Foorumi:Vanhojen veteraanikääpien horinat

Foorumit: Sisällys > Kasvihuone > Vanhojen veteraanikääpien horinat [ vastaa – kyttää ]

Foorumien ohje
Mikä tämä on? Miten tätä käytetään? Miten foorumeita EI tehdä Miten foorumeita EI MYÖSKÄÄN tehdä

HUOMIO

Avaa jokin seuraavista linkeistä uuteen välilehteen, musiikki luo tunnelmaa, nääs.

• http://www.youtube.com/watch?v=5vaZtPNOTbM
• http://www.youtube.com/watch?v=DDGibUnfGK8
• http://www.youtube.com/watch?v=reI43yUCaUI

---

Neljännen aktiivisuusvuoteni alun lähestyessä (aloitin toimeni 24. huhtikuuta 2007), olen alkanut liankin usein mietiskellä taaksepäin. Siksi päätin luoda tämän foorumin kaikille, mutta etenkin "veteraaneille", jotta nämä voisivat nostalgisoida menneitä ja nuorempi polvi voisi esittää kysymyksen "Mitä sinä teit suuressa wikisodassa, wikiadoptioisä?". Että minä sitten rakastan foorumien luomista. -- "Fossor delenda est" - J0NES • keskustelu 26. maaliskuuta 2011 kello 22.42 (UTC)

Ehkä pahimmat paikat, joihin jouduin, olivat ne, jolloin yritin yksin pitää asemia YUP-vandaalin raskasta kalustoa vastaan. Silloinhan olin vasta nuori koltiainen vailla ylläpitäjän varustusta, eikä mitään moderneja palauttajan konsteja ollut vielä käytössä – nykyäänhän nämä asiat hoidetaan yhä enemmän nappia painamalla. Joka tapauksessa siis YUP oli jyrätä yli, enkä minä voinut kuin tehdä jalkaräteistä lingon, jolla nakkelin käpyjä päin tunkeutujan näköä yrittäen parhaani mukaan kierähdellä mättäiden lomassa. Jos YUP näet olisi kyennyt paikantamaan minut, niin varmaa olisi, että tämänkin pojan käyttäjäsivu olisi sen jälkeen lasautettu melkoisen kylmäksi Trippy.jpg:llä. Lisäksi haaroväliä kutitti ihan helvetisti, ja kierähtely helpotti sitäkin. No olisikohan tuota nyt kannattanut kertoa, vie kyllä uskottavuutta tuommoinen. No kuitenkin tilanne alkoi näyttää todella synkältä ja minulta olivat kävyt loppumassa, kun vihdoin viimein kuulin sen riemuisan pörinän, jonka saattelemana ylläpitäjälaivue lennähti paikalle pakottaen YUP:n vetäytymään. Kyllä siinä sai suojelusjuustojaan kiittää. Ja sitten me ryypättiin. --Napoleon 27. maaliskuuta 2011 kello 11.04 (UTC)

A-haa, tässäpäs sitä sisältöä on. LÄÄKKEET! -- "Fossor delenda est" - J0NES • keskustelu 28. maaliskuuta 2011 kello 10.09 (UTC)

En keksi mitään hauskaa, mutta törttöilin alkuaikoina niin lapsellisesti, että veikkaan JAT:in lopettaneen hikiuransa sen takia. Yks mikä on kans hyvä, on se, että artikkelien laatu on monta kertaluokkaa korkeammalla kuin ennen vanhaan. Ikävä kyllä siinä sivussa on tapahtunut niinkin höpsö ilmiö kuin huumoriartikkelien standardoituminen; Villit artikkelit poistetaan nykyään lennosta. Peelon suoltamat ja Suojelukohteiksi päätyneet olivat tietenkin oma lukunsa. Muistan myös käyttäjän nimeltä OrangeVision suoltaneen aivan Hikipedian alkuaikoina niin mallikkaita artikkeleita, että osa niistä on pysynyt suositeltuina sivuina tähän päivään saakka. --MasterBlaster 27. maaliskuuta 2011 kello 16.57 (UTC)

