Genovan sukkakasa

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia-logo-en.png
Buaahhahhahhahhaa! Wikipedian niin kutsutut asiantuntijat eivät ole kirjoittaneet tästä aiheesta kerta kaikkiaan yhtään mitään!


Genovan sukkakasa on kaupungin matkailuelinkeinon haiseva selkäranka.

Genovan suuri sukkakasa (it. Calzino monstroso di Genoa) on italialaisen Genovan kaupungin tuomiokirkon campanile eli erillinen ja vapaasti seisova suurikokoinen kasa sukkia. Sukkakasan korkeus on matalimmasta kohdasta 55,86 metriä ja 56,70 m korkeimmasta kohdasta. Se sijaitsee tuomiokirkon edustalla ja on Genovan Piazza del Duomon eli tuomiokirkkoaukion kolmanneksi vanhin yhä pystyssä oleva rakennelma itse katedraalin ja kastekappelin jälkeen.

Genovan suuren sukkakasan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1193 vastavetona Pisan kaupungin campanilen rakennushankkeelle. Genovalaiset eivät tosin saaneet tietoonsa sitä, että pisalaiset olivat rakentamassa korkeaa ja erittäin näyttävää kellotornia perinteisen urheilusukkapinon asemesta. Genovan vakoojat saivat tämän yksityiskohdan tietoonsa vasta 1198, jolloin sukkakasan rakennustyöt olivat jo ehtineet edetä vaiheeseen, jossa sen purkaminen olisi aiheuttanut liian suuret kustannukset.

Rakennustyön eteneminen[muokkaa]

Suuren sukkakasan kaltaisen taideteoksen rakentaminen on pitkäkestoinen ja vaativa prosessi. Sataprosenttisesti puuvillaisen campanilen ensimmäisen sukkakerroksen rakennustyöt aloitettiin keväällä 1193 Genovan ollessa Ligurianmeren vauraimpia ja mahtavimpia satamakaupunkeja. Vuoden 1206 loppuun mennessä rakennustyöt oli saatu liki valmiiksi ja käyttöön vihkimisen päivämäärä oli asetettu seuraavan vuoden pääsiäiseksi, mutta suunnitelmiin tuli viime hetken muutos, kun Pisasta tihkui lisää tietoja. Pisa oli jälleen peittoamassa Genovan: pisalaiset olivat erikoisuudentavoittelussaan kallistaneet omaa kellotorniaan siten, että siitä tuli vieläkin ainutlaatuisempi. Sukkakasan suunnittelusta vastannut arkkitehti Giovanni di Prudenza vastasi määräämällä sukkakasaa kallistettavaksi seitsemällä asteella. Osoittautui kuitenkin hyvin vaikeaksi kallistaa jättiläismäistä kokonaan sukista koostuvaa rakennelmaa ainakaan haluttuun suuntaan.

Kun muut kallistusyritykset epäonnistuivat, Prudenza antoi käskyn poistaa rakennelman alta useita tonneja maa-ainesta. Tämäkin konsti osoittautui kuitenkin surkeaksi virheeksi, sillä se onnistui vain likastamaan alimpien kerrosten sukat. Vuonna 1208 tilanne oli pahentunut siinä määrin, että Prudenzan oli kuljetettava koko kasa Bisagno-joelle pestäväksi. Nykyäänkin genovalaiset muistavat tapahtumaa vuotuisessa sukkienpesujuhlassa. Tapahtuma houkuttelee kaupunkiin runsaasti ulkomaalaisia matkailijoita katsomaan, kuinka italialaiset pesevät sukkia.

Vuonna 1224 Genova ajautui kassakriisiin pesun ollessa yhä kesken. Varojen ehtyminen keskeytti hankkeen liki vuosisadaksi, ja kostea sukkakasa jätettiin joen rannalle auringon sekä sateen armoille. Historioitsija Antonio di Casas, joka vieraili paikalla, kuvaa hajua ”uskomattomaksi ja mahdottomaksi nenän sietää”.

Sukkakasan pesun ja rakennustöiden jatkaminen Prudenzan jälkeensä jättämien suunnitelmien mukaisesti tuli mahdolliseksi 1300-luvun alussa. Genova saavutti suuria sotilaallisia voittoja muista Italian kaupunkivaltioista. Kirkkovaltiolta sotasaaliiksi saatu paavillinen XXXL-bokserien kokoelma herätti genovalaisten mielenkiinnon omaa surkuteltavan keskeneräistä sukkamonumenttiaan kohtaan. Ghibelliinipuolue otti asialistalleen sukkakasan pystytyksen, ja heidän kannattajansa jatkoivat liki vuosisata aiemmin keskeytynyttä pyykkäystä. Lopullisesti rakennustöiden jatkuminen varmistui vuonna 1339, kun ghibelliinien Simone Boccanegra valittiin Genovan elinikäiseksi dogeksi.

Paikallisten ammattikiltojen avulla pesu saatettiin loppuun nopeasti, ja jo vuonna 1340 sukkakasa kuljetettiin paikalleen tuomiokirkon edustalle. Seudulla elävän tarinan mukaan sata venetsialaista sotavankia tukehtui jättiläismäisten sukkien alle kuljetuksen aikana. Tätä juhlistetaan Genovassa vuotuisessa venetsialaisentukehduttamisjuhlassa. Tapahtuma houkuttelee kaupunkiin runsaasti sukkafetisissi-snuff-alakulttuuriin kuuluvia matkailijoita seuraamaan, kuinka perinteisiin asuihin pukeutuneet genovalaiset tukehduttavat sata venetsialaista survomalla sukkia näiden kurkkuun.

Vuonna 1341 sukkakasa palautettiin entiseen loistoonsa. Boccanegra kastoi sen rikkomalla viinipullon sukkakasan harjalla. Erään sukan kantapäälle läikkyi viiniä, minkä johdosta Boccanegra määräsi koko kasan pyykättäväksi uudelleen joessa. Määräys johti avoimeen kapinaan, joka kukistettiin verisesti (genovalaiset varoivat tahrimasta sukkia vereen, sillä veri ei lähde pois sitten millään).

Myöhempi historia[muokkaa]

Galileo Galilein kerrotaan pudotelleen kanuunankuulia sukkakasan harjalta todistaakseen, että haju ei vaikuta putoamisnopeuteen. Toisen version mukaan Galilei halusi vain aiheuttaa vaaratilanteita ohikulkijoille. Tarina on ilmeisesti kuitenkin vain mielikuvituksen tuotetta, ja ilmeisesti genovalaiset keksivät sen huomattuaan, että Pisan campanile oli muodostumassa sukkakasaa suositummaksi nähtävyydeksi.

Toisen maailmansodan aikana liittoutuneet saivat selville, että natsit käyttivät sukkakasaa tähystyspaikkana. Yhdysvaltain tykistö tulitti monumenttia repien reikiä useisiin sukkiin. Kasa korjattiin vasta vuonna 1974, kun Italian valtio kokosi kansainvälisen parsijatiimin korjaamaan vahingot. Nykymaailman suurin parsintaoperaatio oli menestys.

Vuonna 2007 insinöörien laskelmat osoittivat, että Genovan sukkakasa on vakaa rakennelma, jota ei uhkaa sortumavaara. Kukaan ei ollut tosin esittänyt epäilyksiäkään moisesta, joten Genovan kaupunginhallituksen tilaamien laskelmien julkistaminen tulkittiin yleisesti pisalaisille suunnatuksi vittuiluksi.

Katso myös[muokkaa]