Hector

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ja mä hullu liityin Hectorin ihailijakerhoon
ja sain postista oman Hector-puseron
Silloin tuli tippa silmään ja olin pissata housuihin
Mä tunsin olevani jotenkin sekaisin

~Kari Peitsamo vm. 1978

”Hector on tunnettu hyvin voimakkaasta yleisvasemmistolaisuudestaan (mistä hän ruukinmatruunan tulkinnan mukaan sitten maksoi hermoromahduksella 1980-luvulla, eli Hectorillakaan ei oo helppoo)”
~Ruukinmatruuna
Hector juonsi myös television musiikkiohjelmia 1970-luvulla

Laulu- ja soitinyhtye Hector Kalborek on joko asfalttiprinssi, hautausmaa, kotimainen puolituntinen tai lehdetön puu. Hänen ongelmanaan ei ole perinteisesti ollut lahjojen, vaan itsekritiikin puute. Hectorin ääntelyä tavataan kuulla radion välityksellä aina silloin tällöin, mutta radiovastaanotin sulkemalla tai rikkomalla häiriö saadaan hetkessä poistettua. Hector Kalborek tekee kaiken aivan alusta loppuun saakka itse (paitsi enkelin eteiseen) ja tämä näkyy sekä kuuluu lopputuloksessa. Hector on aivan itseoikeutetusti bardimme Trubadurix, josta kaikki kyllä pitävät, mikäli hän vain malttaisi olla hiljaa.

Biologien mukaan Hector Kalborekin tuottamat äänet vaihtelevat loisteliaista eri hävettäviin. Sama pitää paikkansa hänen käännöskappaleidensa kohdalla: "Tuulet kirkuu hautoihin" (alk. Epitaph) lienee sanoitettu tekstin korjaamiseksi alkuperäisen kirjoittajansa Peter Sinfieldin säännönmukaiselle karseustasolle, jolle se ei jostain syystä ollut syntynyt, ja uusiototeutettu musiikillisesti tarkoituksenaan päihittää yli 20 vuotta etuajassa Absojen tunkkaisuusennätykset.[1]

Jos joku kertoo varauksetta pitävänsä Hectorin musiikista, niin hän luultavasti joko ei ole perehtynyt siihen kuin parin kappaleen verran tai on läpeensä vailla musikaalista makuaistia. Hectorin populäärimusiikin tuntemus on korkeatasoinen, ja sen vuoksi hän on saanut jotkut höynäytettyä luulemaan, että hän tekisi itse korkeatasoista musiikkia. Tosiasiassa koko Hectorin tuotanto on jokseenkin puolivillaista ja piinallisen läpipaistavaa pastissia milloin folk-legendoista, progeklassikoista, David Bowiesta tai mistä ikinä. Suurikokoisuudestaan tunnettu Hector on hoippuroinut koko aikuisikänsä rockin kukoistuskauden posliinikaupassa, eikä hän ole edelleenkään oppinut havaitsemaan, millaista tuhoa moinen aiheuttaa. Säännöllisin väliajoin Hector on intoutunut tekemään käännöskappaleita, joita kukaan kivun- tai häpeäntunteeseen kykenevä ei olisi intoutunut tekemään alkuunkaan. Hectorin käännöskappaleiden kuuntelu tuhoaa aivokudosta pahemmin kuin niitten tekemiseen käytetty alkoholimäärä. Kaikesta huolimatta Hector lienee ihan vilpittömästi herkkä, älykäs ja mukava mies, mikä tekee tästä kaikesta niin kovin, kovin vaikeaa.

Ura[muokkaa]

Hectorin perustajajäsen Heikki Harma aloitti uransa palkkasoturina. Tämä yksinäinen tinasotamies taisteli Kiinan, Ranskan ja Vietnamin puolesta, jonka jälkeen hän lähti Narniaan, jossa Aslan johti lasten armeijaa. Siellä hän tapasi heinäpellolla Mandoliinimiehen, ja he jättivät jäähyväiset aseille ja lähtivät syyskuussa karnevaaleihin. Heidän seuraansa liittyivät herra Mirandos ja Meira. Sisämaan retkellä he päättivät lähteä takaisin Narniaan, missä he päättivät perustaa yhtyeen ja aloittivat hectorockin soittamisen.

