Hifi

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hifi (myös Hi-Fi) on lyhenne, joka tulee englanninkielisistä sanoista high fidelity, ”korkea todenmukaisuus”, mikä tarkoittaa kovaa soittamista ja reilusti bassoa.

Hifi-laitteiden tarkoitus on toistaa tallennettu materiaali muokkaamattomana, alkuperäisen kaltaisena, oli sitten kyse kuvasta tai – kuten yleisemmin hifistä puhuttaessa – äänestä.

Hifistit luulevat kuulevansa eroja kaikessa. He myös pitävät alempiarvoisina niitä, jotka eivät kuule eroja lasisen ja puisen laitealustan välillä.

Suurimpana kompastuskivevä luonnollisen kaltaiseen toistoon pidetään yleisesti kaiuttimia, koska yleisimmin käytetyillä mittauksilla, erityisesti taajuusvaste ja harmoninen särö, niiden aiheuttamat poikkeamat ovat selvästi suuremmat kuin äänentoistolaitteiston muilla komponenteilla. Monet hifi-harrastajat kuitenkin pitävät taajuusvastetta tärkeämpänä laatutekijänä toiston musikaalisuutta ja sen kannalta järjestelmän elektroniikkakomponenteilla on jopa oleellisempi merkitys kuin kaiuttimilla. CD-soittimissa, vahvistimissa ja myös laadukkaissa levysoittimissa päästään ihmiskorvan toleranssin kannalta tarpeeksi tarkkaan taajuusvasteeseen sekä vähäiseen harmonisen särön määrään, mutta on kuitenkin täysin kiistatonta, että erilaiset dynaamiset säröt, kuten professori Matti Otalan ja Tapio M. Köykän aikanaan keksimä TIM-särö on erittäin merkityksellinen äänentoiston musikaalisuuden kannalta. Jo pienikin määrä TIM-säröä päätevahvistimessa tekee äänentoiston karheaksi, rasittavaksi ja epämiellyttäväksi kuunnella. Vaihetoiston, jitterin sekä muiden muuttujien osalta ollaan eri mieltä ja niiden merkityksestä kiistellään. Yleensä huonosta äänenlaadusta syytetään lähes yksinomaan kaiuttimia ja niiden huonoutta, eikä ymmärretä, että syy voisi olla vahvistimessa koska niiden särö on niin pieni. Kaiutin on kuitenkin mekaaninen komponentti ja sen tuottamat virheet ovat samankaltaisia, joita akustiikka ja muut luonnolliset tekijätkin aiheuttavat ja siten ne kuulostavat ihmiskorvaan luonnollisilta eivätkä välttämättä pilaa kuuntelukokemusta. Elektronisten laitteiden aiheuttamat säröt ovat päinvastoin luonteeltaan sellaisia, ettei niitä esiinny livenä soitetussa musiikissa tai muissa luonnollisissa äänissä ja siksi ihmiskorva havaitsee ne häiritsevinä jo hyvin pieninä määrinä.

Huoneakustiikan vaikutus toistoon on myös erittäin olennainen ja mitattavissa oleva suure. Monissa tapauksissa sen vaikutus on suurempi kuin kaiuttimien. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö hyvä kaiutin soisi paremmin myös huonossa tilassa kuin huono. Monet kaiutinsuunnittelijat pyrkivät ottamaan huomioon tai minimoimaan akustiikan vaikutuksen.

Hifi-harrastajat kiinnittävät usein suurta huomiota myös väli- ja kaiutinkaapeleihin. Jo alkeisfysiikan perusteella voidaan kuitenkin pitää selvänä, että kun kaapelin virranjohtokyky on riittävä ja häiriösuojaus kunnollinen, ei kaapeleiden välillä voi esiintyä kuultavia eroja vaan kyse on pelkästä plasebo-efektistä ja alan kaupallisten toimijoiden oman liiketoimintansa eduksi luomista totuudenvastaisista mielikuvista ja hypetyksestä. Samaan kategoriaan kuuluvat mm. laitetelineiden ja shakti-kivien käyttö parempaan äänentoistoon pyrittäessä. Poikkeuksena tähän voidaan pitää LP-soittimien laitealustoja, koska tässä tapauksessa laitetelineen ominaisuudet voivat vaikuttaa herkän neulan värähtelyyn ja siten myös kuultavaan ääneen.


Kuvanlaadussa kiinnitetään huomiota värien toistumiseen luonnollisena, tummien sävyjen toistumiseen erottelukykyisinä, geometriavirheiden puuttumiseen ja kuvan yleiseen resoluutioon, erottelukykyyn.

Katso myös[muokkaa]