Giovanni Pico della Mirandola

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pico della Mirandola
Pico della Mirandola.jpg
Pärstä, jota vain humanisti voi rakastaa
Koko nimi: Kreivi Giovanni Pico della Mirandola
Syntymäaika: 24. helmikuuta 1463
Syntymäpaikka: Mirandola, Mirandolan kreivikunta
Uskontokunta: roomalaiskatolisuus, humanismi; kabbala ym. okkultistinen hörhöily
Kuolintapa: Rikkiviisausmyrkytys 17. marraskuuta 1494, Firenze
Hiusten väri: Ruskea
Saavutukset: 887/900
Miksi mainitaan
Hikipediassa:
900-kohtainen trollauskampanja
Pilkkanimet: Pikku-Pico

Giovanni Pico della Mirandola (1463—1494) oli italialainen renessanssinero, jonka erikoisosaamista olivat uskonto, teologia, klassillinen filosofia, luonnonfilosofia, luonnottomuusfilosofia, historia, politiikka, rajatieto, mystiikka sekä abduktio- ja obduktiokokemukset. Hän tiesi selvästikin ihan liikaa, joten Firenzen mafia murhasi hänet vain 31 vuoden iässä.

Elämänvaiheet

Lapsuus ja oppivuodet

Pico della Mirandola syntyi 1463 Mirandolassa, Modenan lähistöllä sijaitsevassa itsenäisessä tienristeyksessä, jota hänen sukunsa, Pico, hallitsi. Poika valmistettiin osana tietoista yritystä luoda täydellisin ihmisolento siihenastisessa historiassa: hänen sukunsa oli niin täynnä älykköjä, runoilijoita, taiteentuntijoita ja mesenaatteja, että he olivat luopuneet jo aikaa sitten rahvaanomaisesta ja keskiaikaisesta suvullisesta lisääntymisestä ja sen sijaan hankkivat jälkeläisensä kynäilemällä sonetteja munasolulle.

Lapsen sivistäminen ja koulutus alkoi varhain: monimutkaisten gynekologisten toimenpiteiden kautta Pico della Mirandola sai latinan ja klassisen kreikan oppikirjoja käsiinsä jo kohdussa, ja synnytyksen yhteydessä palautti ne korjattuina vanhemmilleen. Puolentoista vuoden iässä hän käänsi Vergiliuksen kootut teokset kreikaksi ja hepreaksi. Kolmanteen ikävuoteensa mennessä hän oli kääntänyt kaiken siihen mennessä kirjoitetun arabialaisen runouden latinaksi ja osasi käydä itse potalla. Nelivuotiaana hän julkaisi uusplatonistisen kritiikin Parmenideen filosofiasta navajoksi; saavutus on vielä huomattavampi, kun muistaa, ettei Amerikkaa tai sen kansoja edes tunnettu Euroopassa. Päästyään eroon rintaruokinnasta Pico della Mirandola jo pian lukikin kanonista lakia Bolognassa ja filosofiaa Ferrarassa.

Koska suku oli varoissaan ja parikymmentä vuotta nuorukaista vanhemmat veljet pitivät huolta dynastisista asioista, ei Picon tarvinnut varsinaisesti tehdä mitään. Hän kulutti aikansa kuljeskelemalla Italian ja Ranskan yliopistoissa luennoitsijoita nolaamassa, ärsyttäviä kysymyksiä tivaamassa ja parin opintopisteen kirjatenttejä suorittamassa. Näiltä aktiviteeteilta säästyneenä aikana hän omaksui systemaattisesti kaiken tiedon, joka tuolloin oli tiedettävissä, ja arviolta 55 % kaikesta muustakin.

