Finglish
Hikipedia
Finglish on orikinaalisti Matti Nisosen 1930-luvulla koinaama nimi suomen ja englannin pitsin-kielelle mitä rapakon taa muuvanneet suomalaiset puhuivat uudessa houmläntissään.
[muokkaa] Vanha eli orikinaali finglish
Finglish on peisikli suomea, johon on lantattu englannin kielen sanoja ja ekspresjooneja. Tyypillisesti finglish oli alkuperäisessä vormussaan ensimmäisen kenerasjoonin siirtolaisten kieli. Heillä harvoin oli mitään korkeampaa ejukeissonia, joten sitä mukaa kun he lörnäsivät englantia, he pikkasivat joukkoon sanan sieltä ja toisen täältä, ja samtaims myös englanninkielisiä reissejä. Yleensä finglish tisappiarasi yhdessä tai kahdessa kenerasjoonissa sitä mukaa kun puhujat tai heidän lapsensa löörnäsivät englannin. Koska majoriteetti imikranteista oli Hämeestä, Pohjanmaalta tai Savosta, näiden dialektien fiitserit löivät tamplinsa finglishiin. Jos jollakulla on kräni tai krämpsi kuka on asunut Valloissa, heiltä voi kuulla orikinaalia finglishiä
Vanhan finglishin tuntomerkkejä olivat:
1) melkein kaikki voissatut konsonantit (b, d, g) ripleissataan niiden suomalaisilla kaunterparteilla (p, t, k); myös f ripleissattiin v:ksi lumperi (lumber), piiri (beer), rapoli (trouble), karpetsi (garbage), vörnitseri (furniture)
2) jos sanassa oli kolme peräkkäistä konsonanttia, niiden väliin tuli vouveli: leijata (to play) sauveri (shower)
3) tavunaloppuisiin konsonantteihin lisätään vouveli: kaluna (gallon) hanteli (handle)
4) sanat vinissää aina voueliin. Yleensä joko i:hin tai a:han reimi (frame) kaara (car), heerkatti (haircut), loijari (lawyer)
5) kun sana alkaa kahdella tai moor konsonantilla, kaikki muut paitsi viimeinen ropataan: raikki (strike), touvi (stove), rosseri (grocery)
6. sanat raitataan niinkuin ne ronaunssataan: reitti (straight), raippi (stripe)
Vanha Finglish on katovaa lekaasia, sillä sen puhujat ovat jo 80-90-vuotiaita ja nuoremmat kenerasjoonit puhuvat joko soulelisti englantia tai osaavat standardisuomea.
[muokkaa] Uusi finglish
Toisella kädellä kieli, joka voidaan hyvällä riisonilla koinata uudeksi finglishiksi, on syntynyt WW2:n jälkeen Suomessa, kun englannin influenssi on USA:n toimesta vaikuttanut koko Eurooppaan, myös Suomeen. Toisin kuin vanhan finglishin spiikkaajat, uuden finglishin spiikkaajilla on yleensä englannin beisik-kielitaito jo pohjilla ja uusi finglish liittyykin enemmän erilaisiin subkulttuureihin ja inside-kielenkäyttöön. Varsinkin techno-väki suosii finglishiä, koska uuden työvoiman rekruittaamisessa englannin osaaminen on praimeerinen rekvisity.
Uudessa finglishissä on joitakin differenssejä vanhaan:
1) voissatut konsonantit säilyvät, niitä ei konversata suomen voissaamattomiin biitsi (beach), bugi (bug), fleimi (flame)
2) sananalkuiset konsonanttiklusterit rimeinaa: kreisi (crazy), printteri (printer), skipata (skip)
3) vanhan finglishin tapaan sanan loppuun lisätään voweli ja finaalikonsonantti duplikoituu: keissi (case), disketti (diskette), floppi (flop, failure);
4) vowelit kirjoitetaan foneettisesti: staili (stylish), bändi (band, orchestra), nörtti (nerd)
5) ortografia followaa suomen kieltä: klikata (to click), tsekata (to check), fiksata (to fix)
Kun sinä spiikkaat uutta finglishiä, niin sinä-passiivi on olennainen issue. Sinä et voi puhua katu-uskottavaa uutta finglishiä, jos sinä et käytä sinä-passiivia ja käännöslainoja puhtaiden sitaattilainojen lisäksi.
Finglishiä ei täydy konfjuusata stadin slangin. Vaikka molemmat ovat koinanneet sanoja vokabulääriinsa, ne ovat kuitenkin eri fenomenonit.
