Etelä-Sudan

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Etelä-Sudanin keskeneräinen tasavalta
SouthernSudanFlag.png
Etelä-Sudanin lippu yhdistää kaksi afrikkalaista menestystarinaa: Kenian ja Kongon demokraattisen tasavallan.
Motto: ”Jos kokonainen ei riittänyt
LocationSouthernSudan.png
Etelä-Sudan – pimeyden sydämessä™
Valtiomuoto Autonominen tasavalta
Hallitsija presidentti Salva Kiir Mayardit
Pääkaupunki Juba (oik. Jussi)
Viralliset kielet englanti, juba-arabia, huuto
Pääuskonnot ukapuka-animismi, halleluja-kristinusko
Itsenäisyys 9. heinäkuuta 2011
Valuutta Täh? Pitääkö sellainenkin olla?
Kansallislaulu Työn alla. (Maan ainoa soitin on lähetysaseman rikkinäinen urkuharmoni)

Etelä-Sudanin tasavalta on Sudanista vuonna 2011 itsenäistynyt valtio, joka rakentaa parhaillaan itsenäisyyttä ja suvereniteettia kivistä ja kepeistä. Etelä-Sudanin kansallinen identiteetti on rakentunut vuosikymmenten sisällissodassa vahvaksi, lukutaidottomaksi ja ällistyttävän köyhäksi. Vuoden 2011 tammikuussa pidetyssä kansanäänestyksessä eteläsudanilaiset antoivat ylivoimaisen kannatuksensa irtautumiselle Sudanin tasavallasta, joka kärsii vaikeista brändi- ja imago-ongelmista systemaattisten kansanmurhien, terroristien kestitsemisen ja sarjakuvaroistomaisen presidentin takia. Etelä-Sudan julistautui itsenäiseksi valtioksi 9. heinäkuuta 2011, kun maassa oli tuolloin sentään joku yhä elossa.

Historia[muokkaa]

Ks. myös Sudanin historia

Etelä-Sudanin alueen varhainen historia on pitkälti hämärän peitossa huolimatta seudulla alituiseen paahtavasta auringosta. Kirjallisia lähteitä historiasta ei ole, sillä kirjoitustaidon otaksutaan leviävän seudulle 2050-luvulla. Suullisiakaan lähteitä ei juuri ole, sillä suurin osa alueen asukkaista kuolee ennen puhumaan oppimista. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin melko suurella varmuudella sanoa, että alueella asui kansoja, jotka kahakoivat keskenään kunnes ne murhattiin. Egypti eli toisin sanoen britit ottivat alueen 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla haltuunsa, ettei se jäisi kuleksimaan.

Toisen maailmansodan jälkeen britit viimein huomasivat olevansa imperiuminsa riekaleiden kanssa harteita myöten paskassa ja pyristelivät irti minkä pääsivät. Sudanista piti päästä ja pikaisesti. Britit lupasivat eteläsudanilaisille Hänen Majesteettinsa vasemman pakaran kautta, että itsenäisestä Sudanista tulisi liittovaltio, jossa islamilainen ja arabivaltainen pohjoinen ei pääsisi dominoimaan, ryöstämään, nirhaamaan, murhaamaan, raiskaamaan, kiduttamaan, suolistamaan, dekapitoimaan, silpomaan tai raatelemaan muita osia. Sitten britit menivät pohjoisen väen luo ja jakoivat hallinnon heille. Eteläsudanilaiset eivät tienneet, että Englannin kuningattarella ei ole pakaroita laisinkaan. Tästä alkoi Sudanin ensimmäinen sisällissota, vain n. vuotta ennen itsenäistymistä. Se tunnetaan myös nimellä Elisabet II:n olemattoman pakaran sota. Toinen sisällissota alkoi hieman ennen ensimmäisen päättymistä.

Sisällissotia ovat lieventäneet ajoittaiset nälänhädät. Eteläsudanilaisten sotapäälliköiden intressejä pohjoissudanilaisten sotapäälliköiden intressejä vastaan on puolustanut Sudanin Kansan Vapautusarmeija/liike (Sudan People’s Liberation Army/Movement), joka on nimetty moniselitteisesti ”kaiken varalta”.

Vuoden 2011 alussa järjestetyssä kansanäänestyksessä 98,83 % äänestäneistä kannatti Etelä-Sudanin itsenäisyyttä. Äänestäjien osuus ylitti lainvoimaisuuden vaatimat 60 % siitäkin huolimatta, että edes YK:lla ei ole minkäänlaista käsitystä Etelä-Sudanin väkiluvusta, joka asetetaan yleensä nollan ja usean miljoonan välille. Mikäli Etelä-Sudanin itsenäisyys toteutuu rauhanomaisesti, on se ensimmäinen kerta, kun Afrikassa muutetaan siirtomaa-ajan jälkeisiä rajoja rauhanomaisesti – ja sekin vaati vain vuosikymmenten sodan.

Kuka hyötyy Etelä-Sudanin itsenäisyydestä?[muokkaa]

Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Etelä-Sudanista.


  • Sudan
  • Etelä-Sudanin kansa
  • Itä- ja Keski-Afrikan vakaus
  • Etelä-Sudanin presidentti Salva Kiir Mayardit ja tämän sukulaiset
  • Algeria, josta tulee pinta-alaltaan Afrikan suurin valtio

Hallinto ja politiikka[muokkaa]

Presidentti Salva Kiir Mayardit toisen länkkärisankarin seurassa.

Etelä-Sudanissa ei ole hallintoa.

Etelä-Sudanin politiikkaa hallitsee Sudanin Kansan Vapautusarmeija/liike (SPLA/M).[1] Presidenttinä toimii SPLA/Min johtaja Salva Kiir Mayardit, jonka edeltäjä John Garang kuoli pahvista virkahelikopteriaan kohdanneessa onnettomuudessa vuonna 2005. Etelä-Sudanin väliaikaishallinto on saavuttanut huomattavaa edistystä erityisesti talouspolitiikan alueella. Mikäli maassa tulee koskaan olemaan taloutta, suunnitelmat ovat valmiina. Suurin osa Sudanin öljyvaroista sijaitsee Etelä-Sudanissa. Tämä tekee Etelä-Sudanin itsenäistymisestä erään historian suurimmista kansanäänestyksellä toteutetuista keskisormennäytöistä.

Väestö[muokkaa]

Etelä-Sudanin väestö jakaantuu noin 200 etniseen ryhmään, joista osa saattaa tosin olla murhattu jo vuosia sitten: uutta ja tarkempaa väestönlaskentaa suunnitellaan aloitettavaksi välittömästi, kun maahan uskalletaan lähettää ulkomailta laskutaitoisia konsultteja. Sudanin väestöstä tiedetään hyvin vähän, yleisesti ottaen lähinnä se, että se kuolee hälyttävään tahtiin. Vuonna 2004 Etelä-Sudanissa oli tasan kolme kirurgia,[2] eli yksi kahta asukasta kohti.

Talous[muokkaa]

Öljyrikkaan Etelä-Sudanin talous tarjoaa paljon mahdollisuuksia ennakkoluulottomalle investoijalle, joka on valmis toimimaan muutamia vuosia ilman Internet-yhteyksiä, sähköä, rakennuksia tai ruokaa.

Katso myös[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Onomatopoeettinen akronyymi kuvaa ääntä, joka syntyy usein perinteisessä sudanilaisessa argumentaatiossa sen käydessä fyysiseksi.
  2. Ei ole keksitty juttu tämä! [1]