Half-Life

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Half-Life (tyyliteltynä HλLF-LIFE, joskus myös No-Life tai All-Life, suom. Puoliintumisaika) on Valve Corporationin vuonna 1998 julkaisema PC-videopeli. Peli kertoo hiljaisesta nörtistä, Gordon Freemanista, joka teurastaa pelin aikana tuhansia erilaisia vihollisia, vaikka hän ei ole käsitellyt asetta elämässään kertaakaan aiemmin. Tämä on jo yksi näyttö pelin erikoisen realistisesta suuntauksesta. Peliä myytiin kohtalainen määrä, vaikka se ei olekaan yhtään putkimainen, kliseejuoninen tai epärealistinen. Feministien mielestä naishahmojen puuttuminen oli voimakasta syrjintää naisia kohtaan. Tämä on syy miksi suurin osa heistä ei pelaa Half-Lifea.

Ensimmäisen osan jälkeen on myös julkaistu jo lukemattomasti lisälevyjä, joissa toilaillaan eri hahmoilla Black Mesassa samoihin aikoihin kuin alkuperäisessä pelissä. 3 jatko-osaakin on jo ehtinyt ilmestyä, ja lisää on tulossa. Myös etäisesti juoneen liittyvä lyhytpeli "Portal" on julkaistu hiljattain.

Juonen pääpiirteet lyhyesti[muokkaa]

Tässä Half-Lifen kuvankaappauksessa näkyy kehittynyt ja realistinen grafiikka. Huomaa erityinen asevalikko, josta voi jopa valita käytettävän aseen.

Pelin tapahtumat sijoittuvat New Mexicon autiomaassa sijaitsevaan USA:n synkkään ja salaiseen tutkimuskeskukseen joka sisältää lukuisia ydinaseita, entiseen kylmän sodan aikaiseen baariin Black Mesaan (joka on täynnä realistisia betonisia käytäviä ja pohjattomia kuiluja), jossa tiedemies Gordon Freeman pilaa tieteellisen kokeen työntämällä ostoskärryn lasersäteeseen. Outoja olioita alkaa tupata joka nurkalta tähän universumiin toisesta ulottuvuudesta, ja pian täysi kaaos on jo meneillään. Gordonilla on onneksi hänen robottipukunsa, ja herättyään hän sopeutuu tilanteeseen tappamalla jokaisen vastaan tulevan sotilaan ja alienin. Hän käyttää aseenaan lähinnä sorkkarautaa, jolla hän teurastaa realistisesti lukuisia extraterrestriaalisia alieneita ja erikoiskoulutettuja merijalkaväen sotilaita. Lopulta Gordon häipyy toiseen ulottuvuuteen ja tappaa alienien johtajan. Tästä huolimatta Black Mesasta selviää ihmeellisen lukuisa määrä henkilökuntaa, jotka nähdään seuraavissa osissa.

Lähtisitkö HÄNEN mukaansa?

Tämän jälkeen G-man, hämäräperäinen ukko joka on seurannut Gordonia koko ajan, kaappaa hänet ja laittaa hänet pimeään huoneeseen, ja nukuttaa hänet noin sadaksi vuodeksi. G-man räjäyttää myös Black Mesan atomipommilla, tosin sitä ei Half-Lifessa näytetä. Se vain tapahtuu.

Hahmot[muokkaa]

Ystävät[muokkaa]

Half-Lifessa tapaa lukuisasti erilaisia ystävällisiäkin hahmoja, vihollisten lisäksi. (Mikä on ihmeteltävää, sillä onhan aivan käsittämätöntä, miten peliin voidaan vielä nykytekniikalla sijoittaa ystävällisiä hahmoja)

Tiedemies on erittäin erikoinen hahmo, sillä koskaan ei voi tietää, minkä näköinen seuraava heistä tulee olemaan. Tiedemiehiä on nimittäin kokonaista 4 erilaista! He tottelevat pelaajan käskyjä sokeasti. Tiedemiehet ovat hyviä stressinpurkuun, eli jos aseessa on ylimääräisiä panoksia, heitä voi käyttää maalitauluina tai juoksuttaa radioaktiiviseen kylpyammeeseen. He ovat myös pasifisteja, eivätkä siten halua käyttää aseita, vaikka he rakentelevat erilaisia hyperkehittyneitä sellaisia vaikka miten paljon.

