hiace -niminen yritys. Ensimmäisellä soittoyrityksellä puheluun ei vastata. Toisella yrityksellä puhelimeen vastaa möreä, huolimattomasti artikuloiva miesääni. Kerrottuaan asiansa rouva Kattenströ saa ilokseen kuulla, että "poika onkin just siellä päin. Se vois käydä kattoon sen." Kolme tuntia puhelun jälkeen ovikello soi. Oven takana seisoo nuori mies työkalupakkinsa kanssa. Nopeasti poika poraa seinään reijän, asentaa propun ja kiertää ruuvin paikalleen. Vain hieman betonipölyä varisee biedermeiersohvalle. 15 minuutin työstä poika veloittaa 30 euroa. Rouva maksaa käteisellä. Kuittia ei kirjoiteta.

Toinen vaihtoehto on keskisuuri yritys, Talotuunarit OY. Puhelu menee myyntipäällikölle, joka ei tiedä asentajien aikataulua, mutta lupaa soittaa vielä saman päivän aikana. Parin päivän kuluttua hän soittaa, kertoo olleensa edellisen päivän lomalla. Asentajan saa paikalle ensi viikon maanantaina heti aamusta, hän lisää. Rouva Kattenströ tilaa työn ja siirtää taulun viikonlopuksi turvaan vaatehuoneeseen. Asentaja saapuu maanantaina hieman ennen kymmentä. Seinään porataan reikä, johon asennetaan proppu ja lopuksi kierretään ruuvi. Työ tapahtuu nopeasti ja ammattitaitoisesti. Asentajan poistuessa rouva Kattenströ tahtoo maksaa työn. Asentaja kuitenkin kertoo, että työstä lähetetään lasku. Viikon kuluttua lasku saapuukin muun postin mukana. Tarkasti eritellystä laskusta käy ilmi, että asentajan tuntiveloitus on 90€/h, ja minimilaskutus on 1h. Lisäksi veloitetaan kilometrikorvaukset à 0,45€/km (*22), proppu, à 0,12€, ruuvi à 0,16€ ja pienlaskutuslisä 6,50€. Laskun loppusumma on siis 106,68€ ja maksuaikaa 14 vuorokautta. Seuraavana päivänä rouva Kattenströ käy pankkikonttorilla maksamassa laskun. Palvelumaksua häneltä veloitetaan 2,50€.

Kolmas vaihtoehto on suuri rakennusalan pörssiyhtiö, DDGHTP Building&Manufacturing. Maf.Inc.Corp.. 010 -alkuinen puhelinnumero ohjaa puhelun puhelinkeskuspalveluja myyvän yrityksen vaihteeseen. Puheluun vastaa henkilöstövälitysfirmalta vuokrattu, vasta työn aloittanut virolainen opiskelija, joka ei tiedä kenelle rakennusfimassa puhelu pitäsi yhdistää. Kaksi kertaa puhelu kääntyy numeroon, joka on varattu. Kolmannella yrityksellä puheluun vastaa rakennusfirman Key account manager, joka ei omien sanojensa mukaan "tiedä tosta productionpuolesta mitään". Rouva Kattenströ saa kuitenkin häneltä puhelinnumeron josta tavoitta sales managerin. Toisella yrityksellä puheluun vastataan, mutta ennen kuin rouva Kattenströ ehtii esittää asiansa, sales manager kertoo olevansa palaverissa ja soittavansa "asappina" takaisin. Kun puhelua ei kolmeen päivään kuulu, rouva Kattensrö päättää soittaa itse uudelleen. Sales manager pahoittelee kiireitään ja lupaa tiedustella asentajien aikatauluja työnjohdosta, ja palata sitten asiaan. Iltapäivällä hän soittaa ja kertoo, että puolet duunareista on sairaslomilla ja asennuksen saa vasta ensi kuun puolivälissä. Rouva tilaa asennustyön ja siirtää taulun varastoon odottelemaan ripustusta. Parin viikon kuluttua rouvan oven taakse ilmestyy sujuvasti puolaa puhuva asentajakaksikko, joka yrittää tiedustella, mille seinustalle nosturiauto tulee ajaa, että puomi yltää työkohtelle. Kun rouva on saanut selvennettyä, että kyseessä on sisällä suoritettava työ, käy asentajat työhön. Kun neljännellä yrityksellä reikä saadaan oikeaan kohtaan, todetaan että pörssiyhtiön säästökuurin takia asentajilla ei ole sopivia proppuja. Sopivia proppuja saa tilata vasta seuraavan kvarttaalin alussa, tai asennusta voidaan yrittää pienemmällä propulla. Rouva tahtoo, että työ tehdään kunnolla, joten asentajakaksikko poistuu paikalta. Ihmeissään rouva soittaa keltaisilta sivuilta löytyneeseen numeroon. Jälleen puhelu menee puhelinkeskuspalveluja myyvän yrityksen vaihteeseen. Tällä kertaa puhelimeen vastaa työttömyyskorvauksen menettämisen uhalla töihin pakotettu suomalainen sosiaalipummi, jota ei kiinnosta, kenelle rakennusfirmassa puhelu pitäisi kääntää. Puhelu menee lopulta rakennusfirman Kanta-Hämeen alueen Quality engineerille, joka sattuu olemaan kesämökillään Parkanossa. Hän ei luonnollisestikaan tiedä asiasta mitään. Muutaman uudelleen yhdistämisen jälkeen puhelu päätyy työnjohtoon, joka muistaa tapauksen. Työnjohtaja lupaa lähettää asentajan paikalle, kunhan sopivat osat saapuvat. Kaksi viikkoa myöhemmin rouvan oven takana on suomalainen, henkilöstövälitysfirmalta vuokrattu asentaja, joka haluaa tietää, mihin nosturiauto pysäköidään. Rouva selittää tilanteen, näytää puolalaisten poraamat reijät. Proppu saadaan asennettua ja sopiva ruuvikin löytyy. Ylimääräiset reijätkin tukitaan, lähes tapetin värisellä pakkelilla. Lähtiessään asentaja kertoo, että lasku tulee postitse. Viikon kuluttua lasku tuleekin, suuren tilitoimiston kuoressa. Asennus- ja korjaustyöt à 112,63€ * 6h, konetunnit à 131,14 *4h, kilometrikorvaukset à 0,45€ * 51, pientarvikkeet 15,12€ ja laskutuslisä 6,50€, yhteensä 1244,91€. Tunnollinen rouva Kattenströ käy maksamassa laskun ja pankin palvelumaksut heti seuraavana pankkipäivänä. Palatessaan pankista hän huomaa, että nosturiauto on murjonut hänen istuttamansa ruusupensaan.