Félix Faure

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Adult neon trans.gif Tämä artikkeli on luokiteltu K18-materiaalia sisältäväksi,
joten jos olet alaikäinen, sivu saattaa kiinnostaakin!
Félix Faure
Felix Faure.jpg
Kuvassa vain presidentin ylävartalo. Syystä.
Ranskan pornomestari
vallassa 17. tammikuuta 189516. helmikuuta 1899
edeltäjä Jean Casimir-Perier
seuraaja Émile Loubet
syntyi 30. tammikuuta 1841
Pigalle, Pariisi
kuoli 16. helmikuuta 1899
Élysée-palatsi, Pariisi
puolue Tasavallan Päiväkahvittelijat rp
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Félix Faure.


Félix François Faure (30. tammikuuta 184116. helmikuuta 1899) oli normaali ranskalainen mies, pornotähti ja kolmannen tasavallan presidentti vuodesta 1895 aina huvittavaan kuolemaansa saakka. Faure kuoli erittäin, erittäin, erittäin onnellisena miehenä. Fauren siemennestetahraisen manttelin perijänä Ranskan politiikassa pidetään entistä tulevaa presidenttiä ja entistä Kansainvälisen valuuttarahaston johtajaa Dominique Strauss-Kahnia.

Poliittinen ja eroottinen ura[muokkaa]

Faure syntyi Pigallella penispumppuja valmistavan pienyrittäjän poikana. Faure rikastui ehkäisyvälinekaupalla Le Havren viriilissä satamakaupungissa, mutta päätti palata Pariisiin, missä pidettiin epähienona, jos miehellä oli alle neljä rakastajatarta. Pystyäkseen kannattelemaan tällaista herrasmiesstatuksen edellyttämää elämäntapaa katsoi Faure tarvitsevansa hyväpalkkaisen homman, jossa olisi vähän varsinaista tehtävää. Hän päätti pyrkiä Ranskan kansalliskokouksen jäseneksi. Vuodesta 1881 Faure nosti kulukorvauksia maan parlamentin alahuoneelta. Hän uhrasi paljon aikaansa parlamentaarikontyölle ja käytännössä asui Kansalliskokouksessa sen jälkeen, kun hänen aloitteestaan jokaisen kansanedustajan työhuoneen yhteyteen rakennettiin boudoir yksityisten vierailijattarien vastaanottamista varten.

Merimiesten hyväksi ehkäisyvälinekaupalla tekemänsä työn johdosta Faure nimitettiin vuonna 1894 laivastoministeriksi. Kun tasavallan presidentti Jean Casimir-Perier yllättäen erosi saatuaan pahan murjotuskohtauksen tammikuussa 1895, valittiin Faure presidentiksi lähinnä kovan panomiehen maineensa ansiosta.

Presidenttinä Faure ensi töikseen armahti aiemmin kielletyt anarkistiliikkeet. Mitäpä vaaraa anarkisteista olisi ollutkaan: hehän olivat äskettäin vain räjäyttäneet Pietarin Talvipalatsin, nakanneet pommeja pariisilaiseen asemakahvilaan sekä barcelonalaiseen oopperaan, viskanneet naulapommin Ranskan kansalliskokoukseen ja murhanneet Venäjän keisarin sekä vähän ennen Fauren valtaannousua erään Ranskan edellisistä presidenteistä, Marie François Sadi Carnot'n. Joka menneitä muistaa, sitä tikulla silmään. Faurea saattoivat viehättää eräiden anarkistien puheet vapaasta rakkaudesta.

Anarkismilepsuilustaan huolimatta Faure onnistui vahvistamaan Ranskan suhteita Venäjään. Hän vieraili Pietarissa vuonna 1897 toimittaen Nikolai II:lle pornografisia litografioita, jotka olivat Venäjällä laittomia, kuten kaikki muutkin asiat. Lahjasta innostunut keisari päätti jatkaa Venäjän liittosopimusta Ranskan kanssa vastineeksi lisätoimituksista.

Presidentin seksiseikkailuja ilmaantui kuitenkin häiritsemään mälsä Dreyfus-tapaus. Faure olisi halunnut unohtaa koko aiheetta Pirunsaarelle passitetun kapteeni Steve McQueenin, ja siksi hän pahoitti kovasti mielensä, kun kirjailija ja Ranskan kollektiivinen omatunto Émile Zola julkaisi avoimen kirjeensä J'accuse sanomalehdessä vuonna 1898. Pitkä kirjoitus pilasi presidentin aamuerektion. Zola pakeni Britanniaan, kun hän sai syytteen vihapuheesta. Tämän ongelman ratkettua Faure saattoi omistautua täydellisesti presidentillisille velvollisuuksilleen makuukamarin puolella.

Kuolema[muokkaa]

Faure sai traagisesti surmansa työtapaturmassa työhuoneessaan 16. helmikuuta 1899 saadessaan suuseksiä rouva Marguerite Steinheililta, 30. Taidemaalari Adolphe Steinheilin puoliso oli tunnettu seurapiirihoro, jonka seurassa huvittelivat myös säveltäjät Charles Gounod ja Jules Massenet, Zola, kanavankyntäjä Ferdinand de Lesseps ja noin 900 muuta pariisilaismiestä.

Faure kuoli omien hengästyneiden sanojensa mukaan maailman onnellisimpana miehenä. Pidetään mahdollisena, että välittäjäaineet puhkaisivat hänen aivonsa ja kallonsa kliimaksin[1] lähestyessä. Kuollessaan presidentti oli pukeutunut vaaleanpunaisiin röyhelörintaliiveihin, ratsastussaappaisiin ja Napoleon-tyyppiseen kaksikolkkahattuun. Tapauksen jälkeen Mme Steinheilin palvelusten kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti.

Georges Clemenceau laati Fauren muistolle seuraavan elegantin värssyn, jota ranskantaitoiset osannevat arvostaa:

”Il voulait être César, il ne fut que Pompée

[2]

Ranskalaiset ovat vuodesta 1899 lähtien osallistuneet Fauren sankarikuoleman muiston kunnioittamiselle asiaankuuluvin tavoin ja asennoin. Presidentin kuolinpäivänä, 16.2., suositellaan jokaisen yli 16-vuotiaan ranskalaisen harrastavan suuseksiä tämän valtiomiehen uhrausten muistamiseksi.

Viitteet[muokkaa]

  1. jota ranskalaiset viehkosti kutsuvat pieneksi kuolemaksi, le petit mort
  2. ransk. pomper, pumputa, vetää, imeä sisäänsä, suorittaa fellaatio