Barney huipputarkasti 3D-mallinnettuna.

Barney on Black Mesan rennosti haasteleva vartijahemmo. Hänen erityispiirteensä on se, että hän on kaikkialla samaan aikaan, ja hän osaa monistaa itseään joka paikkaan. Barney tottelee myös pelaajaa erikoisella luottavaisuudella, vaikka käskijä on outoon oranssiin pukuun sonnustautunut hiljainen ja epäilyttävän näköinen heppuli. Hän tosin suuttuu jos häntä ampuu, ja ampuu takaisin. Hän ei osaa käyttää muita aseita kuin peruspistooliaan, eikä kovin hyvin sitäkään, vaikka sitä ei tarvitse edes ladata. Pelille antaa lisävaloa se, että Barney lupaa ostaa sinulle kaljan joskus myöhemmin.

G-man on outo, kryptisesti puhuva mies, jolla on aina tummansininen puku päällä ja joka kantaa mukanaan salkkua, joka ei luultavimmin sisällä mitään ja on vaan koriste. Jotkut ovat epäilleet, onko hän ihminen ollenkaan vai onko hänkin kenties jokin vieraan ulottuvuuden muukalainen, mutta luultavasti hän on vain Gordonin mielikuvituksen tuotetta koska muut eivät häntä tunnu näkevän. Hän on luultavasti kuitenkin vain joku muuten vaan yksinäinen ihminen. Hänen tiedetään osoittaneen myös pelottavan suurta kiinnostusta alaikäisiin.

Viholliset[muokkaa]

Pelissä on lukuisan ystävämäärän lisäksi jonkin verran erilaisia vihollisiakin. Tämä ei tosin ole ihmeteltävää, sillä jo monissa peleissä on vihollisia. Esitellään tässä nyt kuitenkin muutama.

Nihilanthin joukot Suuri määrä sekalaisia otuksia. Omaavat järjestäytyneen hierarkisen yhteiskuntajärjestelmän, jossa pääosissa ovat johtaja, itse Nihilanth, joka näyttää isolta kyborgivauvalta, Sotilaat, jotka ovat muuten vaan rumia, Gargit, jotka ovat isoja, Kontrollerit, jotka lentävät, ja Orjat, jotka käyttävät sähköhyökkäyksiä. Nämä orjat, myöhemmin "Vortigaunteiksi" kutsutut olennot omaavat jonkinlaisen kollektiivisen tietoisuuden, ja ovat Half-Life 2:ssa jostain syystä ystävystyneet ihmisten kanssa. Ne osoittavat suurta kunnioitusta ihmisiä kohtaan, eritysesti Gordonia, vaikka hän teurasti tuhansia heidän kaltaisiaan ykkösosassa.

Xenin villieläimet Nihilanthin joukkoja ei tule sekoittaa Xenin villieläinten kanssa. Xenin rinnakkaisulottuvuus sisältää paljon erilaisia otuksia, joista mainittavimpia ovat: Päärapu (joka zombifioi uhrinsa, erit.huom.), Äänikoira, Härkäkana, Kattomörkö, joka on suuri raaka lihamöntti, jolla on isot hampaat ja epämääräinen pitkä uloke, jolla se kuristaa viattomia, Lonkero ja Snärkki. Otukset ovat eri kokoisia ja omaavat erilaisia iskuja, joita on tässä turha ruveta nyt selittämään erikseen.

Sotilaat HECUn sotilaita, jotka USAn valtio lähetti hiljentämään Black Mesan. Käyttävät erilaisia aseita, ja omaavat hämmästyttävän tekoälyn. Heitä on myös eri värisiä. Sotilaat käyttävät myös erilaisia armeijan ajoneuvoja, kuten panssaroitua Ladaa, jossa on konekivääri ja tykki; toki radiokin löytyy. Huomattavaa armeijan kulkuneuvoissa on se, että ne voi tuhota sorkkaraudalla hakkaamalla.

