Haaskalinnuilla on kokonaisekologian kannalta tärkeä tehtävä. Muista se lukiessasi.
Tämän kuukauden nutipää on: Tony Halme!
Kuolleista saa yleisesti hyväksytyn kannan mukaan sanoa vain mukavia asioita. Tietyissä tapauksissa olisi siis yksinkertaisesti vaiettava. Taustalla tässä käsityksessä harhailee kanta, jonka mukaan on epäreilua moittia, kun vainaja ei voi puolustaa itseään. (On huomionarvoista, että ensisijaisesti ampuma- ja huumausainerikoksista, väkivaltaisuudesta ja typeristä näkemyksistä tunnetun henkilön kritisointi tämän elinaikana vasta harkitsematonta olisi.) Tässä kuussa nutipääksi ei kuitenkaan nosteta vain henkilöä, vaan kokonainen ilmiö. "Paha elää tekijänsä jälkeen, hyvä menee usein hautaan luiden kanssa", sanoo Antonius Shakespearen Julius Caesarissa. Nutipäisyys on täten pahuuden kaltainen, joskin huvittavampi ominaisuus, sillä myös se jää elämään ja jopa tarttuu.
Kun entinen nyrkkeilijä, henkivartija, vapaapainija, viikinki, laulaja, kirjailija, parlamentaarikko ja persujuhta Tony Halme (s. 1963) poistui keskuudestamme tammikuun 8. päivänä, pani hän pisteen erikoislaatuiselle elämäntarinalle ja lietsoi postuumisti tasavallassa ainutlaatuisen massanutipäisyysmyrskyn. Tämän ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä kenellekään Halmeen nutipäistä uraa seuranneelle.
Osassa lukuisista työuristaan Halme mätki ihmisten päitä seinään, osassa sai heidät tekemään sen taas aivan omaehtoisesti. Halme, joka myös Ludvig Borgana tunnetaan, rynnisti Suomen politiikkaan lupaamalla laittaa holtittomat rikolliset linnaan. Hän onnistui järjestämään yhden sellaisen työkyvyttömyyseläkkeelle. Armottomana huumeidenvastaisen sodan soturina hän antoi loistavaa esimerkkiä amfetamiinisekoiluillaan, josta lähes kuukausittain saatiin lukea kotimaan laatulehdistöstä. Rehellisen suomalaisen asialla ollut parlamentaarikko ammuskeli huumeissa laittomalla aseella ja harjoitti harrastuksenomaisesti törkeää liikenteen vaarantamista sekä huumausaineiden salakuljetusta. Miesparka meni niin pahasti sekaisin, että jopa hänen lesbotutkansa petti tasavallan presidentin kohdalla. Tätä oli 16 390 kansalaista tilannut.
Halme kelpaisi näillä ansioilla arvonimen saajaksi muutenkin, mutta hänen kohdallaan nutipäisyys on tarttuvaa laatua ja kohotti eeppiset mitat saavuttaneen Halme-ilmiön liki välittömästi hänen poismenonsa jälkeen. Nuti pumppautui ensinnä kolumnisti Kaarina Hazardin kalloon ja inspiroi hänet harjoittamaan Hikipedia-tason mediakritiikkiä Hikipedia-tason julkaisussa. Tästä seurasi apokalyptistä kuohuntaa, kun kaikki, joilla oli ollut kyllin perushumalainen ÄO Halmeen äänestämiseen, saivat liki samanaikaisen nutitartunnan. Aleksi Valavuoren synapsit nutiutuivat, ja hän jätti tasavallalle uhkavaatimuksen Hazardin kolumnista. Pikapuoliin kaikki ne kymmenet tuhannet surulliset pikku ihmiset, joilla ei ollut muuta tekemistä kuin aukoa mahdollisimman kovaa päätään Halmeen kunnian vuoksi tai siitä huolimatta, tulvivat todellisuuskorvikkeeseensa Internetiin. Suunnattomat nutipäälaumat valtasivat hetkeksi foorumit pakkoruotsi- maahanmuutto- ja aluepolitiikkarunkkaukselta, julistivat intomielisesti omaa kantaansa jäsenmääräänsä eksponentiaalisesti kasvattaneissa Facebook-ryhmissä ja ylipäänsä olivat saatanan idiootteja. TV-uutisissa sanottiin jotain myös Haitista.
Erikoismaininnan harvinaislaatuisesta nutipäätartunnasta saavat tässä toimittaja, eurovaalifloppi Petri Sarvamaa, joka osoitti kyvyttömyytensä hahmottaa fasismin kaltaisia käsitteitä, ja perussuomalaisten Brysselin-vaihtari Timo Soini, joka aikanaan valjasti Halmeen persujen vaalivankkureita kiskomaan ja kulutti vuoden 2003 kesän jälkeisen ajan jeesustelemalla siitä, miten sairasta miestä ei saa kritisoida. Kunniamaininta kaikille Halmetta äänestäneille: ilman teitä tämä ei olisi ollut mahdollista.
Nutipää par exellence, alan primus inter pares, saa puolestamme nyt levätä rauhassa. Hänen nutinsa on levinnyt valtakunnassa laajalle. Jospa se Jumala sitten tosiaankin armahtaisi.