Muistampas, kun aikoinaan Black Eagle toivotti minut tervetulleeksi. Hän luuli jopa, että vihasin häntä, vaikka niin ei ollut. Häpeän vieläkin alun surkeita muokkauksia, mutta tyvestä puuhun noustaan. Rauha hänen häilyvälle läsnäololeen. -- "Fossor delenda est" - J0NES • keskustelu 27. maaliskuuta 2011 kello 17.32 (UTC)

Haa! Havaitsen täällä historianharrastelijoita - meinaan, wikisotajuttu. Hieno juliste oli. Varmaan propagandaksi toimivakin. Asiaan, Hikipedian muinaismuistoja on hauska lukea näin uuden polven (aloitin viime heinäkuussa) käyttäjänä. Olo on vähän kuin olisi se poika siinä julisteessa äijän polvella. Että minä rakastan turhien kommenttien lisäämistä foorumeille. Hih. Tuon piti olla hauska. Hih. Se ei ollut. Hih. Olen kai väsynyt. -- Bassman (Agitaatiot - Tuotokset - Outoa ryönää) 27. maaliskuuta 2011 kello 17.39 (UTC)

Täälläkö voi vanhat pierut horista omiaan ja haikailla menneiden aikojen perään? Oli ne sentään aikoja ne. Menneet siis. --Tämän kommentin tarjosi: Winston Laatukommentteja jo vuodesta 2007 28. maaliskuuta 2011 kello 18.30 (UTC)

Silloin ennen vanhaan oli kaikki joko mustavalkoista tai seepianväristä, mutta sitten tulivat pikselit. Kaikenlaisia hippivärejä niissä näkyi, ja kivasti kaikki näytti kulmikkaalta kahdeksan bitin aikaan. Piti varoa, ettei saannut haavoja muitten ihmisten pikselien terävistä reunosta. Siitä syntyneestä arpikudosesta vahvuuteni tulee, sisua. ÄLÄ JÄTÄ, ISÄ, MINUA PELLON LAITAAN, ÄLÄ! *Krohom* Mihin jäinkään... Niin.. Silloin kun Vandaali nimeltä "Vnhy7t54c8io" kävi kimpuumme, puolustin yksin siellä... plahplahsitäsuntätä -- "Fossor delenda est" - J0NES • keskustelu 28. maaliskuuta 2011 kello 19.33 (UTC)

Hohoo, se olikin tyttö siinä äijän polvella. Äijäkin on vähän eri. Niin, turha kommentointi on hauskaa.-- Bassman (Agitaatiot - Tuotokset - Outoa ryönää) 29. maaliskuuta 2011 kello 16.17 (UTC)

zzzzzzzzZZZZZZZZZZZZZZZZZZz.... Täh, mihin jäinkään? -- "Fossor delenda est" - J0NES • keskustelu 3. huhtikuuta 2011 kello 00.13 (UTC)

Onkohan wanhojen muistelu paras vaihtoehto näinä turbulenttisina aikoina? Miten niin turbulenttisina? No tuntuu siltä että tuo tuuli tuivertaa melko vaimakkaasti korvanlehteen ja.. eiku oho se olikin pöytätuulettimeni. Antakaas kun.. sammutan sen, noin.. nyt on parempi. Nyt kun ei syysmyrsky enää heikennä näköetäisyyttä ja näyttöpäätteenkin erottaa melko selvästi jos siristää silmiään, voin kai kantaa korteni kekook, sytyttää sen ja istuskellessani siinä tulen äärellä kertoa oman, surullisen tarinani.

olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö kun ratsastin kohti.. äh nyt lähti kyllä väärä tarina, koetetaanpa uudelleen... Olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö kun istuskelin kannettavani äärellä pienessä talossani keskellä korpea ja tuskailin puhelinverkkoyhteyden kanssa mikä ei suostunut millään toimimaan kunnolla. Miksi sen piti aina sammua juuri kun pääsin hyvään kohtaan por.. eh, Poliisiopisto Viidessä. Noh, olin jo aikaisemmin kuullut Hikipediasta mutta en koskaan löytänyt aikaa vierailla siellä. Massiiviset bileet, kauniit naiset joita minulla oli siihen aikaan kymmeniä sekä miljoonaomaisuuteni pitivät minut hyvin kiireisenä kuten arvata saattaa. Noh eläpä mittää, palataan siihen synkkään ja myrskyiseen yöhön kun nettiyhteyteni muuttui niin hitaaksi ettei sitä voinut käyttää muuhun kuin tekstipohjaisten nettisivujen selailuun. Siinä hetkessä kun olin jo vähällä luovuttaa ja jättää maiset murheet taakseni eteeni ilmestyi vanha valkopartainen herra. IHAN TOTTA! Hän sanoi että: "Onko täällä kilttejä lapsia?" johon minä että kilttejä kyllä riittää tuolla vaatekaapissa mutta lapsista en ole ihan varma. No, siitähän se hermostui ja alkoi hakkaamaan minua risuilla. Enhän minä voinut muuta kuin potkia tuon äijänkäppyrän ulos sillä aivan varmasti hän rikkoi jotakin lakia käyttäytyessään niin arvaamattomasti. Päästyäni häiriköstä eroon aloin jo teroitella katanaani ja taitella paperia harakiria varten kun yhtäkkiä kuulin äänen pääni sisällä joka sanoi että: "Nyt lopeta tuo höpötys ja mene Hikipediaan." No, minähän tein työtä käskettyä ja kun saavuin Hikipedian Etusivulle mieleni valtasi rauha ja hiljaisuus. Hetkinen nyt, sinä siellä istu alas ei se vielä tähän loppunut. Noniin, nyt jokainen istuu hiljaa ja pidättää hengitystään. Mihin jäinkään, ai niin.. varmaan ihmettelette, että tämähän tapahtui vuosia sitten ja että miten voi olla että hän nyt vasta virallisesti ilmottautui olevansa paikalla eikä jo silloin vuonna kivi ja keppi? Oi kyllä minä ilmottauduin jo silloin mutta en vieläkään ole varma teinköhän sinä päivänä elämäni suurimman virheen. Se oli sekavaa aikaa. Kaikki oli mullin mallin. Ylösalaisin. Ehkä myös vähän sivuttain. Siivuittain. Ah, makkarasiivut. Ne ovat herkullisia. Vaikka sekopäitä riehuikin vapaana ja joka askeleella piti varoa ettei astuisi jonkun maassa makavan kasvoille oli se jollakin tavalla viehättävää ja mielenkiintoista. Aloitin urani lymyämällä artikkeleiden välissä, lukien ja tarkastellen keskenään näppäimistöin miekkailevia asukkaita. Tänä ajanjaksona opin paljon Hikipedian perusperiaattesta ja lopulta päädyinkin rekisteröitymään. Sain aikaan muutaman, omasta mielestäni, hyvän artikkelin mutta eihän siinä kauan mennyt kun ne olivat jo pilalla syövän levittyä niihin melko nopeasti. Kelvottomasta puhelinverkkoyhteydestäni, josta muuten ei ollut mitään hyötyä, tulikin paras apuväline Hikipedian halki huomaamatta hiihtämiseen. Ollessani luonteeltani myös hieman anarkistinen lopulta vandaalius sai myös minusta otteen ja vaihtuvan IP-osoitteen ansiosta kykenin