Puku[muokkaa]

Gordonille antaa suojausta ja voimaa hänen tunnusomainen H.E.V niminen robottipukunsa joka on kylläkin suunniteltu vaarallisten aineiden käsittelyyn, mutta nähtävästi ajaa asiansa myös kehittyneenä scifi-taisteluhaarniskana varsin hyvin. Hauska tosiasia myös on, että muuten täysin suojatusta puvusta puuttu kypärä, tai siis kypärän se kyllä sisältää, mutta Gordon ei käytä sitä. Hänen ei tosin tarvitse, sillä hänen partansa antaa hänelle tarpeellisen pään alueen suojauksen suurien silmälasiensa lisäksi. Toinen erikoisen realistinen seikka on, että vaikka pelissä olisi enää yksi helttipiste jäljellä, Gordon pystyy silti juoksemaan ja toimimaan täysin normaalisti. Yksi erikoinen seikka on myös, että vaikka Gordon ei puhu koskaan, hän osaa käskyttää ihmisiä erityisen hyvin kaikissa HL-peleissä. Tämä tapahtuu mahdollisesti hänen silmälasiensa avulla. Muita erityisen realistisia seikkoja ovat myös, että jos pelissä putoaa ensin monta sataa metriä alaspäin ja tarttuu tikkaisiin viime hetkellä, selviää. Tikkaissa ei myöskään tarvitse pitää käsiään, vaan siitä voi ampua aivan huoletta. Nämä seikat todistavat pelin huomattavaa realismia.

Aseet[muokkaa]

Sorkkaraudalla voit tappaa kaiken

Tässä yhteydessä on hyvä mainita ainakin Half-Lifen perusase, sorkkarauta, jolla voi tappaa käytännössä pelin joka ikisen vihollisen. Tämä on erittäin realistista, sillä jokainenhan tietää, että sorkkarauta voittaa ampuma-aseet mennen tullen, pitkällä matkallakin. Half-Life sisältää myös muita aseita, mutta jos olet koskaan pelannut räiskintäpeliä, joka on hyvin suuri todennäköisyys, luultavasti tiedätkin mikä on tavallisen räiskintäpelin aseistus. Half-Life ei poikkea siitä nimittäin yhtään jos lukuun ei oteta Half-Life 2:n painovoima-asetta.

Modaus[muokkaa]

Jo GTA:ssa pahennusta herättänyt Hot Coffee -modi on siirtynyt HL:n modiksi. Kehitys on vielä kesken mutta seuraavassa versiossa pitäisi olla jo alastoomuuskin mukana.
Yksi syy jättää peli ostamatta tai harkita vähän kauemmin: Half-Lifessa ei ole tällaisia robotteja, ne poistettiin lopullisesta julkaisusta.

Mukava tosiasia jolta tämä peli säästi maailman on kuitenkin se ettei peliä ole lähes mitenkään mahdollista muokata, tai modata, siihen ei voi valmistaa minkään sorttisia lisäosia eikä parannuksia. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä että koko peli on kokoonpantu täysin tuurilla ilman minkään sorttista järjestelmää ja sen lähdekoodi on täysin sattumanvaraista ja monen tuhannen koodarin muokkaamaa, se on täyttä siansaksaa ja on yksi maailman ihmeistä miten moisella koraanilla on saatu edes niin hirveää peliä kuin Half-Life kokoon. Koodin jäljen hirveyden huomaa mm. siitä ettei Half-Lifen kentissä ole minkään sorttista logiikkaa, eikä vastustajilla ole tekoälyä. Half-Lifen ohella on kyllä myyty monenlaisia lisenssillä varustettuja modeja ja lisäosia kuten Doom 2, Counter-Strike, Day of Defeat, Call of Duty ja Battlefield 2, mutta todellisuudessa nekin ovat yhtä tuurilla kokoonpantuja pelejä kuin Half-Life, mutta näidenkin kohdalla pelimoottori on jouduttu kokonaan uudelleen rakentamaan, joka käytännössä tekee niistä ihan oman sarjan pelejä, eikä modeja. Tavallaan Half-Life on parantanut maailmaa estämällä muutamia satoja pähkähulluja nörttejä täyttämästä internettiä isäntä peliä surkeimmilla ilmaismodeilla, joita kyllä löytyy esimerkiksi Haloon ja Quakeen, mutta ei missään tapauksessa Half-Lifeen, kiitos pelimoottorin epäselvän rakenteen.

Lisää luettavaa[muokkaa]

Videoita[muokkaa]

Tässä lopuksi pari Half-Lifeen liittyvää videota, jotka ovat toivottavasti hauskempia kuin tämä artikkeli.