Gustaf Adolf Reuterholm

Hikipedia

Gustaf Adolf Reuterholm (1756–1813) oli kiistatta yksi Ruotsin historian suosituimmista poliittisista isähahmoista ja maan johtava kuninkaannaittaja. Tekipä hän mitä tahansa, niin omien päiväkirjojensa mukaan rahvas rakasti estottomasti jokaista päätöstä. Ruotsin kuningas oli 1700-luvulla yksinvaltias, jonka ei halutessaan tarvinnut juuri säätyjä kuunnella. Reuterholm tiesi tämän ja hallitsi valtakuntaa sen mukaisesti. Ainoa ongelma oli, että hän ei ikinä ollut Ruotsin kuningas.

Sisällysluettelo 1 Vaatimaton vapaaherra lapsenvahtina 2 Pyyteettömät ratkaisut valtakunnan parhaaksi 2.1 Kuninkaallinen Tuttu juttu -show 3 Kansallissankari poistuu näyttämöltä 4 Viitteet

[muokkaa] Vaatimaton vapaaherra lapsenvahtina

Kustaa III:n tappavan riemukkaiden naamiaisjuhlien jälkeen Ruotsi oli sekaisin: kuninkaaksi tuli 13-vuotias itkupilli Kustaa IV Aadolf ja valtionhoitajaksi nynny herttua, joilla kummallakaan ei ollut hajua, miten rahvaan suosio kalastetaan rakastamalla rajattomasti pelkästään itseä. Onneksi holhoojahallituksen johtoon löytyi oman navan erikoistuntija Gustaf Adolf Reuterholm.

Reuterholm paistatteli kansansuosiossa yhteensä neljä vuotta ennen Kustaa IV Aadolfin täysi-ikää. Tämä aika olisi 1700-luvun hallintojärjestelmässä aivan hyvin riittänyt koko valtakunnan syöksemiseen päin helvettiä. Reuterholm kuitenkin jätti tämän homman Kustaa IV Aadolfille ja keskittyi itse paljon tärkeämpään asiaan: omien muotokuviensa teettämiseen. Jo pelkästään Ruotsin kansallismuseossa on hänestä kuvia ja patsaita niin paljon, että niille on pitänyt rakennuttaa oma lisäsiipi.

Kiitoksena alamaistensa osoittamasta varauksettomasta ihailusta hän myönsi itselleen jäsenyyden Ruotsin jokaisessa ritarikunnassa. Reuterholmin vaatimattomuus piti varsinkin käsityöammattien taitajat työllistettyinä, sillä uuden ritarikunnan myötä jokaiseen muotokuvaan piti päivittää vastaava rintamerkki. Tämän lisäksi hän kaapi itselleen kunniajäsenyyksiä erilaisissa tiede- ja kulttuurijärjestöissä silkalla paikalle saapumisella. Asiaan ei Reuterholmin muistiinpanojen mukaan vaikuta mitenkään se, että hän sulki Ruotsin akatemian, koska sen jäsenet eivät äänestäneet häntä puheenjohtajakseen.

[muokkaa] Pyyteettömät ratkaisut valtakunnan parhaaksi

Kaikessa vaatimattomuudessaan Reuterholm ehti mallina patsastelun ohella vaikuttaa politiikkaan, vaikka intendenttien ja tutkijoiden mielestä hänen ei olisi kannattanut tehdä kumpaakaan. Reuterholmin politiikkaa leimasi pyyteetön halu tehdä läheisilleen hyvää. Salaisen poliisin iloksi hän laati painovapauslain, jonka mukaan oppositio sai painaa mitä huvittaa, kunhan laittaa nimensä ja osoitteensa alle. Rahvasta hän riemastutti kieltämällä kahvin käytön, koska se valvottaa, eikä seuraavana aamuna jaksaisi herätä peltotöihin. Taidemaalareita hän ilahdutti myöntämällä kamarirevision presidentin kuvia maalaaville oikeuden vähentää maalit verotuksessa. Itseään hän ilahdutti myöntämällä itselleen vaatimattoman tittelin ”kamarirevision presidentti”. Kamarirevision presidenttiä hän ilahdutti myöntämällä tälle kottikärrykaupalla mitaleja.

Reuterholmin itse kirjoittaman historiikin mukaan ainoastaan hänen päällekäin pinotut muotokuvansa jättävät varjoon hänen yhteen kasaan pinotut valtiolliset ja tieteelliset uudistuspäätökset. Molempien pinojen korkeus oli sitä luokkaa, että silloisella nosturitekniikalla tätä ei päästy varsinaisesti kokeilemaan. Luottakaamme siis Reuterholmin sanaan. Joidenkin historioitsijoiden mukaan myös hänen antamansa paranoidit pidätysmääräykset Kustaa III:n kätyreistä yltävät vähintään näiden kahden kasan korkeuteen. Tiedemaailmassa Reuterholm tunnetaan parhaiten lanseeraamastaan egosentrisyysteoriasta, jossa taivaankappaleet kiertävät teorian keksijän napaa.

