Franz Schubert

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Franzin kädet syyhyävät edelleen vilkkaan oppitunnin jälkeen. Schubertin ulkomuoto oli hyvin persoonallinen, ja ystävät tapasivat kutsua häntä "sieneksi". Siis ystävät.

Franz Peter Schubert (31. tammikuuta 1797–19. marraskuuta 1828) oli itävaltalainen laulunikkari, jonka elämänvaiheista muistetaan erityisesti, että hän vältteli milloin asepalvelusta tekeytymällä koulunkäyntiavustajaksi, milloin työntekoa muuten vain. Joka tapauksessa hänen onnistui vaivihkaa kirjoitella monenlaisia rallinuotteja mm. kahviloiden pöytäliinoihin, muka nuottipaperin puutteessa. Tätä nuotannollista graffitia esiintyi ihan vaivaksi asti, joten hänen isänsä, jolla oli yksityinen pikku sisäoppilaitos nuorille pojille, puuttui asiaan ja käski poikaansa jättämään Beethovenista haaveilemisen mielestään, ja keskittymään johonkin oleellisesti konkreettisempaan ja toimivampaan, kuten koulunsa oppilaina olevien kaapattujen poikien suostutteluun erikoisharjoituksiin isän kanssa oppilaitoksen yksityistiloissa.

Franz oli kuitenkin suhteellisen penseä toimeksiannolle, ja keskittyi itse vastaanlaiseen tukiopetukseen ilman mitään erillistä korvausta. Näiden puhdetöiden ansiosta hän sai syfilokokkisen herätyksen, joka myöhemmin vaivasi hänen mieltään.

Varhainen elämä[muokkaa]

Nuoruutensa päivät, jotka jäivät itse asiassa hänen ainoikseen, hän vietti huolettoman huolellisesti huolehtien nuottilehtien täyttelystä huolestuneesti. Hänellä ei ollut pitkäaikaistyöttömyyden vuoksi suhteita SAK:iin (Sävelnikkarien Asiattomat Kyttääjät),vaan joutui harjoittamaan musiikkillista myyräntyötään ikäänkuin salassa pienen lähipiirin taatessa hänen selustansa.

Kun Itävallan Mustapo (Musikalische StaatsPolizei) yritti päästä hänen jäljilleen, mies katosi aina kuin pieru hiekkaan, eikä näin ollen päästy selvyyteen siitä, kuka kumman törkimys lähetti Wienin merkittävimmälle musiikkikustantajalle uskomattoman törkeää paskaa muka musiikkina kaupungin hovikapellimestarin nimissä mustatakseen hänen maineensa.

Elämä[muokkaa]

Schubert kokeili myös kenkien nikkarointia ja sen soveltamista musiikissa, mutta jätti sen homman myöhempien sukupolvien tehtäväksi. Hän oli siis luuseri tässäkin asiassa. Koska Franzilla oli valonarka iho, hän pysytteli visusti Beethovenin varjossa. Tässä hän onnistuikin hyvin, eikä joutunut julkaisemaan yhtään sinfoniaa koko elinaikanaan. Mikä helpotus. Nehän olivat kaikki yhtä lukuun ottamatta täysin keskeneräisiä. Tämä yksi kesti kuitenkin täydet 15 erää.

Beethoven esittämässä mielipidettään Schubertin musiikista.

Hän harrasti niinkin miehekästä lajia kuten salametsästys useiden jousikvartettojensa kanssa. Kalojen, erityisesti forellien pyydystämiseen hän käytti mieluummin kvintettoa. Kasvojen menetyksen pelossa hän hänen ulkonäkönsä petti, ja kestikin tietyn aikaa ennenkuin se palautui, jolloin hänet saattoi taas havaita forellilammen ääressä joikhujaan nutaamassa.

Likinäköisen Schubertin lasit tekivät hänestä liki näköisen, mutta kenen?

Lopulta kun lähipiirikin oli kyllästynyt kuuntelemaan korviavihlovaa soundia Schubert lähetettiin keräysvaroin Antti Eräsalon oppiin naapurikylään. Tämä suhde jatkui yksityisluontoisena pitkään. Koska Antti oli kova messuamaan hän opetti sitä myös Franzille. Antti vei myöhemmin paljon terveisiä Lisztille Schubertilta sitten kun tämä oli ensin syntynyt ja joutunut Antin oppilaaksi. No, Franz kuin Franz, ajatteli Antti. Merkittävintä oli kuitenkin loputon yksittäisjoikhujen kirjoittamisen parantumaton vietti. Niitä hän suolsi erityisen usein kahvilan pöytäliinaan kuin mitäkin luonnontuotetta. Tästä jatkuvasta liinojen töhrimisestä ja ylimääräisten kaffetoorien pummaammisesta Franz sai porttikiellon useimpiin pubeihin. Niinpä hänen täytyi jatkossa käyttää ovea. Poistuessaan hän sai isännältä usein tehokasta apua. Ei ole varmaa tietoa kuinka suuret pesulakorvaukset hänellä meni ulosottoon pöytäliinojen tahrimisesta nuottigraffitein.