luomaan aliaksen jolla pystyin häröilemään ilman että minua voisi yhdistää kehenkään. Lopulta, kuten voi hyvin päätellä, päädyin yhden miehen armeijan riveihin ja kun epäonnistuin puolustamaan sijaintejani minut karkoitettiin.. Katuen tekojani vannoin etten koskaan palaisi ja löysin itseni, ette usko tätä, Wikipediasta jonne, saadakseni syntini anteeksi, loin yhden hyvän artikkelin mikä on sielä vielä tänäänkin lähes muuttamattomana. Kului aikaa kunnes aloin jälleen kuulla rapinaa yläpuoleltani. Ajattelin että: "Jos se sama kääkkä tulee vielä tänne huitomaan minua risuillaan niin minä otan hänen henkilöllisyytensä eli tekeydyn häneksi ja pilaan kaiken mitä hän on koskaan elämässään saavuttanut! Sillä voin olla kuka tahansa, vaikka SINÄ!" Mutta eihän se ollutkaan kuin se ääni joka minut silloin aikoinaan pelasti kuololta ja ohjasi minut Hikipediaan. Päätin palata vaikka aikaisemmin päätin etten palaisi joten päätin etten koskaan ollut päättänyt päättämisiäni jotka koskivat Hikipediaan palaamista. Joten.. aloitin alusta. Tai, oikeastaan keskivaiheilta. Loin uuden aliaksen jonka avulla aloin tutustua hieman aikaisempaa rauhallisempaan Hikipediaan. Vaikka paljon oli muuttunut oli monien käytös viläkin kröhöm.. melko paheksuttavaa, etten sanoisi. Vierähti päivä, vierähti toinen ja pian löysin itseni tilanteesta mikä voisi vaarantaa tehtäväni ellen poistuisi vähin äänin takavasemmalle. Niin tein ja jälleen olin nimetön. Anonyymi. Mies vailla nimeä. Kului jälleen aikaa, ei liian vähän eikä liian kauankaan ja loin jälleen uuden aliaksen. Huomautan tässä välissä etten koskaan ole sukkanukkeillut. Aliaksien luominen kuului tehtävääni tai pelkästään siihen että unohdan salasanat niin hemmetin nopeasti. Koetin uutta lähestymistapaa, ja selvitin miten Hikipedian jäsenet suhtautuisivat eri persoonallisuuksiin. Vetäydyin jälleen saatuani muistiinpanoni valmiiksi. Tämä kuvio jatkui kunnes vähän aikaa sitten pistin hanskat naulaan ja vedin käteen. Siis sormikkaat. Pervoja täynnä koko paikka... Huomasin että maailma on menossa kovaa vauhtia päin limaista luolastoa minne aurinko ei paista ja päätin että nyt riittää, hylkäsin pakkomielteeksi muodostuneen aliaksienluontitehtävän ja päätin päättämisiltäni luoda vielä yhden tunnuksen mikä jäisi viimeisekseni. Sen verran olen kokenut että enää en jaksa vaan tästä lähtien otan rennosti ja otan vastaan sen mikä on tullakseen, oli se sitten maailmanloppu tahi viiden tonnin shekki.

Toivottavasti en pitkästyttänyt teitä tällä kauhuttomalla kauhutarinalla. Toivon etten tälläkertaa joudu poistumaan takauloskäynnistä, sillä jos sen teen.. en usko että palaan enää koskaan. Kiitos että kuuntelitte. Nyt.. minun täytyy jaloitella hieman että veri pääsisi jälleen kiertämään jo tunnottomissa jaloissani. Mr.Cool Minä - Puhe 11. huhtikuuta 2011 kello 00.49 (UTC)

Oliko tylsää?-- Bassman (Agitaatiot Tuotokset) 12. huhtikuuta 2011 kello 13.03 (UTC)

Tylsää? Ehei! Ei ollenk.. hetkinen. Siis tätä kirjoittaessa vai tarinan tapahtumien ajankohtana? Mr.Cool Minä - Puhe 13. huhtikuuta 2011 kello 04.19 (UTC)