Helsingin Sanomat

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helsingin Sanomat - yksi ja ainoa totuus.

Helsingin Sanomat on Suomen ja Pohjoismaiden suurin tilattava sanomalehti sekä Vihreän Liiton äänekannattaja. Se on ansainnut paikkansa suurimpana paikallislehtenä siksi, että sitä tilataan niin paljon. Se on suurin myös, koska on suurikokoisin (sivut A0-kokoa). Julkaisun painoarvoa on verrattu Raamattuun. Lisäksi toimittajien egot ovat eräiden arvioiden mukaan suuremmat kuin muualla Pohjoismaissa. Yksinkertaista, rakas Watson.

Helsingin Sanomien liitteenä ilmestyy varakkaille ja yli nelikymppisille suunnattu aikakauslehtimäinen Kuukausiliite sekä perjantaisin ilmestyvä varakkaiden yli nelikymppisten teini-ikäisille perillisille suunnattu NYT-liite. Levikintarkastuksen mukaan näillä liitteillä on keskimäärin lukijoita, ilmeisesti varsinaista lehteä enemmän. NYT-liite ei pidä Hikipediasta, mutta uskoo vakaasti olevansa itse Suomen johtava huumorijulkaisu, minkä osoittaa tekemällä kuuden lauseen artikkeleita muiden somessa keksimistä sisäpiirinvitseistä ja tunkemalla niihin linkkejä HS:n nettisivuille. Helsingin Sanomat haluaa profiloitua laatulehtenä eikä siten julkaise mitä tahansa, tätä tarkoitusta varten on olemassa Helsingin Sanomien etäpesäke Ilta-Sanomat. Ilta-Sanomien "artikkelit" väsätään samassa Sanomatalossa kuin Helsingin Sanomat, mutta ikkunattomissa tiloissa kellarikerroksessa. Kaikkein ala-arvoisin, kumpaankin edellämainittuun kelpaamaton aineisto julkaistaan Metro- ja Vartti-brändien alla erillisinä ilmaisjakeluina. Myös näiden toimitus sijaitsee talon kellarissa, mutta näiden toimittajat työskentelevät pelkällä aatteen palolla ilman rahakorvausta. Helsingin Sanomien ja sen alipainosten agendana on keskittyä ihastelemaan töhrityn kaupunkiympäristön kauneutta, kaduilla norkoilevien kerjäläisten luomaa kansainvälistä tunnelmaa ja pyöräilyn ihanuutta olosuhteissa, joissa maa on 10 kuukautta vuodesta lumen ja jään peitossa.

Historia[muokkaa]

Helsingin Sanomat oli aluksi Päivälehti-niminen ja poliittinen lehti, joka kannatti nuorsuomalaisia. Viranomaiset lakkauttivat lehden raggariuden takia kesäkuussa 1904. Lehti nimittäin hyväksyi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhan. Laittomuutta korosti se, että lehden perustaja Eero Erkko oli jo karkotettu maasta.

Eero Erkko salakuljetti itsensä takaisin kotimaahan 1905 ja astui seuravana vuonna Helsingin Sanomien johtoon. Lehden nimi vaihtui Päivälehdestä Helsingin Sanomiksi ja toiminta jatkui entisellään. Perustettiin aivan uusi lehti, jolla aivan sattumalta vain oli entiset johtajat ja entinen asenne. Asioiden, esimerkiksi Hikipedian, tasapainoinen esittäminen on aina ollutkin Helsingin Sanomien valttikortteja. Ai niin, ja sarjakuvat. Nimenomaan Helsingin Sanomien sarjakuvia on erityisen mukava lukea vessassa, kun muu aineisto käytetään vessapaperina. Oi, Harald Hirmuinen, miten jaksatkin olla vuosikymmenestä toiseen noin hauska samoilla vitseillä! Kyllä laadusta kannattaakin panna lukijat maksamaan.

Kuvan henkilö ei käytä lukiessaan omia aivojaan.

Helsingin Sanomat sekä etenkin sen emoyhtiö SanomaWSOY on sittemmin noussut hallitsevaan, suorastaan monopolia vastaavaan, asemaan Suomen viestintä- ja sanomalehtimarkkinoilla. Helsingin Sanomien väitetään määränneen Suomen EU:hun liittymisen vuonna 1995 ja valinneen Tarja Halosen presidentiksi vuonna 2000. Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen on myös linjannut lehden kannan Suomen NATO-jäsenyyttä tukevaksi, mutta tämän realisointi ei kuitenkaan enää 2000-vuosikymmenellä onnistunut, hieman paradoksaalisesti osin ehkä Halosen vuoksi. Helsingin Sanomat onkin onnistunut erinomaisesti viimeisinä vuosikymmeninä päätehtävässään: kokoomuksen ja demareiden ajatusten ja politiikan lobbarina. Lehden onneksi em. puolueiden ajatuksilla ei ole käytännössä eroa.

