Gibson Les Paul

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bimbo, jolle Les Paul on selvästi keino yrittää saavuttaa rock-uskottavuutta

Gibson Les Paul on nimensä mukaisesti Gibson Musical Instrumentsin valmistama ja Les Paulin (kyllä, se on ihan oikeasti kaverin oikea nimi) kehittämä sähkökitara, jota yleisesti pidetään brändiuskovaisten muusikoiden keskuudessa kaikkein ylihintaisimpana saatavilla olevana peniksenjatkeena. Kuten rakkaalla lapsella, on Les Paulillakin monta nimeä. Tällaisia ovat esimerkiksi Lepsa, Lessu, Lepakko, ja toisinaan myös lespo. Kitaran kehittänyt Les Paul oli blues- ja jazzmuusikko, mutta ikävä kyllä, tätä kyseistä kitaramallia (väärin)käytetään enimmäkseen heavy metallissa.

Les Paul on painava, epäergonomisesti suunniteltu ja kömpelö instrumentti, jossa on kaksi humbuckeria (kaksikelaista mikrofonia), mikä merkitsee, että sen tuottama ääni on paksua, puuromaista mössöä. Vaikka kitaran sisäinen elektroniikka on hyvin yksinkertaista, useimmat heavymuusikot (joita sivumennen sanottuna ei ole juurikaan älykkyydellä pilattu) kytkevät mikrofonit vielä niin, että sekä ylä- että alataajuudet leikkautuvat pois, ja tuloksena on AM-radiolta kuulostavaa rätinpurentaa. Moni muusikko onkin vaihtanut Les Paulin myöhemmin johonkin muuhun kitaraan. Esimerkiksi Gibsonin Flying V, Explorer, tai SG ovat osoittautuneet Les Paulia paremmiksi kitaroiksi.

Jos haluat Rock-uskottavuutta Les Paulilla, niin tässä sitä on: Ruma äijä, rööki suuhun, nahkarotsi, rumat 50-luvun aurinkolasit ja aivan perkeleenmoinen hattu!

Les Paulin koppa on valmistettu kahdesta puulajista: mahongista ja loimuvaahterasta. Sitä pidetään jotekin aivan erityisen hienona yhdistelmänä, mutta todellisuudessa mikä tahansa huonekalupaja osaisi valmistaa samanlaisen sadasosahintaan siitä, minkä Gibson kiskoo hyväuskoisilta hölmöiltä. Kopassa on alapuolella yksi soololovi, joka mahdollistaa ylipitkien, rasittavien ja ikävystyttävien kitarasoolojen tiluttamisen läheltä kaulamikrofonia.

Les Paul on erityisen tunnettu pitkästä jälkisoinnistaan (sustainista), ja mm. Spinal Tapin kitaristi Nigel Tufnel on ansiokkaasti tukenut Les Paulia tällä argumentilla "Les Paulin jälkisointi on niin hyvä, että se soisi yhä vieläkin". Tämä tosin johtuu siitä, että kitaran koppa on umpipuinen lankku, mikä tekee kitaran niin painavaksi, etteivät naismuusikot pääsääntöisesti soita Les Paulia. Jos edes ylipäänsä osaisivat.

Gibson Les Paulin ja Fender Stratocasterin tärkein ero on siinä, että Stratocaster palaa kuumemmalla liekillä, mutta Les Paul palaa pitempään.


Mukapäteviä Les Paul-soittajia[muokkaa]

  • Slash - Ehkäpä yksi yliarvostetuimmista soittajista ikinä tällä planeetalla. Slash on tullut tunnetuksi imemällä viinaa kuin sieni, ja soittamalla huonoja puuromaisia kitarasooloja.
  • Ace Frehley - Yhtä lyhyt ura kuin etunimikin.
  • Jimmy Page - Britti, jonka ura romahti kuin lyijyzeppeliini
  • Zakk Wylde - Ei keksi parempaa tekemistä, kuin tiluttaa niin lujaa, että jopa hänen tekopartansa putoaa kasvoilta.
  • Doug Aldrig - Ei soita kaikkia soolojaan edes itse, vaan laittaa kaverin tekemään loput.
  • Buckethead - Ei osaa soittaa, oli hänellä ämpäriä päässään tai ei.
  • Alex Lifeson - Lifeson? Lifeson? Rush for your life!