Falklandinsaaret
| |||
| Motto: ”Las Malvinas no son Argentinas... de hecho, nunca lo fueron. Esos sudacas simplemente son boludos congenitos.” | |||
| Sijaitsee ärjyvillä viisikymppisillä 51. ja 53. eteläisen leveysasteen välissä. | |||
| Valtiomuoto | Yhdistyneen kuningaskunnan meno ja meininki | ||
| Hallitsija | kuningas Pingu kuningatar Elisabet II | ||
| Pääkaupunki | Port Stanley | ||
| Viralliset kielet | englanti | ||
| Pääuskonnot | thatcherismi, henkinen turskaus | ||
| Itsenäisyys | 1985 (perustuslaki) | ||
| Valuutta | pingviininkakka (PngPoo) | ||
| Kansallislaulu | Don't Cry For Me Argentina | ||
Falklandinsaaret on Etelä-Atlantilla keskellä ei mitään lojuva Iso-Britannian kalliorykelmä, jota Argentiina ympäröi laillisesti ja oikeutetusti joka puolelta. Saaristo tunnetaan Britanniassa nimellä Merkityksetön saaristo ja Argentiinassa Meidän merkityksetön saaristomme. Alue on tyypillinen brittireservaatti, jossa ei olisi mitään, jos lampaankakan kaapisi vierailijalta piiloon.
Historia[muokkaa]
Palmuilla soudelleet Tulimaan asukkaat löysivät Falklandinsaaret joskus kauan ennen tylsyyden määritelmän keksimistä. Saarille astuttuaan tuulen nuolema sileä kallio -lausekkeen kaikki merkitykset valkenivat heille, ja he päättivät olla palaamatta alueelle enää koskaan.
Saaret olivat tyhjillään, kun eurooppalaiset alkoivat järjestää sivistyksen lyhyitä kauttakulkuretkiä Etelä-Amerikan saaristoissa 1600-luvulla. John Daviksen johtama brittiläinen tekemisen puutteesta kärsivä retkikunta saapui saarille vuonna 1690. He liukastuivat pingviininkakkaan, pystyttivät saarelle lipun, nimesivät paikan kyvyttömän varakreivin mukaan ja kiipesivät äkkiä takaisin laivoihinsa. Erittäin merkittävä Lähde? löytö kirjattiin kapteenin lokikirjaan huonoa säätä käsittelevän vuodatuksen jälkeen, ennen seikkaperäistä pingviininkakan puhdistuksesta kertovaa jaksoa.
Falklandin saarten historian toiseksi hienoin hetki koitti 1700-luvun loppupuolella, kun espanjalaiset tulivat brittien tilalle jatkamaan horisonttiin tuijotusta ja pikaisesta poispääsystä haaveilua. Osalle varsinkin haaveilu tuli tutuksi, sillä Port Soledadiin perustettiin rangaistussiirtola, joka toimi, kunnes espanjalaiset päättivät kollektiivisesti häipyä. Viimeisenä kostonaan he antoivat vapauden kaikille tuomituille ja seilasivat hurraten horisonttiin. Saarille jäi ensimmäisen kerran historiassa puolivapaaehtoisesti enemmän ihmisiä kuin pingviinejä. Suurin osa näistä oli merirosvoja, hylkeenpyytäjiä sekä epäonnistuneita aarrelaivastokapteeneita, joita kaikkia yhdisti navigoinnin peruskurssin (5 op) jättäminen aikoinaan kesken.
1800–1900-luvuilla pingviinit ja siirtokuntalaiset tuijottivat toisiaan. Se oli molempien tahojen mielestä niukin naukin kiinnostavampaa kuin ajelehtiminen jäälautoilla pitkin eteläistä Atlanttia. Mutta ihan vähän vain. Tuijottaminen sai uuden ulottuvuuden, kun britit toivat kolmanneksi osapuoleksi lampaat.
Imperiumin vastaisku[muokkaa]
Vuonna 1982 Falklandinsaaret nousivat hetkeksi parin turskanpyytäjän tietoisuuteen, kun niille menemistä kehotettiin välttämään Turskanpyytäjien Sanomissa. Syynä oli saaristossa sattunut välikohtaus. Kuten ”demokraattisesti valitut” (sotilas)johtajat usein tekevät, Argentiinan diktaattori Leopoldo Galtieri hyökkäsi saarille ja yritti estää äänestäjiä sekaantumasta maansa sisäisiin asioihin. Hyökkäyksen kohde ei ollut järin viisaasti valittu, sillä Falklandinsaarten öljykenttiä ei vielä ollut löydetty; saarten ainoat varteenotettavat luonnonvarat olivat lampaankakkaan sekoittunut lämmin olut ja näissä molemmissa satunnaisesti piehtaroivat pingviinit.