[muokkaa] Kuninkaallinen Tuttu juttu -show

Reuterholm tiesi naisista yhtä paljon kuin tyylitajusta muotokuvataiteesta – eikä hän siitäkään tiennyt oikeastaan mitään. Tämä ei silti estänyt häntä touhuamasta Kustaa IV Aadolfin naittajana, joka etsi tälle nauriin näköisiä puolisoita ympäri Eurooppaa – tärkeimpänä kriteerinä se, että tuleva kuningatar antaisi Reuterholmin jatkaa muotokuviensa maalauttamista vielä kuninkaan 18-vuotispäivien jälkeen.

Ensimmäinen lattanenä löytyi Mecklenburg-Schwerinin ruhtinaskunnasta, josta Reuterholm oli bongannut 15-vuotiaan Louisa Charlottan. Reuterholmin mielestä Louisa näytti muotokuvassa ihan kivalta, tosin hänellä oli aika vähän rintamerkkejä (minkä asian Reuterholm tietenkin lupasi korjata). Kustaa IV Aadolfin mielestä tyttö oli vinoon kasvanut punkero, eikä häistä tullut mitään.^[1]

Seuraavan ehdokkaan Reuterholm löysi Tukholman aateliselta kirpputorilta, jossa hän iski silmänsä kuvankauniiseen Loviisa Ulriikaan. Nopeasti kuitenkin selvisi, että kyseisen maalauksen kohde oli kuollut jo parikymmentä vuotta sitten. Kun kamarirevision siivooja lisäksi huomautti, että kuvassa on Kustaa IV Aadolfin mummo, Reuterholm hautasi hääajatuksen vähin äänin. Hän osti silti taulun hienot kehykset talteen.

Kolmas ehdokas päätettiin tavata ilmielävänä. Hän oli Venäjän suuriruhtinatar Aleksandra, Katariina Suuren tytär, joka ei ruotsalaisista hovineidoista poiketen näyttänyt ontuvalta suurisuiselta hanhelta. Kustaa IV Aadolf lupasi mennä naimisiin välittömästi, ja järjesti saman tien uransa toisen (joskaan ei viimeisen^[2]) ulkopoliittisen katastrofin: hän kieltäytyi viime hetkellä vetoamalla tyylilleen ominaisesti pissahätään. Keisarinna raivostui: ”Seitsemäntoistavuotias kloppi jostain pienestä naapurin vasallivaltiosta tulee tänne pissimään pitkin gobeliineja! Toivottavasti se pentu kuolee omassa käymälässään!”^[3] Reuterholmin mielestä häiden peruuntuminen oli kiusallinen, joskin hyvin maalauksellinen tilanne. Hänellä oli sopivat kehyksetkin jo valmiina.

[muokkaa] Kansallissankari poistuu näyttämöltä

Reuterholmille tuotti suuria vaikeuksia maalauttaa itserakkaan despootin kuvia, kun Kustaa IV Aadolf tuli täysi-ikäiseksi.^[4] Tätä seurasi Reuterholmin uran onnistunein ratkaisu heti kahvin kieltämisen jälkeen – virasta eroaminen, jota muisteltiin surulla koko valtakunnassa Länsi-Intian siirtokuntaa myöten. Asiaa nopeutti jonkin verran, että kuningas haukkui Reuterholmin kyvyttömäksi itsekeskeiseksi räpeltäjäksi, jonka muotokuvien ansiosta hänen hovilleen naurettaisiin Internetissä vielä vuosisatojen päästä.

Katkeroitunut Reuterholm muutti sukunimensä Ruususeksi Tempelcreutziksi, sillä hän piti itseään temppeliritarien viimeisenä edustajana. Muut temppeliritarit eivät viitsineet nostaa maan povesta vastalauseita. Hän poistui maalariarmeijoineen Ruotsista ja alkoi pyörittää kuninkaallista suvunjalostuspalvelua. Yritys ajettiin konkurssiin, kun paljastui Tempelcreutz oli suosittelut Hessenin ruhtinattarelle itseään viiden erinäköisen muotokuvan ja tittelin avulla.

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Samettiin kiedotulta kukkakepiltä näyttävällä Kustaalla ei juuri ollut varaa arvostella.
2. ↑ Ensimmäinen oli pissaaminen ruutivarastoon päiväkodin reissulla Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa.
3. ↑ Katariina Suuri halvaantui omassa käymälässään.
4. ↑ Kustaa IV Aadolfin aikuistuminen tapahtui vasta kuolinvuoteella.

edeltäjä: Kustaa III

melkein Ruotsin kuningas 1792–1796

seuraaja: Kustaa IV Aadolf