Heinolan maalaiskunta

Tämä artikkeli on merkitty parannettavaksi välittömästi, koska sen sisältö tai aihe on kakkaa. Voit auttaa Hikipediaa muokkaamalla artikkelia paremmaksi. Jos parantaminen ei kiinnosta ketään, artikkelille käy huonosti. Teksti on ollut kakkaa jo ammoisista ajoista alkaen.

Heinolan maalaiskunta
{{{sijainti}}} vaakuna sijainti
[{{{www-osoite}}} {{{www-nimi}}}]
Lääni	Mikkelin lääni
Maakunta	Päijät-Hämeen maakunta
Seutukunta	[[{{{seutukunta}}}]]
Kihlakunta	[[]]
Perustamisvuosi	1918-1997
Kuntaliitokset
Pinta-ala - maa	632 km² 632 km²
Väkiluku - väestötiheys	jotakuinkin yhtä paljon kuin Hikipediassa on artikkeleita (siis juuri nyt) {{{väestötiheys}}} as/km²
Työttömyysaste	%
Kunnallisvero	16 % (24 vuotta sitten)
Kunnanjohtaja	Pekka Saarinen
Kunnanvaltuusto	paikkaa

Heinolan maalaiskunta oli joukko muusta maailmasta alienoituneita kyläpahasia yhden pienen kyläpahasen, Heinolan kaupungin, ympärillä. Paikan olemassaolosta kansa on saanut virallisesti tietää vasta vuodesta 1997 lähtien, vaikka median uutisointi kaupungin sisällissodan tilanteesta oli aikanaan laajaa.

Historia

Sinä aikana kun asiat olivat vielä suhteellisen hyvässä kunnossa

Tämä Pekka Saarisen johtama kansalaisten sortoliike, joka tunnetaan myös nimellä Viisykkösen murskaus ja sorto (MS51) aloitti toimintansa Äiti Venäjän päästettyä Suomen pois hellästä huomastaan vuonna 1917, joka johti nykyisinkin vihatun lakijärjestelmän luomiseen, joka puolestaan kasasi dominopalikoita aina Päijät-Hämeeseen asti. Herra Ståhlbergin mahtipontisesta käskystä palikat lähtivät liikkeelle ennen aikojaan ja muodostivat barrikadin pienen Heinolaksi kutsutun maapläntin ympärille, joka johti dominoiden ympäröimän alueen eristäytymiseen muusta maailmasta lähes tulkoon täydellisesti. Ensimmäiset päivät maalaiskunnassa olivat täydellistä kaaosta, joten joukko ympäri reikäleipää sijoittuneita urheita kansalaisia päättivät saada asiat järjestykseen keinolla millä hyvänsä - tästä alkoi MS51:n taru, tosin nimellä Heinolan pitäjän kunnanhallitus.

Heinolan sisällissota

Tämä näky oli Heinolan maalaiskunnan normaalille asukkaalle vain kaukainen haave sisällissodan aikana. Miksi? Lueppas vierestä, juntti. Hopi hopi.

Pitkän aikaa, joka neljäs vuosi, vielä demokraattisesti valitut edustajat kokoontuivat keskiviikkoisin pitäjänkirkon hautuumaalle pohtimaan mikä olisi kunnan asukkaille parasta, mutta tämä kaikki muuttui vuonna 1946 kun päättäjien hitauteen kyllästyneet Murskaus ja sorto-liikkeen perustaneet anarkistit ottivat vallan ja valtasivat koko maalaiskunnan Onkiniemen erakkoakin myöten. Ensimmäiseksi työkseen MS:n jäsenet rakennuttivat edellä mainitun hautuumaan viereen osoitteeseen Vanhatie 51 ison hallintorakennuksen, jossa myös pidettiin vankeina kunnankäräjillä tuomittuja ihmisiä - nykypäivänä hallintorakennus toimii odotetusti 7-9-vuotiaiden iltapäiväkerhona ja lelukauppana. Suomen tasavalta käytti Heinolan kaupunkia epävirallisesti taktisena tukikohtanaan maalaiskunnan läheisyyden takia siinä toivossa että valtio saisi toimitettua ruoka-apua mlk:an, mutta normaaleilla mlk:n asukkailla ei ollut oikeutta mennä 500 metrin päähän rajavyöhykkeestä kuoleman uhalla.