Musiikki oli alunalkaen tähdätty cocktail-sukupolvelle, mutta siinä oli tiettyä jatkuvuutta, joten sudenkorentomaisella raivolla soitettu hectorock takkasi roos. Joukkoon liittyivät roudarit Ake, Make ja Pera, ja miksaaja Laura, jota kaikki kaipasivatkin kauheasti. Perjantaisin he soittivat sarjakuva-rockia.

Karmiininpunaisen kuninkaan pieni tytär Liisa oli kovasti tykästynyt Hectoriin, mutta he pitivät tätä norsunluutornissa kasvanutta prinsessaa kuin juudaana, ja tämä epitafi saiki Liisan surulliseksi. Mutta Liisa ryhtyi hoitamaan lääkärimiehensä Antti-Juhanin kanssa Hectorin PR-toimintaa. Hector asettuikin nyt aloilleen, ja otti tukikohdakseen nyt pysyvästi hotelli Hannikaisen, jonka baarissa he soittivat jokamiehenfjongaa. Heillä oli yleisönä paljon snadeja kundeja stadista, ja tänä aikana he tekivät suurteoksia. He soittivat yhdessä Roxetten kanssa, ja uusimpana teknologiana heillä oli käytössään mm. TVC 15. Espanjassa he eivät koskaan käyneet, mutta Vanhan kirkon puistossa kylläkin.

Kuitenkin eräs yö oli kovin tuulinen, ja heidän lapsensa joutuivat kadoksiin. Heitä ei löytynyt postitoimistosta, ja niinpä he jatkoivat etsimistä yönselkään palellen yhdessä. Ei mittään kuitenkaan löytynyt, ja etsintään liittyi mukaan muuan tuntematon sotilas, joka lauloi fasismista. He törmäsivät naiseen, joka oli yksin, ja hän kertoi, että sinä yönä oli kissojen yö. Lapset löytyivätkin lopulta ruusuportin luota veli Joachimin seurasta.

Lintubongarina tunnettu Harma joutui eräällä keikalla kuljettajaa vailla olleen vaunun kyytiin - melkoinen kesäyllätys siis, mutta pahemmalta onnettomuudelta säästyttiin viikonloppusammakon tehtyä enkelin eteiseen. Asiasta selvittiin kuivalla sympatialla ja terapialla, ja musiikki jatkui etelän öissä. Koko hela maailma oli nyt Hectorille avoin.

Euroopan valloitus alkoi videorodeolla, ja mukaan liittyi Woyczek. Omassa kotona suosio oli suurta, joskin jotkut fanit, kuten koira ja hänen miehensä, olivat jo vieraantuneet. Mutta mistä oli kysymys? Hyvää yötä bambi? Varmuudella he olivat nyt valtiaita, ja uusi hectorock (kakkosversio) alkoi jäävalssin jälkeen ylitse yön, kovana kuin takorauta. Vain idiootit nukkuivat, kun kivet vierivät ja jossain jysähti. Vanhana palkkasoturina Harma totesi musiikistaan, että "Sota on kaunis!", ja varjot ja lakanat lensivät seinästä seinään hectorockin voimasta.

