Genesis (yhtye)

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Genesis on yhtä vanha bändi kuin aika. Progressiivisen rockin Pyhä Taivaallinen Isä Fripp loi Genesiksen osana seitsemänpäiväissuunnitelmaansa Progeparatiisiinsa. Genesiksen tehtävänä oli musisoida Hyvän ja pahan tiedon puun juurella ja pitää tällä tavoin Aatami ja Eeva loitolla puusta. Yhtye menestyi tässä aikansa erinomaisesti, mutta sitten jokin meni pahemman kerran vikaan.

Alku[muokkaa]

Alussa Jumala eli Fripp loi Genesiksen. Yhtye alkoi soittaa, ja näin syntyivät taivas ja maa. Tympeät ihmiset ovat myöhemmin kritisoineet tätä ratkaisua: jos maailma olisi syntynyt vaikkapa Frippin oman enkeliorkesteri Kuningas Karmiininpunaisen soittamana, se voisi olla huomattavasti vähemmän kusinen paikka.[1]

Vuodet Progeparatiisissa[muokkaa]

Oikukkaana miehenä tunnettu Taivaallinen Isä Fripp asetti Genesiksen Paratiisissa oleilulle ehdot. Yhtyeen paikka Progen Jumalan suojeluksessa oli taattu niin kauan kuin he eivät nitistäisi kaunista mutta, ah, niin hentoluista keiju Gabrielia. Alussa yhtyeellä ei ollut erityisiä hankaluuksia tämän ehdon täyttämisessä. Keiju pörräili ympäriinsä, heläytteli laulujaan ja vaihtoi olomuotoaan mielensä mukaan Genesiksen soittaessa epämääräistä melskettään taustalla. Kaikki vaikutti idyllisen rauhalliselta.

Rauha oli kuitenkin vain lumetta. Yhtyeen isopäinen rumpali Phil Collins oli jo alkanut turtua osaansa (pakostakin sitä turtuu, kun pitää takoa tahtia jollekin kahdeksantoistaminuuttisille rocksinfonioille, saatana), ja hän alkoi kuunnella salaa Hyvän ja pahan tiedon puussa asustelevan käärmeen lipeviä kuiskailuja. Kannuntakojan mieli myrkyttyi, ja hän alkoi kadehtia Gabrielin huoletonta eloa.

Niinpä eräänä päivänä Genesiksen soittaessa kappaletta "Supper's Ready", joka sai rumpali Collinsin aina nälkäiseksi, rumpali päätti suorittaa kauan saastaisessa mielessään hautuneen hirvittävän veriteon. Pahaa aavistamattoman keijun surratessa kohdalle Collins kolkkasi tämän rumpukapulallaan tajuttomaksi ja ahmaisi suuhunsa.

Voitonriemuinen Collins alkoi laulaa pihisevällä äänellään niin että maat ja mannut raikuivat, ja raakunta herätti oksallaan roikkuneen Isä Frippin. Fripp lehahti paikalle, huomasi keiju Gabrielin kohdanneen loppunsa ja suivaantui ikihyviksi. Niin hän ajoi Genesiksen ulos Progeparatiisista ja syöksi tämän tavallisille kuolevaisille tarkoitettuun maallisen populäärimusiikin kapitalisminkatkuiseen ja listamenestyksien mädättämään alhoon.

Gabrielin jälkeinen aika[muokkaa]

Collins-johtoisella maallisella vaelluksellaan Genesis kohtasi Bill Brufordin, miehen, jonka tehtävänä on käydä soittamassa rumpuja kaikissa maailman progressiivista rockia soittavissa yhtyeissä. Bruford piipahti Genesiksen riveissä, missä Collinsin ininä alkoi jäytää hänen psyykettään kuin katupora asfalttia. Eräänä iltana Bruford harhautui baariin ja tuli nauttineeksi kenties liikaa alkoholijuomia. Seuraavana aamuna hän löysi itsensä ihmiskunnan historian pahimman Phil Collins -darran kourista. Bruford katui tekemiään syntejä ja rukoili, jolloin Isä Fripp näki hänen ahdinkonsa ja päätti kutsua hänet Progeparatiisiin punertavaan ruhtinashoviinsa rumpaliksi siihen asti, että tulisi jälleen mielenhäiriöissään ajaneeksi tämän takaisin maan pinnalle.

Hävityksen kauhistus[muokkaa]

Collinsin häijy suunnitelma poistaa Genesiksestä viimeisetkin progressiivisuuden rippeet kävivät toteen, kun yhtye kävi liian ahtaaksi kahdelle kitaristille. Steve Hackett sai viimein tarpeekseen siitä, ettei hänen annettu koko yhtyeessä olonsa aikana soittaa kitaraa kuin yhdessä kappaleessa, "Firth of Fifthissä". Niinpä hän soitti kitaraansa vielä kerran, kappaleessa "Blood on the Rooftops", ja lähti yhtyeestä.

Siitä lähtien Genesis lakkasi olemasta ketään tervepäistä ihmistä missään määrin kiinnostava yhtye. Se on tuomittu epäonnistumaan kaikessa. Surkeuspäissään Collins päätti alkaa soittaa poppia, ja yhtye alkoi saada hittisinglejään listoille. Tämä sai Isä Frippin menettämään viimeisetkin toivon rippeensä yhtyeen suhteen. Fripp oli aivan liian älykäs tullakseen huijatuksi kymmenenminuuttisilla kappaleilla, kuten "Domino", tai edes kokonaan instrumentaalisilla kappaleilla, kuten "The Brazilian". Fripp riisti Genesikseltä aseman progeyhtyeenä ja täten viimeisenkin mahdollisuuden taivaspaikkaan. Hän pilkkasi luotujaan antamalla uudistuksellisen popin lahjoja ylösnousseelle Gabriel-keijulle samaan aikaan, kun degeneroitunut Genesis rakensi jotain vitun Invisible Touchia. Eräässä vaiheessa surun ja epätoivon alhoon vaipuneet jäsenet saivat vihdoin tarpeekseen Phil Collinsista ja potkivat tämänkin pihalle. Yhtyeeseen hankittiin uusi solisti, joka ei ole edes mainitsemisen arvoinen. Bändin musiikki oli niin kokonaisvaltaisen säälittävää, että musiikin jumala Mozart riisti siltä aseman musiikkina.

Nykyaika[muokkaa]

Ikävä kyllä Genesikseksi itseään kutsuva yhtye on olemassa nykyäänkin. Phil Collins lupasi vikistä vähän vähemmän, ja niin hänet hyväksyttiin pitkin hampain takaisin yhtyeen riveihin. Yhtye teki kiertueen, mutta ketään ei kiinnostanut.

Viitteet[muokkaa]

  1. Fripp on vastannut joka syytökseen passiivis-aggressiivisesti hajottamalla yhtyeensä vuosiksi.