Funktionalismi

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä mies ei ollut funktionalistinen arkkitehti, mutta olisi voinut olla.

Funktionalismi on poliittinen järjestelmä, jossa arkkitehdin valta ulottuu yhteiskunnan kaikille aloille. Varsinkin 1930-luvun jälkeen käsitettä funktionalismia on käytetty kuvaamaan Alvar Aallon aikaista Suomea, Le Corbusierin autistista Eurooppaa ja Bauhausin johtamaa Saksaa.

Funktionalismin tavoitteena on korvata tällaiset rakennukset...

Käsitteitä funktionalismi ja funktionalistinen järjestelmä alettiin satunnaisesti käyttää 1930-luvulla sellaisista arkkitehtonisista järjestelmistä, joille on ominaista tietyn geometrisen muodon ehdoton valta, ornamentin ja koristekielen tukahduttaminen, kaikenkattava mitäänsanomattomuus, rumuus, ankeus ja kalseus sekä yhteiskunta- ja talouselämän valjastaminen palvelemaan tämän poliittisen suuntauksen tavoitteita. Myös Sveitsin diktaattori Le Corbusier puhui funktionalistisesta yhteiskunnasta (ransk. Vers une architecture). Toisen maailmansodan jälkeen käsite funktionalismi levisi tutkijoiden käytöstä nopeasti yleiseen käyttöön sekä tiedotusvälineissä että poliitikkojen puheissa. Funktionalismista on olemassa erilaisia suuntauksia, kuten konstruktivismi, brutalismi ja laatikkoarkkitehtuuri.

...tällaisilla.

Funktionalismin luonnehdintaa[muokkaa]

Funktionalistiset valtiot ovat käyttäneet hallintakeinoinaan terroritekoja, kritiikin tukahduttamista ja laajamittaista propagandaa. Suomessa, Saksassa ja Sveitsissä funktionalismi sai laajan kansansuosion muun muassa rakentamansa henkilöpalvonnan ansiosta.

Tämä sensijaan oli.

Brittiläinen politiikan tutkija Theodore Dalrymple julkaisi vuonna 2009 tutkimuksen The Architect as Totalitarian (Arkkitehti totalitaristina). Hänen mukaansa 1900-luvun alkupuolella nousseet arkkitehtoniset järjestelmät erosivat aikaisemmista arkkitehtonisista järjestelmistä muun muassa siinä, että ennen 1930-lukua arkkitehdit pyrkivät luomaan kauniita ja toimivia rakennuksia, jotka sopeutuvat miljööseensä eivätkä mätäne käsiin, kun taas 1930-luvun jälkeen arkkitehdit ovat pyrkineet diktaattoreiksi diktaattorin paikalle, ja kantavana voimana on ollut pioneerijoukkojen motto Lujaa-rumaa-nopeasti, joskin tuo lujaa on jäänyt lapsipuolen asemaan.

Toisin kuin usein luullaan, Adolf Hitler ei edustanut funktionalismia, sillä hän reputti Wienin teknillisen korkeakoulun pääsykokeissa eikä päässyt opiskelemaan arkkitehtuuria. On kuitenkin kyseenalaista, olisiko hän aiheuttanut funktionalistisena arkkitehtina vähemmän tuhoa Euroopalle kuin Natsi-Saksan diktaattorina.


Funktionalismin kritiikki[muokkaa]

Funktionalismia luonnehditaan usein banaaliksi, valjuksi, ikäväksi, rumaksi ja kalseaksi järjestelmäksi. Vanhentuessaan funktionalistisilla järjestelmillä on paha taipumus mädäntyä pystyyn, sillä funktionalismin tunnusomaisia piirteitä on tasapäistäminen sekä sisäänpäinlämpiävyys ja huono ilmanvaihto. Kuriositeettina todettakoon, että kaikki Suomen kymmenen ruminta rakennusta edustavat funktionalismia.