Heinz Guderian

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

»Ei kukaan lyö viidellä sormella vaan yhdellä nyrkillä»
(Heinz Guderian)

»Achtung Panzer!»
(Heinz Guderian nähdessään panssariajoneuvon)

Naziflag.gif
Natsit rakastavat tätä artikkelia.

Heinz Guderian (1888 Saksa-1958 Amsterdam) oli saksalainen panssarikenraali ja salamasodan keksijä.

Lapsuus[muokkaa]

Heinzin isä oli kovaluinen kauppalaivaston kapteeni,joka toi japanilaisen naisen vaimokseen Saksaan. Viisana miehenä hän tajusi sekarotuisten lasten olevan huonossa asemassa 1800-luvun lopulla, joten lapset tehtiin naapurin isoluisen siivojan kanssa. Virallinen japanilainen äiti oli kukkakauppiaan tytär ja rakasti kukkia. Heinzin lapsuus oli täynnä kukkia, lämpöä, harmoniaa ja eläinrakkautta. Perittyään enon tilan Heinzin isä aloitti peinimuotoisen luomutilan onnelisine eläimineen. Heinz Guderianista tuli loistava kukka-asetelmien tekijä ja hän rakasti maalaiselämää.

Kotona luettiin runoja ja laulettiin merimieslauluja.

Sotilas[muokkaa]

Kun Hitler nousi valtaan, Heinzista tuli natsi yhdessä yössä. Isokokoisena miehenä hän lähti kotoa upseerikouluun kävelemällä suoraan oven läpi. Hän ei koskaan enää avannut ovia. Hän meni niiden läpi. Yli 22000 ovea tuhoutui hänen elämänsä aikana. Upseerina Heinz Guderian yleni kenraaliksi kolmessa viikossa ja kehitti yhdessä kasarmin läheltä leikkimästä löytyneen Erwin Rommelin kanssa salamasodan. Puolassa panssaritaktiikkaa harjoiteltiin vielä, mutta sodan todelliset ja julmat kasvot alkoivat näkymään panssarisotilaalle. Huomattiin, että pillastuneisiin hevosiin oli vaikea osua ja ne potkivat naarmuja panssareihin, mikä raivostutti Guderiania tosi paljon. Telat likaantuivat hevosenpaskaan ja alkoivat haisemaan, joka myös ärsytti Heinziä tavattomasti. Osastonsa kaatuneille Guderian teki huippulahjakkaana kukkiensitojana seppeleet itse. Piikkilangasta, laudanpätkistä, veristä aluspaidoista ja päivänkakkaroista hän takoi niin uljaita hautakoristeita, että kaikki sotilaat halusivat kuolla ja saada semmoisen. Itsemurhia tehtiin, ranteita leikattiin, tai pidätettiin hengitystä niin kauan, että henki lähti. Guderian joutui kieltämään vapaaehtoiset sankarikuolemat, muuten häneltä olisivat loppuneet miehet.

Kotiin palannut Guderian halusi hyökätä jonnekin muualle ja tämän hyökkäyksen hän suunnittelisi itse.

Ranska tuli vallata. Se oli käsky. Guderian ja Rommel maalasivat Porschelta lainaamansa Kuplavolkkarin keltaiseksi, istuttivat kukkia katolle, pistivät päähänsä pitkätukkaiset peruukit ja lähtivät Hollannin kautta Ranskaan lomalle. He ajelivat pitkin Ranskan maaseutua, polttelivat Hollannin tupakkaa ja suunittelivat sotaa. Autoradiossa lauloivat Marlene Dietrich ja Edith Piaf. Rennosta meiningistä huolimatta hyökkäystä suuniteltiin tarkasti. Isompi annos Hollanin tupakkaa toi lopulta kaivatun idean. Pojat saivat ranskalaiset huoltoaseman omistajat uskomaan, että sodasta huolimatta seuraavana kesänä miljoonat saksalaiset tulisivat Ranskaan lomalle. Porsche tekisi 500 000 uutta kuplaa ja ne tarvitsivat bensiiniä. Guderian ehdotuksesta ranskalaiset rakensivat 21000 uutta huoltoasemaa ja näin tulevan kesän panssarihyökkäyksen polttoainehuolto oli turvattu. Loppu onkin historiaa.

Alamäki[muokkaa]

Sitten Rommel komennettiin hiekkalle Afrikkaan ja Guderian jäi yksin. Tämä masensi hänet täysin. Hollannin tupakan ja Neuvostoliiton kurakelit koettelivat Guderianin moraalia. Tukkakin alkoi kasvaa. Guderianista tuli suuruudenhullu. Panssarit kasvoivat niin suuriksi, että ne upposivat jo parkkipaikoille. Bensiini oli kortilla ja vihollisen kanssakin oli jo ongelmia, puhumattakaan pommituksista.

Guderian palasi hetkeksi kukkakauppaan töihin. Hän oli jälleen onnellinen. Keväällä 1943 pommitukset tuhosivat ensimmäisen kerran enemmän ovia kuin Guderian. Heinz Guderian masentui täysin.

Rommel oli saanut vihdoinkin armeijansa tuhotuksi Afrikassa ja palasi Ranskaan bunkkereita tekemään. Hän pyysi Guderiania kaveriksi ja yritti piristää tätä Afrikan tupakalla mutta aika oli syönyt vahvan Guderian voimat täysin. Lopulta kahden eri tupakan sekoitus sotki Heinz Guderian pään ja hän alkoi puhumaan rauhasta, antoi tukan kasvaa ja kusi kenttämarsalkka Walter Modelin kengille.

Sisäinen rauha[muokkaa]

Sodan loppuajan Guderian istui Pariisin kommuunissa ja jalosti tupakkaa. Hänestä kehittyi mainio suutari ja hän opetteli kirjoittamaan ja lukemaan rauhaa rakastavia tekstejä. Sodan jälkeen hän muutti Hollantiin ja avasi pienen huoltoaseman Saksan rajan läheisyyteen. Kylän asukkaat poistivat ovet asunnoistaan, koska ne olisivat menneet kuitenkin rikki.

Ovet[muokkaa]

Guderian ei koskaan avannut ovia.