Firenze

AristotleBackhandsPlato.jpg
Renessanssi
Henkilöt

Renessanssin helvetillisin
Renessanssin tappavin
Renessanssin espanjalaisin
Renessanssin koppavin
Renessanssin rohkein
Renessanssin viriilein
Renessanssin tumpeloin
Renessanssin puolalaisin
Renessanssin katu-uskottavin
Renessanssin kieroin
Renessanssin mannertenvälisin
Renessanssin puhdasoppisin
Renessanssin mahtipontisin
Renessanssin tylsin
Renessanssin homeopaattisin
Renessanssin rikkiviisain
Renessanssin suomalaisin
Renessanssin ruotsalaisin
Renessanssin koukeroisin
Renessanssin paras

Ilmiöt

Humanismi
Kirjapainotaito
Uskonpuhdistus
Suuret löytöretket

Vuonna 1484 Pico della Mirandola alkoi kyllästyä elämäntapaopiskelijan elämään. Häntä kiinnosti kokopäivätoimisen yleispätijän työ, ja Firenzessä oli siihen tuon ajan Italiassa parhaat mahdollisuudet. Firenze oli renessanssin keskus, jossa ei voinut aivastaa turmelematta Botticellin freskoa. Varakkaat ja lukeneet mesenaatit päivystivät kaupungin porteilla heitellen kilvan floriineja kaikille kreikantaitoisille tulokkaille. Jos muukalainen tämän lisäksi hallitsi Averroësin kommentaarit, sieppasi nopein kulttuurinystävä hänet väkipakolla omaan palazzoonsa.

Tuskin oli Pico ehtinyt aloittaa muuttokuormansa purkamisen, kun kaupungin johtava poliitikko ja joviaali itsevaltias Lorenzo de' Medici riensi paikalle tunkemaan rahaa, mielisuosiota ja tilaustöitä tulokkaan liiveihin. Pian Lorenzo Loistavan perässä saapui kaupungin johtava intellektuelli, filosofi Marsilio Ficino, joka tarjoutui tuutoroimaan, leipomaan ja ottamaan suihin. Pico saavutti valtaisan suosion Medicien hallinnossa. Hänellä oli runsaasti vaikutusvaltaa, ja hän käytti sen siten, että kärtti Lorenzoa kutsumaan Firenzeen vanhan tuttunsa, mielisairaan, maailmanloppunäkyjä hourivan ja humanismia syvästi vihaavan dominikaanimunkki Girolamo Savonarolan. Tämä ei ollut Picon parhaita tai älykkäimpiä pyyntöjä, sillä lopulta Savonarola hallitsi kaupungin katuja alaikäisten, kaikkea humanismilta ja korkeakulttuurilta haiskahtavaakin terrorisoivien jengiläistensä avulla hävittäen kaikki käsiinsä saamat taideteokset. Viimeksi Savonarola vielä ajoi Medicit, Picon mesenaattisuvun, pois kaupungista. Mutta tämä tapahtui vasta Picon itsensä kuoltua, joten mitäpä väliä sillä olisikaan.

900 teesiä

Innocentius VIII oli pelätty, ruma ja huumorintajuton ikibännien jakelija. Koska paavimobiilia ei ollut keksitty, liikkui hän Kirkkovaltiossa vierimällä harmaan ovaalin sisässä.

Vuonna 1486 Pico päätti kirjoittaa 900 teesiä, matkustaa Roomaan ja suostua puolustamaan teesejään julkisesti ketä tahansa vastaväittäjää vastaan, koska se on mitä ilmeisimmin ylivoimaisesti paras tapa saada naiset kiinnostumaan itsestään.

Pico toteutti suunnitelmansa, mutta paavi Innocentius VIII kiinnostui asiasta. Eikä häntä huvittanut väitellä, vaan hän asetti komitean tutkimaan teesejä. Kenelläkään ei ollut Italiassa silloin mitään parempaakaan tekemistä.

Komitea totesi seitsemän Picon teeseistä harhaoppisiksi ja kuusi kyseenalaisiksi. Kahdeksansataakahdeksankymmentäseitsemän oikein yhdeksästäsadasta ei ole mikään huono tulos, varsinkin, kun Innocentius VIII, mies, joka antoi siunauksensa Noitavasaralle, määräsi kaikki valdesilaiset surmattaviksi ja nimitti Tomás de Torquemadan Espanjan suurinkvisiittoriksi, ei ollut mikään lepsuilija. Moni olisi ollut tyytyväinen tähän tulokseen, mutta Pico yritti puolustaa kolmeatoista tuomittua teesiään. Se toimi yhtä hyvin kuin Ylioppilastutkintolautakuntaan vetoaminen: paavi julisti nyt kaikki Picon 900 teesiä kerralla harhaoppisiksi. Inkvisitio ilmoitti, että heillä olisi päämajassaan Picolle arvokas yllätyspalkinto, jos tämä vain tulisi sen henkilökohtaisesti noutamaan ilman saattajia. Tässä tilanteessa Pico katsoi parhaaksi luopua alkuperäisestä suunnitelmastaan. Hän pakeni Ranskaan, missä Savoijin herttua vangitsi hänet toivoen saavansa kiitokseksi alennusta Vatikaanin matkamuistomyymälöistä.