Vuonna 1958 Heinolan maalaiskunta julistautui itsenäiseksi valtioksi ja julisti sodan läntisiä maita vastaan, joka oikeutti Suomen aloittamaan viralliset sotatoimet. 1961 MS51 aloitti salaisten asiakirjojen mukaan projektin, jonka tarkoituksena oli rakennuttaa kolme metriä korkeat sähköistetyt tiilimuurit 70 vartiotornilla varustettuna kunnan ympärille ja Heinolan kaupungin raja-alueille kolme vuotta paikalla seisseiden aseistautuneiden ihmiskilpien tilalle. Tässä onnistuttiin lopulta neljä vuotta myöhemmin, jolloin aloitettiin myös kunnan ulkopuolelta tulleiden radio- ja televisiosignaalien häiritsemisen Isonmäen lähettimeltä ja Aidosti vapaa Heinola-lehden julkaiseminen kaupungista käsin, jota jaettiin valtion lentokoneista ruokatarvikkeiden kera keskustaajamiin Kirkonkylään ja Vierumäelle. Signaalien häiritseminen vaikutti lähetysten vastaanottoon myös Heinolan kaupungissa ja maalaiskunnan ympärillä, joka sai osakseen suurta kritiikkiä Suomen valtiolta ja YK:lta.

Suurin poliittinen pelaaja koko Heinolan sisällissodan aikana oli Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkonen, joka yritti monesti diplomaattisilla vierailuilla taivuttaa MS51:n johdon luopumaan vallasta, muttei onnistunut siinä, koska jokaisella kerralla tapahtui virallisten dokumenttien mukaan salamurhayritys. Vuoden 1974 vierailullaan Kekkonen pyörtyi rajalle ja kertoi myöhemmin Yleisradion haastattelussa nähneensä Majoran ja Kaaoksen tappelevan keskenään. "Surullista kyllä, mutta juuri kun tappelu oli ratkeamassa, assistenttini kaatoi päälleni sangollisen vettä ja heräsin", Kekkonen kertoi nykyään jo klassikoksi muodostuneessa haastattelussa. Heinolan sisällissodassa sai 70-luvun loppuun mennessä surmansa yli 20 000 Suomen, Yhdysvaltain ja Länsi-Saksan kansalaista, joista jopa 1500 oli heinolalaisia.

Kekkosen viimeinen, tätä nykyä virallisessa kielessä historiallinen, sovitteluyritys vuonna 1981 johti joihinkin taipumisiin MS:n taholta - rajat mm. avattiin kahtiajaossa perheensä menettäneille, ulkopuolisten signaalien häirintä lopetettiin ja sananvapautta lisättiin. Asukkaat olivat tähän jotakuinkin tyytyväisiä vuoteen 1989 asti, jolloin maalaiskunnan asukkaat 'tajusivat' elämänsä kurjuuden kunnan sisällä ja aloittivat protestit ympäri kuntaa. Kliimaksi kansan raivolle oli 9. marraskuuta 1989 tapahtunut sähkökatkos, jolloin myös sähköistetyistä muureista ja tornien valonheittimistä loppui virta ja kansalaisia pakeni muurien yli kaupungin keskustaan, jotkut hajottivat muurista paloja mm. lekoilla. Seuraavana päivänä YK:n joukot ryntäsivät raunioituneiden muurien yli maalaiskunnan puolelle MS51:n jäsenten löytämisen toivossa, mutta Pekka Saarinen ja kumppanit olivat ehtineet kadota ja sota julistettiin päättyneeksi ja maalaiskunnan kansa vapautetuksi.

Seuraavat vuodet olivatkin monien ex-maalaiskuntalaisten mielestä ylellistä aikaa ja lopullisen (?) kuoliniskun Saarisen hirmuvalta sai uutenavuotena 1997, jolloin Heinolasta tuli taas yhtenäinen 70 000 ihmisen läsnäollessa kaupungin torilla. Juhlallisuudet televisioitiin ympäri maailmaa ja niitä seurasikin televisiosta yli 50 miljoonaa ihmistä. Kuolinisku ei ollut kuitenkaan täydellinen, koska Saarinen oli vielä tuntemattomassa paikassa ja kuluttikin seuraavat vuodet palvelusväkensä kanssa maan alla lähetellen satunnaisesti videonauhoja medialle. Nauhojen sisältö koostui mitä todennäköisimmin uhkailuista, mutta koska lähes kaikki maalaiskunnan asiakirjat ja kyseessä olevat videonauhat tuhoutuivat vahingossa 2003 postiauton ajaessa metsään Vihdissä, mistään ei ole enään virallista varmuutta.

Saarinen löytyi monen piilotteluvuoden jälkeen vihdoin 1. toukokuuta 2011 Pertunmaalla sijaitsevasta kartanosta, jonne hänet ammuttiin.

Nykypäivän elämä maalaiskunnan alueella

Se on aivan samanlaista kuin missä tahansa tämän maailman tuppukylässä. Mitä nyt muutamia lasoljuoppoja hoippuilee koulujen raunioilla päivittäin...