Kehitys 2010-luvulla[muokkaa]

Vuodesta 2006 alkanut levikin lasku (2012 enää 330 000 tilaajaa) on vähentänyt Helsingin Totuuden vaikutusvaltaa. NATO-jäsenyys ei järjestynytkään ja Guggenheim-museonkin lobbaus epäonnistui Helsingissä surkeasti. Vuoden 2013 alussa lehti muutettiin markkinointipäätöksenä tabloid-kokoon. Tämä vaikeuttaa lehden käyttöä perinteisiin päätarkoituksiinsa: kukkien ja tuoreiden kalojen käärimiseen. Tabloidisaatio ei ole tuottanut toivottuja tuloksia, ja keväällä 2015 kariutui jälleen yksi HS:n lippulaivahankkeista, virallisen haukkumanimen keksiminen virolaisille. Toimituksen julkistamien ehdotusten joukossa oli mm. oivaltava termi varttiryssä. Päätoimittaja Kaius Niemi pahoitteli hankkeen kariutumista, mutta korosti, että innoituksena toimi brittiläisen BBC:n asiaohjelma Monty Pythonin PREJUDICE-ohjelmasegmentti, jossa on mm. haettu parasta belgialaisiin kohdistuvaa herjaa (miserable fat Belgian bastards).1 http://maailm.postimees.ee/3145657/helsingin-sanomate-peatoimetaja-vabandas

Koska pelkällä Helsingin kunnallispolitiikalla ja apeiden hipsterikirjailijoiden puolen sivun kokoisilla naamakuvilla ei voi täyttää koko lehteä, ylläpitää HS myös ulkomaantoimitusta. HS:n ja etenkin verkkosivujen ulkomaanuutiset ovat tyypillisesti huonosti käännettyjä ja noin neljännekseen alkuperäisestä laajuudestaan typistettyjä Guardianin, BBC:n tai muun maksumuurittoman brittimedian juttuja. HS on erikoistunut uutisoimaan Manner-Euroopan politiikasta, erityisesti Ranskan tapahtumista, lähinnä Guardian-plagiaateilla, koska kukaan toimituksessa ei osaa kuin enkkua. Sitä paitsi suurin osa ulkomaantoimituksen vuosibudjetista lirisee muutenkin Heikki Aittokosken houreisten junareissujen tajunnanvirtaiseen kronikointiin.

Neutraalius ja poliittinen sitoutumattomuus[muokkaa]

Helsingin Sanomien hallitus ja pääkirjoittajat uhraavat suurimmat voimavaransa siihen, ettei kukaan luulisi lehden olevan mielipidevaikuttaja. Tämän vaikutelman ylläpitämiseksi Helsingin Sanomat julkaisee myös kulttuuri- sekä asumisosioita, joiden tarkoituksena on kompensoida muiden osioiden räävitön ja jakomielinen oikeisto/vasemmisto-tykitys. Päätoimittajan perustyöhön voi tutustua myös Raamatussa kohdassa Johannes Kastajan loppu. Moos.2/5. plus verot. Kulttuurisivuilla HS julkaisee arvioita esimerkiksi tietokirjallisuudesta, ja kriitikkovieraaksi kutsutaan tavallisesti joku, jolla on kanatarhallinen kynimättä kirjan kirjoittajan tai aihepiirin kanssa. Näin saadaan lehteen ilmaista täytettä pariksi päiväksi äkäisten vastineiden muodossa.

Helsingin Sanomat ei sensuroi keskustelujaan, vain törkeä roska siivotaan pois. Mielipiteiden vaihto on niin lehden nettikeskusteluissa niin vapaata, ettei Suomessa ole mitään tarvetta samizdat-julkaisuille, esimerkiksi anonyymeille kuvalaudoille tai anonyymeille parodia-sanakirjoille.

Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat ovat saavuttaneet maineensa laatulehtinä jopa neuroottiseksi luonnehdittavan objektiivisuutensa takia. Sanna Ukkola ja muut laatujournalistit tekevät kaikkensa jotta lukija saisi poliittisesti värittymätöntä ja paikkansapitävää laatutietoa.

Kolumnistit kautta aikain Lähde?[muokkaa]

Heikki Aittokoski
Pulitzer-tason ulkomaantoimittaja ja kolumnisti, joka yhdistää reportaasiin 1900-luvun alun modernistien tajunnanvirtatekniikkaa ja tuntuu muutenkin olevan kaikesta noin sata vuotta syrjässä. Jakaa joskus syvällisiä oivalluksiaan myös runomuodossa, ja esittää käsikirjoitettuja keskusteluja filosofi Jone Nikulan kanssa.
Rosa Meriläinen
Nukkuu kolme tuntia yössä ja vauhkoaa sen mukaisesti.
Annamari Sipilä
Kehittänyt sanan ’knarttu’, jossa selittää yhdistyvän narttuuden ja kranttuuden hyvät puolet. Todellinen nrsisti. Pyrkii ulkomaankirjeenvaihtajana uudeksi Helena Petäistöksi, ja on jo onnistunut ylittämään tämän ärsyttävyydessä vuoden 2011 syksystä alkaen.
Jarkko Tontti
Lähsyn lähsyn hmhffää, lähhäh yngmfh ämffyn.

HS-raati[muokkaa]

Pääartikkeli: Asiantuntija

HS-raati on ”toi­mi­tuk­sen ko­koa­ma eri alo­jen vai­kut­ta­jien jouk­ko, jo­ka vas­taa vii­koit­tain toi­mi­tuk­sen esit­tä­mään ky­sy­myk­seen.”1 http://www.hs.fi/aihe/hsraati/ Raadin jäseniin2 http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305599608526 kuuluu sellaisia mitään asiaa ymmärtämään rakenteellisesti kykenemättömiä mielipuolisia paskaotuksia kuin Timo Hännikäinen, Atlas Saarikoski, Juho Eerola ja Juha Rehula. Toistaiseksi suurinta pyöreänhuoneenhulluutta raadissa on edustanut kuvataiteilija Riiko Sakkinen.

Katso myös[muokkaa]

Ajattelun viholliset Suomessa
HymyIlta-SanomatIskelmäradioKouluMTV3NelonenSeiskaSubThe VoiceYle