Lorenzo de' Medici käynnisti diplomaattisen maanittelu- ja ruinauskampanjan, jonka tuloksena Ranskan kuningas Kaarle VIII suostui vapauttamaan Picon. Paavi salli tämän palata Firenzeen saatuaan Lorenzolta kuusi tynnyrillistä fiesolelaista chiantia. Lorenzo järjesti Picolle mukavan huvilan, jossa kirjoittaa mitä tahansa muuta kuin teesien tapaisia trollauseepoksia. Pico ymmärsi ottaa nyt tähtäimeensä helpompia kohteita, kuten astrologit, missit ja teinixit.

Sekoaminen ja kuolema

Lorenzo de' Medici kuoli vuonna 1492, ja Firenze vajosi valtatyhjiöön, jossa alkoi voimistua yhä kovaäänisemmin rähisevän munkki Savonarolan vaikutus. Savonarola halveksi taidetta ja filosofiaa. Hän saarnasi puritaanista oppia sekä täydellistä alistumista Jumalalle tuhoten taideteoksia julkisilla rovioilla. Savonarola odotti innokkaasti maailmanloppua ja Italian tuhoa. On siis vain loogista ja järkeenkäypää, että Pico della Mirandolasta, renessanssin ja humanismin ikonista, jonka tunnetuin teos on ihmisen arvokkuutta sekä tiedon ja tutkimuksen vapautta puolustava De hominis dignitate, tuli Savonarolan seuraaja. Pico halusi ryhtyä munkiksi, jakoi omaisuutensa pois ja poltti sonettinsa.

Pico della Mirandola kuoli 31 vuoden iässä salaperäisissä olosuhteissa syksyllä 1494, samoihin aikoihin läheisen ystävänsä Polizianon kanssa. Surmien takana oli todennäköisesti Toskanan mafia. On otaksuttu, että Picon ruokaan olisi ujutettu rikkiä, joka joutuessaan kosketuksiin hänen intellektinsä kanssa aiheutti rikkiviisausmyrkytyksen.

Teokset

Pico della Mirandolan tunnetuin teos on 900 teesin esittelyksi kirjoitettu De hominis dignitate, Ihmisen arvokkuudesta. Sitä pidetään renessanssin ja humanismin keskeisenä manifestina, jossa puolustetaan ihmisen suunnatonta kulttuurista ja eettistä potentiaalia, vapaata tiedonhankintaa sekä tieteiden ja taiteiden merkitystä. Tähän pyrkimykseen nähden on jokseenkin erikoista, että iso osa tekstistä käsittelee eri enkelityyppien keskinäisiä hierarkioita.

Toinen huomattava Picon teos on postuumisti julkaistu Disputationes adversus astrologiam divinatricem, jossa hän kritisoi voimakkaasti astrologiaa ja ennustamista. Picon kritiikki on menettänyt tehoaan, kun astrologia on vuosien saatossa hyväksytty akatemioihin ja syrjäyttänyt astronomian ja psykologian kaltaiset tieteet.

Omaelämäkerrallinen seikkailusarjakuva-albumisarja Pico ja Fantasio on Pico della Mirandolan kaupallisesti menestynein teoskokonaisuus.

Pico kirjoitti myös teoksen nimeltään De omnibus rebus et de quibusdam aliis, jonka nimi ihan totta tarkoittaa Kaikista asioista ja muutamista muistakin. Tämän jälkeen olisi melko turhaa jatkaa hänen muiden teostensa luettelointia.

Katso myös