Kova elämä ja yritys nielaista kuu vaativat veronsa; Hector totesi, että "Mulla ei oo rahaa", ja otti yhteyttä apinaan. Lady Jane järjestikin timantteja ja ruostetta, ja pianomies Peter Pan allekirjoitti yhtyeen uuden huomisen. Uushiljaisuus päättyi yhtenä iltana, jolloin päätettiin juoda viinaa ja tulla viisaammiksi, ja halvat pelit saivat luvan väistyä. Seisova ilma tuuletettiin ja väärille naamoille todettiin "Näkemiin - kuulemiin!" Euroopan kiertue jatkui Amsterdamissa ja illat pitenivät. Lopulta konsertista tehtiin live-levy joka räjäytti Hectorin kaikkien tajuntaan. Näin on! Tämän jälkeen Hector muutti salaisuuksien taloon ja unelmoi viimeisestä unelmasta. Syksyn tullessa Hector haravoi kultaisia lehtiä ja kierteli pahuuden avenuella, mistä löysi pysähtyneen kellon. Tämän jälkeen Hectorin uran eteneminen oli hidasta ja hän tahtoi kaljalle Helismaan pikajunaan. Pieni tauko teki hyvää ja vuosituhannen alussa Hector kuunteli vaan taivasta ja kuulosteli neljää tuulta kun rakkaus saapui kaupunkiin. Tänään Hector on lähes onnellinen mies.


Sanaseppo[muokkaa]

Hectorin kappaleet ovat jääneet elämään lähinnä niiden sanoituksen vuoksi. Seuraavat kappaleet ovat jääneet mieliimme likipitäen unohtumattomasti:

  • Kuka kantoi Hectorin eteiseen?
  • Juostaan miinaan
  • Jäähyväiset pianolle
  • Metsurit areenalla
  • Ei todisteita

Suosionsa huipulla Hectorilla oli neljä kuulijaa ja hänestä tuli M.A. Nummisen keskustelukaveri radion Iltasatuja aikuisille -ohjelmaan. Numminen asetti kuitenkin Hectorin esiintymiselle ehdon, jonka mukaan tämä ei saisi edes hyräillä tapailumielessäkään mitään musiikkiin viittaavaa. Saadakseen enemmän kuulijoita Hector liittoutui Maija Vilkkumaan ja Laura Voutilaisen ja kanssa. Trio lähti kiertueelle Kodin kynttilät -teemalla, jota varsinkin Maija Vilkkumaa tulkitsi erinomaisen mieliinpainuvasti. Hector toi esitykseen lähinnä falsettimaisia ulottuvuuksia. Hector on esiintynyt myös Argentiinassa Eino ”Ebba” Grönin sekä Tapani ”Minä” Kansan kanssa. Eikka on ollut matkassa lähinnä kovalyöntisyytensä vuoksi. Suomalaiset ovat siellä vähän huonossa huudossa, ja Hectorin johdolla toiminta on ollutkin pääasiallisesti sissisotaa argentiinalaista tangoa vastaan. Argentiina, kuten kaikki tietävät, julisti kymmenisen vuotta sitten tangosodan Suomelle.

Hectorin perilliset[muokkaa]

Hector tulevaisuudessa[muokkaa]

Hectorin tulevaisuus on takanapäin. Vielä vuonna 2006 hän ilmoitti julkisuudessa kiihkeästi haluavansa esiintyä duettona Tapani Kansan kanssa, mutta Argentiinan pampalle juuttunut Kansa ei ehtinyt hätiin, ja niinpä tästä pettynyt ja väsynyt Hector kiertää kesällä 2007 viimeistä kertaa suomalaisia tanssilavoja ja liikuntasaleja odottaen niihin kuhunkin vähintään neljä kuulijaa kerrallaan. Hectorille voi jättää jäähyväiset myös kieltäytymällä kuuntelemasta hänen äänitteitään vuosien varrella, mikä useimmiten onkin suositeltavinta. Hector on jatkuvan poliisisuojelun alaisena, sillä Akhilleus on vannonut tappavansa hänet.

Viitteet[muokkaa]

  1. Onneksi tälläkin pökäleellä on arvovaltainen puolustaja, kirjailijanimi Ruukinmatruuna, jolle ei ole koskaan tullut vastaan mitään ilmiötä, jota hän ei osaisi selittää tyhjentävästi:
    "Neljäs kappale, Epitaph-Tuulet kirkuu hautoihin, on alkuperäissanoitukseltaan King Crimsonin Epitaph. Tämä on yksi niitä kappaleita, jotka ovat suomalaissovituksena parempia kuin alkuperäinen." [1]