Schubert ei pitänyt italialaisesta oopperasta, vaan nuotitti jopa pilailumusiikkia Rossignol-nimisen oopperistin teoksista, jotka olivat aikansa hittejä. Näin myyräntyö ei rajoittunut pelkästään Wienin kauppahallin orkesterinjohtajan Franz Schubertin töiden mustamaalaamiseen. Lisäksi häntä harmitti, ettei mainitun herran suosion johdosta kukaan enää halunnut ulkoiluttaa Beethovenia, joka oli jo kuuro, vaikka luultavasti hajuaisti toimi vielä. Ainakin naapureilla. Tämä varjosti Schubertin mieltä enemmän kuin säveltäjämestarin mantteli.

Musiikki[muokkaa]

Schubert oli kaikessa hiljaisuudessa ja vaatimattomuudessa tuottelias säveltäjä, jonka pöytälaatikko
Schubertin pöytälaatikko ulos vedettynä.

kävi pienemmäksi kuin hänen äitinsä maksalaatikko. Hän saattoi joikhata esimerkiksi Maria- nimisestä aaveesta, ja laatia mitä erilaisempia joikhuja, jopa oikein joikhusarjoja kuuluisien runoilijoiden teoksista halventaakseen näiden valtiollisesti hyväksyttyä kirjallista arvoa. Tässä hän oli esikuvana myöhemmille joihkujen nikkaroijille. Hänen viimeiseksi ilmi tulleeksi joikhusarjakseen jäi Reisi vintillä, jonka tekstin hän nappasi eräältä mylläriltä. Franz aloitti sinfonian toisensa jälkeen, mutta jätti ne tunnetusti kesken. Hän ei myöskään pitänyt tietyistä soittimista, ja jätti niiden soittajat usein nuolemaan näppejään, eli ilman stemmaa muun orkesterin saadessa sitäkin muhkeamman osuuden, ja näin myös Kela-korvauksen liian lähellä olevan kollegan pillin kuuloa alentavasta vaikutuksesta.

Muuta[muokkaa]

Välttyäkseen sairaalloisen Beethoveniin samaistumisvimmansa vuoksi myös kuuroutumasta tämän tavoin Schubert päätti kuolla ennemmin tai myöhemmin ennen kuin olisi liian myöhäistä. Tämä onnistuikin, sillä hänen terveydenhoitajansa myrkytti hänet vahingossa. Ollessaan kyydissä kuormurin lavalla hän sai tiettävästi lisäksi myös lavantaudin. Oltuaan vuosikaudet Beethovenin varjossa Schubert halusi pysytellä siellä kuoltuaankin, ja anoi lupaa saada tulla haudatuksi tämän hautamonumentin pohjoispuolelle. Kaupungin Friedhof-yksiköstä vastattiin, että yleensä haudatuksi tulemisen edellytyksenä on, että asianomainen on ensin kuollut. Ei ole varmaa, suostuttiinko pyyntöön, mutta jos niin kävi, toimeenpantiin se ilmeisesti välittömästi. Joka tapauksessa hän kuoli ennemmin kuin myöhemmin, ennen tai jälkeen ko. prosessin.

Schubertin teokset yleensä unohdettiin pian, mutta myöhemmin eräs kenkänikkari sattui käyttämään erään Schubertin sinfonian papereita kiilloitusprosessissa, ja huomasi siinä olevat nuotit. Hän myi ne välittömästi saadakseen lisää partituurinauloja.

Teoksia[muokkaa]

Sinfoniat

  • Nro 1 D-duuri,
  • Nro 2 B-duuri,
  • Nro 3 D-duuri,
  • Nro 4 c-molli,
  • Nro 5 B-duuri,
  • Nro 6 C-duuri "Mikroskooppinen",
  • Nro 7 E-duuri (kadonnut)Sittenhän se on tosiaan sävelletty, mutta kuka?
  • Nro 8 h-molli "Seksikeräinen",
  • Nro 9 C-duuri "Mammutti",

Kaikki on jätetty tahallaan kesken, paitsi se 15-eräinen, jossa on huomattava osuus lyömäsoittimilla. Monia sinfonioita leimaa yletön imupillien käyttö, ja niiden jousituksessakin on toivomisen varaa, mikä lisää kuuntelun epämukavuutta. Puhaltimia on käytetty imutuksen vastapainona.

Purokammarimusiikki

Enimmäkseen kvartettoja neljällä jousella, koska enimmät jouset oli käytetty edeltäneissä puunilaissodissa kaupungin lattianpuunaajien ammattikunnan pikaneuvotteluissa.

Joikhut

Väitetään, että toista tuhatta mutta sitä ei kannata toistaa. Riittää kun mainitaan seuraavat:

  • Maria-aave
  • Seisake
  • Musakille
  • Poika ja elämä
  • Turskan ylistys
  • Kurjenkiekaisu
  • Voikukka mäellä
  • Paikallaanolija
  • Rölli
  • Kun Greetta spinnasi
  • Jäätynyt järvenaalto

Joikhusarjat:

  • Myllertäjän tyrä
  • Reisi vintillä