Galtieri erehtyi myös haastamaan täysin väärän brittijohtajan. Galtieri kuvitteli, että Britannia reagoisi tavalliseen eurooppalaiseen tapaan, eli heristämällä sormeaan ja esittämällä vastalauseita YK:ssa. Vaikka Margaret Thatcher yleensä vaali erityisen lämpimiä suhteita Etelä-Amerikan diktaattoreihin, oli hän silti valmis puolustamaan asemapaikkaa, joka oli täysin merkityksetön jopa brittiläiselle imperiumille. Lisäksi hänellekin sopi, etteivät äänestäjät seuraavissa vaaleissa sekaannu hänen maansa sisäisiin asioihin. Niinpä hän ilmoitti, että Royal Navy saapuu saarille kolmen viikon sisään.
Brittiläisten joukkojen kerma, 40 Buckinghamin palatsin pihalla edestakaisin marssinutta karaistunutta kaartilaista, lähettiin valtaamaan saaret takaisin. Pelästynyt Galtieri veti parintuhannen taistelijan armeijansa saarelta ja keskittyi pitämään tulimaankatkuisia puheita argentiinalaisten moraalisesta oikeudesta kylpeä polvia myöten pingviininkakassa.
Pingviinien vallankaappaus[muokkaa]
Sodassa kylvetyt tuhannet räjähtämättömät maamiinat takasivat, että saaristosta muodostui Etelä-Atlantin suosituin pingviinien turvapaikka, sillä pikkupingviini ei saa jalkaväkimiinaa räjähtämään. Pingviinien ja lampaiden johtama kansannousu vastusti voimakeinoin tylsyyden palautumista saaristoon. Falklandinsaarten eläimet julistivat täyden itsemääräämisoikeuden 1985 pitkällisen sissisodan jälkeen.
Argentiina on maailmanvalta Venezuelan tuella vaatinut Britanniaa luovuttamaan saaret, mutta britit eivät lampaiden kostoiskujen pelossa uskalla ottaa asiaan kantaa. YK:n turvallisuusneuvosto on pidättäytynyt väliintulosta, sillä ennen kuin pingviinit keksivät ja laukaisevat ydinaseen, on maapallon turvallisuudelle olemassa suurempiakin uhkia.
”Kulttuuri”[muokkaa]
Falklandinsaaret saattavat olla kulttuurisesti rikkaat, mutta koska emme osaa kommunikoida eläinten kanssa, on hankala tietää tarkalleen, mitä lampaat ja pingviinit yhteiskunnastaan ajattelevat. Näiden lisäksi saaret tarjoavat turvapaikan useille harvinaisille lintulajeille. Niiden perässä hiihtää yksi maapallon epäsosiaalisimmista lajeista: lintubongari. Nämä horisonttiin tuijottamisen ammattilaiset ovat Falklandinsaarilla kuin kotonaan. Lajin urokset tunnistaa tuuheasta parrasta, jossa on jäämiä aamiaisesta. Naaraat erottaa hennoista viiksistä ja aamiaisen jämistä rinnuksilla. Saarten lammaskanta on monisatakertainen ihmisiin verrattuna, joten on vaikea keksiä tekosyytä olla löytämättä deittiseuraa illaksi. Saarilla elää vakituisesti viisi eri pingviinilajia, ja lisäksi noin 60% maailman mustasilmäalbatrosseista pesii saarilla.
Saarten ilmasto on yksitoikkoinen mutta kylmä. Sijainti 51. ja 53. eteläisen leveysasteen välissä tarkoittaa, että tuulta ja sadetta riittää. Saarten eteläpuolitse virtaava merivirta, Länsituulten virta, pitää ilmaston tasaisen kylmänä ympäri vuoden. Tuulennopeus voikin helposti ylittää 20 m/s. Sateet saapuvat saarille usein mutta kylminä.
Saarten kirkkain asia (lähestyvän poispääsypäivän lisäksi) on veikeä lippu, joka muistuttaa saarelaisia, että maailmassa on muitakin värejä kuin pingviininkakan harmaus, lampaankakan ruskeus ja lintubongarin tunkkainen vihreä. Union Jack vasemmassa nurkassa muistuttaa argentiinalaisia siitä, kuka heidän kallioluotonsa omistaa. Lipussa oleva lammas puolestaan muistuttaa, että omistamisen lisäksi briteillä on myös lampaita tuottamassa lannoitetta niille.
Katso myös[muokkaa]
| Espanjankieliset: | Argentiina - Bolivia - Chile - Ecuador - Kolumbia - Paraguay - Peru - Uruguay - Venezuela |
| Muut: | Brasilia - Guyana - Suriname |
| Kauko-ohjauksessa: | Falklandinsaaret - Ranskan Guayana |
| Aiheeseen liittyen: | Jalkapallo - Sotilasjuntta |