Finlandia-palkinto

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Finlandia-palkinto. Eräät juoppohullut moninkertaiset voittajat ovat ilmoittaneet näkevänsä kuvassa myös härän. Ei pidä paikkaansa.

Finlandia-palkinto on vuosittain jaettava, maailman arvostetuin kirjallisuuspalkinto. Finlandia palkintoa voivat tavoitella kaikki suomalaiset sekä ulkomaiset kirjailijat ja raapustajat – paitsi ruotsalaiset. Tästä tuohtuneena äärimmäisen kateelliset naapurimme perustivat oman vastaavan palkintonsa ja nimesivät sen ah-niin älykkäästi ja luovasti Absolut-palkinnoksi. Ruotsalaisten suureksi harmiksi palkinto ei menestynyt läheskään yhtä hyvin kuin suomalaisten vastaava.

Vaikka ulkomaalaiset kirjailijat ovat sallittuja ja tervetulleita kilpailemaan ansioituneilla teoksillaan tästä palkinnosta, palkinnon 23-vuotisen historian aikana ei yksikään ulkomaalainen ole koskaan voittanut kyseistä palkintoa. Tästä saamme kiittää arvovaltaista ja täydellisen puolueetonta tuomaria, joka vuosi vuoden jälkeen on härskisti vetänyt kotiinpäin ja luovuttanut palkinnon aina suomalaiselle kirjailijalle.

Varsinainen palkinto[muokkaa]

Monet tietämättömät moukat elävät siinä uskossa, että Finlandia-palkinnon voittajalle luovutetaan pullo Finlandia-vodkaa. Tämä absurdi väite ei tietenkään pidä paikkaansa. Voittajalle luovutetaan sen sijaan x euroa (riippuen euron kurssista ja yleisestä hintatasosta) ruskeassa kirjekuoressa, ei suinkaan 26 000 euroa kuten eräät rahanarvontajun menettäneet yksilöt kiivaasti väittävät. Tällä rahalla voittaja voi itse käydä lunastamassa Finlandia-pullonsa lähimmästä palvelevasta Alkosta (kannattaa kuitenkin ensin tarkistaa mitkä Alkon liikkeet ovat auki, koska Alkon myyjät lakkoilevat tuon tuosta, koska työaikana on juominen kiellettyä, mikä on heidän mielestään täysin kohtuutonta, työskenteleväthän he sentään viinakaupassa).

Palkinnon myöntämiskriteerit[muokkaa]

Finlandia-palkinnon myöntämiskriteerit ovat äärimmäisen tiukat. Palkinnon valitsee vuosittain arvovaltainen suomalainen henkilö, joka päätetään joko arpomalla tai vaihtoehtoisesti pitkää tikkua vetämällä. Tukalassa tilanteessa ( 1. Kenelläkään palkintolautakunnan jäsenellä ei ole arpomislupaa 2. Tikut ovat mystisesti loppuneet Suomesta ) myös kivi-paperi-sakset on varteenotettava vaihtoehto. Palkitussa kirjassa täytyy olla maailmaa parantavia ehdotuksia, sopivan maun rajoissa pysyvää yhteiskuntakritiikkiä sekä olemattoman ihmisen sielun ja mielen ajatuksien tulkintaa mahdollisimman vaikeasti ilmaistuna.

Hyväksi havaittu toimintamalli[muokkaa]

Käytännössä palkinnon jakaja käy ostamassa Alkosta pullon Finlandia-vodkaa ja alkaa kumota sitä kurkkuunsa tasaista tahtia. Sen jälkeen hän nappaa ensimmäisen käsiinsä osuvan kirjan ehdolla olevista ja alkaa lukea sitä naukkaillen samalla hieman kirkasta nestettä pullostaan. Kirja, jonka kohdalla sivun kirjaimet ”pomppivat kivasti silmissä” julistetaan voittajaksi.

Palkintoa seuraavat hyödyt[muokkaa]

Voittaja saa rahojen lisäksi runsaasti mainetta ja julkisuutta kirjalleen. Hänen toilailujaan selostetaan yksityiskohtaisesti erittäin arvostetussa Seiska-lehdessä, tuossa väsymättömässä totuuden torvessa. Tämän johdosta suurin osa suomalaisista ostaa voittajan kirjan, ja sen jälkeen se haukutaan lyttyyn työpaikan kahvitauoilla käytävissä keskusteluissa.

Finlandia-palkinnon saajat[muokkaa]

  • 1984 Erno Paasilinna: Yksinäinen ja tuhma
  • 1985 Jörn Donner: I, sä ja poika
  • 1986 Sirkka Turkka: Tule takaisin, pikku-Saab
  • 1987 Helvi Hämäläinen: Sukupuoleni unta
  • 1988 Gösta Ågren: Pääl
  • 1989 Markku Envall: Samurai kukkuu
  • 1990 Olli Jalonen: Isä ja Tyttä-reksi
  • 1991 Arto Melleri: Elättien kirjoissa
  • 1992 Leena Krohn: Matemaattisia olijoita tai vähän ajettuja junia
  • 1993 Bo Carpelan: Alkohooli
  • 1994 Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hienostunut mies
  • 1995 Hannu Mäkelä: Maisterismies
  • 1996 Irja Rane: Naurettava neitsyt
  • 1997 Antti Tuuri: Lakeuden hutsu
  • 1998 Pentti Holappa: Ystävällinen muotokuva
  • 1999 Kristina Carlson: Mahan ääniin
  • 2000 Johanna Sinisalo: Ennen päiväunia ei viitti
  • 2001 Hannu Raittila: Kanaali Grandi
  • 2002 Kari Hotakainen: Tuoksuhaukantie
  • 2003 Pirkko Saisio: Pikainen erokirja
  • 2004 Helena Sinervo: Rukoilijan talossa
  • 2005 Bo Carpelan: Kesän karjut
  • 2006 Kjell Westö: Missä maleksimme kerran
  • 2007 Hannu Väisänen: Toisen kengät
  • 2008 Sohvi Oksanen: Puhistus